Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Myös nautojen on koettava pelastus

"Usein hänestä tuntui siltä kuin naudat olisivat valittaneet, että sinä olet ihminen ja me olemme vain lehmiä, mitä oikeutta se on. Hän lepytteli eläimiä silittämällä niiden kaulaa, taputtamalla niitä kylkeen ja antamalla niille herkkupaloja. – Isä, hän rukoili usein, Sinä tiedät, miksi Sinä olet luonut ne. Ne ovat Sinun kättesi töitä ja aikojen lopussa on niidenkin koettava pelastus."

 

Edellä oleva on lainaus Rabbi Jaakobin pohdinnoista Isaac B. Singerin kirjassa Orja. Mutta miten on, pääsevätkö myös eläimet taivaaseen?

 

Eläimet eivät tee syntiä. Silti ihminen kohtelee niitä usein julmasti ja piittaamattomasti. Tehokanalat, minkkitarhat ja huonosti hoidetut sikalat ovat esimerkkejä tästä. Teuraseläinten kuljettaminen ahtaissa kopeissa satojen ja jopa tuhansien kilometrien matkoja on samanlaista ihmisen ahneuden synnyttämää julmuutta. Eläimille me ihmiset olemme usein paholaisia, demoneja ja pimeyden voimien edustajia.

 

Franciscus Assisilaisen (n. 1181 – 1226) kerrotaan sanoneen: "Niin kauan kuin maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa." Franciscuksen mukaan Paratiisia ei voinut kuvitella ilman eläimiä, ilman lintuja, ilman laulua ja soittoa.

 

Tradition mukaan Franciscus olisi saarnannut myös eläimille. Erään kertomuksen mukaan Gubbion kaupungin asukkaat pelkäsivät sutta, joka oli aiheuttanut jo paljon pahaa. Franciscukselta pyydettiin apua. Hän tapasi suden ja puhutteli sitä lempeästi. Franciscus sopi suden kanssa, eikä se enää myöhemmin ahdistellut kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten ei tarvinnut siis tappaa sutta.

 

Vaikka et tohtisi ryhtyä saarnaamaan karvaiselle tai siivekkäälle lemmikillesi, niin voit lukea sille Roomalaiskirjeestä Paavalin tärkeät sanat. Ne koskevat kaikkia koiria, kissoja, kanoja, lampaita, lehmiä, hevosia, kilpikonnia, marsuja sekä muita tuotanto- ja lemmikkieläimiämme:

Luomakunnalla on kuitenkin toivo, että myös se pääsee kerran pois katoavaisuuden orjuudesta, Jumalan lasten vapauteen ja kirkkauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhä huokaa ja vaikeroi synnytystuskissa. Eikä vain luomakunta, vaan myös me, jotka olemme ensi lahjana saaneet omaksemme Hengen, huokailemme odottaessamme Jumalan lapseksi pääsemistä, ruumiimme lunastamista vapaaksi.

Room.8:20-23


Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Psalmi 36:7

Jumala on hyvä, vielä paljon rakastavampi ja huolehtivampi kuin mitä me osaamme käsittää. Miksi hän ei silloin olisi hyvä myös luomilleen eläimille?

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

22.6.2015 klo 16:05:48
Samuli kirjoittaa

Ortodoksimunkki Pyhittäjä Serafim Sarovilainen eli pitkään luonnossa jolloin villieläimet tulivat syömään hänen kädestään.



21.6.2015 klo 17:22:08
Reijo kirjoittaa

Hei Kirsi, Molemmat raamatunkohdat ovat uuden kirkkoraamatun 92 mukaisina. Vanhemmassa 33/38 käännöksessä asia on aivan sama mutta kieli vanhahtavaa ja koukeroisempaa. Siunausta ja aurinkoista kesää!



21.6.2015 klo 10:05:20
Kirsi kirjoittaa

mahtavat sananpaikat. Mikä käännös tuo on? Siunauksin, kirsi





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin