Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

”Miksi sinä vielä kuulut kirkkoon?”

Talvimaisema ja kirkko, Caspar David Friedrich, v.1811

Tuon kysymyksen olen viime aikoina kuullut yhä useammin. Monet kysyjistä ovat olleet kirkon linjauksista ahdistuneita ja omaa ratkaisuaan pohtivia seurakuntien työntekijöitä. Miksi kuulua kirkkoon, jonka papeista suuri osa on vastoin Raamatun selkeää sanaa valmis rukoilemaan samaa sukupuolta olevan rekisteröityneen parisuhteen puolesta?

 

Ennen kuin vastaan otsikon kysymykseen, on syytä hieman syventää piispainkokouksen antamaa ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden puolesta.  Ohjeen tekstin löydät takaa.

 

Kotimaa lehden kysely kertoi, että joka viiden pappi kieltäytyisi piispainkokouksen kuvailemasta rukoustilanteesta. Noin 11 prosenttia ei vielä tiennyt kantaansa. Tapauskohtaisesti rukoilisi 70 prosenttia ja kaikissa tilanteissa 54 prosenttia. Akavan viime vuonna tekemä kirkollisten järjestöjen jäsenkysely antoi samansuuntaisen tuloksen. Peräti 44 prosenttia papeista oli sitä mieltä, että rekisteröity parisuhde voitaisiin siunata kirkollisesti. Papeista 41 prosenttia oli tästä täysin tai jokseenkin eri mieltä.

 

Ajopuu vai nahkapäätös?

 

Piispainkokouksen ohje tuo mieleen tällaisista asioista suomenkielessä käytetyt kuvaavat sanonnat ”nahkapäätös” ja ”ajopuu”.  Julkisuudessa paljon esillä olleesta ja kirkkoa repineestä asiasta sanottiin jotain sanomatta kuitenkaan loppuun saakka juuri mitään. Ajopuuhun viittaa se, että pian päätöksen jälkeen kirkon piiristä on noussut vahvasti kannatusta asian viemiselle eteenpäin eli kirkollisen siunaamisen asteelle. Piispainkokouksen päätös on eri suunnissa ja jopa vastakkaisin argumentein nähty vain ajan peluuna ja keskustelun tyynnyttelemisenä.

 

Mitä ”Pastoraalinen ohje vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan” loppujen lopuksi tarkoittaa? Kun ohjeen mukaan ”pyydetään voimaa kunnioittaa toista ja etsiä Jumalan tahtoa”, niin rukoillaanko siinä kahden yksilön vai heidän liittonsa puolesta? Jos kyse on kahdesta yksilöstä ja heidän puolestaan rukoilemisesta, niin silloin tilanteessa ei ole mitään uutta tai outoa. Olen itsekin rukoillut usein homoseksuaalin kanssa ja hänen puolestaan. Jos kyse on rukouksesta rekisteröidyn parisuhteen puolesta, niin miten se eroaa siunaamisesta?

 

Näitä asioita pohtivan kannattaa ehdottomasti lukea Pasi Turusen piispainkokouksen ohjetta käsittelevä blogi, joka löytyy kautta.

 

Miksikö itse yhä kuulun kirkkoon?

 

Minulle on tärkeämpi se kirkon pappien ja muiden työntekijöiden viidennes, joka yhä yleistä mielipidettä, gallup-kristillisyyttä ja piispainkokouksen ohjeita uhmaten haluaa pitää kiinni niin sanotusta klassisesta kristinuskosta, isiemme uskosta, jota on muutaman vuosikymmenen aikana ryhdytty murentamaan ja turhentamaan.

 

Haluan olla kaikin tavoin tukemassa ja rohkaisemassa niitä kirkkomme jäseniä, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä, jotka meillä ovat nyt vähemmistönä mutta globaalissa kristikunnassa ja Kristuksen maailmanlaajuisessa seurakunnassa huikeana enemmistönä. Se mikä meillä näyttää enemmistöltä, muodostaa koko kristikunnassa vain marginaalisen iltaruskon porukan.

 

Haluan omalla vähäisellä panoksellani olla kehottamassa ja auttamassa kirkkoni jäseniä pitämään kaksin käsin kiinni Raamatusta Jumalan Sanana, Jeesuksesta ainoana tienä Jumalan luo sekä Pyhästä Hengestä eläväksi tekijänä ja jatkuvan hengellisen uudistuksen voimana.

 

Kirkon jäsenenä minulla on tähän mahdollisuus. Kirkon jäsenenä ja sen sisällä minulla on puheoikeus oman kirkkoni asioissa ja ratkaisuissa. Seurakuntaperheessä – jopa riitaisessa ja erimielisessäkin – minulla on oma paikkani rakentaa Kristuksen ruumista ja rohkaista veljiäni ja sisariani.

 

Kun olen tuon kysyjille kertonut, niin seuraava kysymys on usein kuulunut: ”Kuinka kauan aiot jatkaa, miten pahaksi tilanne saa mennä, ennen kuin omatuntosi pakottaa sinut lähtemään pois ja lopettamaan kirkon Sanasta poikenneen toiminnan tukemisen maksamallasi kirkollisverolla?”

 

Selkeää vastausta tuohon en ole toistaiseksi osannut antaa. Asiaa pohtiessani mieleeni on noussut keskustelu, jossa Abraham tinki Sodoman tuhoa suunnitelleen Jumalan kanssa kaupungista löytyvien hurskaiden määrässä. (1.Moos.18:23-33) Säästäisikö Jumala kaupungin, jos sieltä löytyisi viisikymmentä hurskasta? Entä jos löytyisi neljäkymmentäviisi? Tai neljäkymmentä, kolmekymmentä, kaksikymmentä tai edes kymmenen?  Ei löytynyt ja Sodoma tuhoutui.

 

Kotimaa lehden kyselyn mukaan kirkkomme papeista viidennes haluaa edelleen sitoutua Raamattuun Jumalan sanana ja kirkkomme luovuttamattomana perustana. Kirkoissamme saa edelleen julistaa synnin synniksi, parannuksenteon välttämättömäksi ja Jeesuksen ristinkuoleman ainoaksi armon lähteeksi. Niin kauan kuin kaikki tämä on mahdollista, haluan Kristuksen maailmanlaajuisen seurakunnan jäsenenä olla rohkaisemassa luterilaisia veljiäni ja sisariani.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

3.3.2011 klo 08:32:47
Reijo kirjoittaa

Kiitos Rivijäsenelle kommentista! Olet aivan oikeassa. Jos käytämme puheoikeuttamme eli ilmaisemme mielipiteemme, vaikuttavuus riippuu siitä kuka ja missä sen tekee.
Jokainen meistä on mielipidevaikuttaja omassa lähipiirissään. Laajemmin liikkuvalla, puhuvalla ja opettavalla vaikutuspiiri on paljon isompi. Tärkeintä on ilmaista mielipiteensä ja siten rohkaista niitä, jotka kipuilevat samojen kysymysten parissa. On tehokkaampaa olla pelaajana kentällä kuin vetäytyä katsomoon huutelemaan ohjeita pelaajille ja kritiikkiä tuomareille. Siksi olen itse vielä kentällä.



23.2.2011 klo 18:10:53
Rivijäsen kirjoittaa

Mitä tarkoitta rivijäsenen "puheoikeus" kirkossa? Mitä vaikutusta minun puhumisellani on esim. tähän rukousasiaan? Päätös on jo tehty ja jatkopäätökset myös tehdään minulta kysymättä.



23.2.2011 klo 18:06:15
kirjoittaa

Raamatussa on myös lause "vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan" sekä "lähtekää pois heidän keskeltään, ettette tulisi osallisiksi heidän synteihinsä" ja vielä "joka on vähässä väärä, on paljossakin väärä".
Saako kirkoissamme edelleen julistaa kaikki synnit synniksi? Eikös piispat juuri ole lausuneet, että homseksin harjoittaminen ei enää ole synti?
Tästä aiheesta on käyty keskustelupalstóilla kiivastakin keskustelua.
"Tuhoutuuko" kirkkomme siksi, että papit luopuvat sanasta vai siksi, että kirkkokansa seuraa kuuliaisesti pappien esimerkkiä ja luopuu sanasta? Malakian mukaan "papin huulten pitää tallettaman tieto ja hänen suustansa etsitään opetus". Moni muukin raamatun kohta antaa ymmärtää, että opettajan vastuu on suuri.



21.2.2011 klo 08:15:46
Frederik kirjoittaa

"Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta" (extra ecclesiam nulla salus). "Ei voi olla Jumala isänä jolla ei ole kirkko äitinä, ilmaisi tämän asian Cyprianus.



20.2.2011 klo 18:47:56
A. Kulmala kirjoittaa

Ellei luterilaiseen kirkkoon saada henkilöseurakuntia tai muuta mahdollisuutta valita omaa seurakuntaa, ainoaksi ratkaisuksi jää koko kirkosta eroaminen. Nykyisen ns. maantieteelisen seurakuntani papit ovat niin pahasti liberaaliteologian lumoissa, etten halua enkä voi olla sellaisessa mukana. Mutta mihin menisin? Mitä pitäisi valita tilalle, että minulla jatkossakin olisi oma seurakunta?





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin