Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Mikä on elämän tarkoitus?

Miksi masennuksesta on tullut eräs yleisimmistä ja monet jo parhaassa työiässä eläkkeelle suistava sairaus? Siksi, että yhä useammilta ihmisiltä on hukassa elämän tarkoitus. He tuntevat elävänsä sattuman heittelemää elämää, jolla ei ole mitään todellista merkitystä.

 

Elämän korvikkeita vai tyhjyyden tunteen laastarointia?

 

Joku ajattelee, että elämän tarkoitus on syöminen, juominen ja elämästä nauttiminen. Sen tien päässä odottavat ylipaino, sokeritauti, rasvamaksa ja ruuansulatushäiriöt. Kun myös kuntosalit, laihdutusohjelmat ja muotidieetit on kokeiltu, jäljelle jää masennus.

 

Toinen valitsee elämänsä tarkoitukseksi rikastumisen. Hänen kohdallaan toteutuvat upporikkaan kuningas Salomonin sanat: ”Joka rakastaa rahaa, ei saa sitä kyllin, eikä se, joka rakastaa rikkautta, saa voittoa tarpeekseen” (Saar.5:9). Ahneuden valtaama työnarkomaani palaa loppuun tai sortua kyseenalaisiin konsteihin ja menettää kaiken.

 

Kolmas hakee elämänsä tarkoitusta uskonnollisuudesta yrittäen olla hyvä ihminen ja kunnon kristitty. Hän huomaa, ettei kulttuurikristillisyys kykene täyttämään sisäistä tyhjyyttä. Pettymyksensä peittäen hän keskittyy pitämään kunnon ihmisen julkisivua tahrattomana. Tai vaihtaa uskontoa, tuunaa itselleen sallivamman jumalan tai ryhtyy ateistiksi.

 

Miten elämän tarkoituksen määrittelevät tavalliset ihmiset, ja viisaat ajattelijat?

 

Kun tavallisilta ihmisiltä kysyy elämän tarkoitusta, saa tällaisia vastauksia: ”Elämän tarkoitus on ikävän karkotus.” ”Nauttia elämästä.”  ”Elämä itse.” ”Elää oikein.” ”Elämän tarkoitus on kysellä elämän tarkoitusta.”

 

Entä mitä vastaavat korkeasti koulutetut ja viisaina pidetyt ihmiset? Filosofi Arthur Schopenhauerin käsitys on, että elämä on tarkoituksetonta, päämäärätöntä, järjetöntä ja julmaa.

 

Kirjailija Valadimir Nabokovin mielestä elämä on vain lyhyt valon häivähdys kahden ikuisen pimeän välissä. 

 

Psykiatri ja kirjailija Claes Anderssoin uskoo, että elämän tarkoitus on häviäminen. Kun olemme poissa meitä ei enää ole, ei edes poissaolona tai tyhjyytenä, eikä kenenkään muistissa.

 

Löytyisikö elämän tarkoitus aatteista tai idän uskonnoista?

 

Myös aatevirtausten parissa on pohdittu elämän tarkoitusta. Tällaisen vastauksen saamme ihmisen kaiken keskipisteeksi nostaneelta humanismilta: ”Elämä ja todellisuus eivät ole mihinkään päämäärään suuntautuneita. Siinä mielessä elämällä ei ole mitään erityistä tarkoitusta.” 

 

Kristinuskon jälkeen maailman toiseksi suurin uskonto islam vastaa: ”Allah loi ihmisen vain yhtä tarkoitusta varten, palvomaan Allahia.” 

 

Kolmanneksi suurin uskonto hindulaisuus toteaa: ”Elämän perimmäinen tarkoitus on vapautua jälleensyntymisen ketjusta ja sulautua brahmaniin eli maailmansieluun.”

 

Neljänneksi suurin uskonto buddhalaisuus vastaa: ”Elämän tarkoitus on kahdeksanosainen polku kohti lopullista tavoitetta, joka on nirvana eli valaistuminen ja tätä kautta elämän kiertokulusta vapautuminen.”

  

Kuningas Salomonin rikkaus ja viisausEpätoivo ja alakulo valtasivat jopa upporikkaan kuningas Salomonin

 

Entä millaisia vastauksia me löydämme Raamatusta? Kysytään kuningas Salomolta, jonka viisautta ja rikkautta Raamatussa ylistetään. Hallitsemisen ohessa hän ennätti kirjoittaa mm. Saarnaajan kirjan. Siinä hän pohti myös elämän tarkoitusta:

 

”Minä ryhdyin etsimään viisautta ja tutkimaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämän raskaan tehtävän on Jumala antanut ihmisen vaivaksi. Minä katselin kaikkea työtä, jota auringon alla tehdään, ja katso: kaikki se on turhuutta ja tuulen tavoittelua.” (Saarnaaja 1:13-14)

 

Luomiskertomuksesta löytyy tärkeitä vinkkejä elämän tarkoituksesta

 

Löytyisikö Raamatusta toista paikkaa, josta voisimme kysyä elämämme tarkoitusta? Olisiko tuo paikka kenties luomiskertomus? Silloinhan Jumala sanoi jokaisen luomispäivänsä jälkeen kaiken olevan hyvää. Olivatko Aatamilla ja Eevalla kaikki asiat ennen syntiin lankeamista niin hyvin, että he jopa tiesivät elämän tarkoituksen?

 

Tällaisia vastauksia me löydämme luomiskertomuksesta:

 

"Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä,” (1.Moos.2:18) 

 

Meidät on luotu elämään yhdessä toistemme kanssa jakamalla keskenämme ilot ja surut.

 

”Herra Jumala asetti ihmisen Eedenin puutarhaan viljelemään ja varjelemaan sitä (1.Moos.2:15) 

 

Jumalan elämällemme antama tarkoitus on Jumalan luoman maailman varjeleminen ja viljeleminen.

 

”Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. --- Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ’Missä sinä olet?’" (1.Moos.3:8-9) 

 

Ihmisen elämän tarkoitus on olla yhteydessä Jumalaan ja elää hänen lähellään.

 

"Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu." (1.Moos.1:26) 

 

Ihminen sai Jumalalta elämäntehtäväkseen hallita koko luomakuntaa.

 

Syntiinlankeemus ei vapauttanut meitä Jumalan elämämme tarkoitukseksi antamista tehtävistä, mutta teki ihmiselle mahdottomaksi näiden asioiden eheän toteuttamisen:

 

 Eläminen toisten kanssa ei ole aina helppoa. Se johtaa usein riitoihin, avioeroihin, väkivaltaan, murhiin ja sotiin. 

 

 Luomakunnan varjelemisemme on tuottanut aavikoitumista, lajien kuolemista sukupuuttoon, eläinten juhla kohtelua ja ympäristömyrkkyjä. 

 

Kun synti rikkoi eheän ja läheisen suhteen Jumalaan, ahneuden ja itsekkyyden valtaama ihminen löysi itselleen runsaasti epäjumalia ja kultaisia vasikoita.

 

Luomakunnan hallitsemisemme epäonnistumisesta kertovat ilmaston lämpeneminen ja jäätiköiden sulaminen.

 

Elämän tarkoitus mahtuu kahteen sanaan!

 

Jeesukselta kysyttiin kerran (Mark.12:28), mikä on tärkein käsky? Jumalan tärkein käsky luonnollisesti kertoo, mikä on elämämme todellinen ja perimmäinen tarkoitus.

 

Jeesus vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole."

 

Elämällämme on siis kaksi tarkoitusta: toinen ihminen ja Jumala. Kun suhde Jumalaan saa Jeesuksen kautta kirkastua ja eheytyä, niin myös suhteemme muihin ihmisiin ja jopa Jumalalta luomiskertomuksessa saamiimme tehtäviin alkaa kohentua. 

 

Noiden kahden elämämme tarkoituksen paljastavan sanan kautta koko elämämme myös päämäärän. Me emme ole Jeesuksen lähettäminä vain matkalla tekemään kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan (Joh.17:18 ja Matt.28:19-20). Me olemme matkalla, jolla on selkeä ja ihana päämäärä. 

 

Elämämme tarkoituksena on päästä perille Taivasten valtakuntaan. Tarkoitus on, että me kaikki saamme Karitsan hääaterialla tavata Jeesuksen sekä kaikki ennen meitä ja aikanaan myös meidän jälkeemme häneen luottaen pois nukkuneet rakkaamme.

 

Tämän tiesi masennuksensa keskellä myös Salomo, joka kirjoitti ”kaikki on turhuutta” tekstinsä lopussa:

 

”Muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon. Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.” (Saarn.12:6-7)

 

------------------ 

 

Sunnuntaina 28.5.2017 klo 14 PIhlavan pirtissä on aiheena:

Vievätkö ristiriitaiset tekstit Raamatulta luotettavuuden? Kaikkien kevätkauden 2017 Majatalokahveitten ajankohdat, teemat, ja käsiteltyjen aiheiden tekstit sekä syksyn 2017 p'ivämäärät löydät . 

 

Mettämaan Majatalokahveet jatkuvat syyskaudella 2017 tuttuun tapaan joka toinen sunnuntai kello 14. Syyskauden ensimmäinen kahvittelu on sunnuntaina 10.9.2017. 

 

---------------------  

 

Elämän tarkoituksettomuuden tunteen aiheuttamasta hiljaisesta alakulosta ja masennuksesta nousevia tuntoja kuvaa hyvin Eino Leinon runo Rauhattoman rukous. Runon viimeinen säkeistö jopanäyttää elämän tarkoitusta etsivälle oikeaa suuntaa. Tässä on runosta kome säettä:

 

 

RAUHATTOMAN RUKOUS

---

Me soudamme haahta haurasta, 

min ympäri aallot pauhaa; 

me kuljemme suurta korpea 

ja emme löydä rauhaa. 

Tiet riidellen ristivät toisiaan 

ja ystävä toista pettää. 

Mikä riemu se koskaan päällä maan 

on päättynyt kyynelettä? 


Mikä laps se on matkalle lähtenyt, 

joka joutunut tääll' ei harhaan? 

Mikä hyvä se täällä on hyötynyt, 

joka kuollut ei liian varhaan? 

Kun ystävän parhaan sa kohtasit 

jo aika on hyvästi heittää. 

Ketä hellimmin tänään sa rakastit, 

sen huomenna hauta peittää. 


----

 

Minä lapsena vanhaksi vanhenin. 

En nuor' ole koskaan ollut. 

Toki kerran ma keväästä haaveilin, 

mut haavehet nuo oli hullut. 

Olen väsynyt lauluni valheeseen. 

Herra, tee minut lapseksi jälleen! 

Minä tahdon soittoni särkyneen 

viedä suurelle virittäjälleen.

  



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin