”Kuvittelepa, että ettet eräänä aamuna heräisikään. Tietävätkö kaikki läheisesi, että rakastat heitä? Onko olemassa haavoja, jotka tarvitsisivat hoitoa? Kaipaako jokin ystävyys uudistamista? Pitäisikö sinun sanoa jollekulle kolme tärkeää sanaa?”
”Monissa asioissa rakkaudesta kertominen sanoin tai teoin eheyttää ja rohkaisee.
Anna ystäviesi tietää, että välität heistä. Vaikkeivät kaikki sinun mielestäsi
ansaitsisikaan rakkautta, tulet hämmästymään, mitä kaikkea siitä kertovat sanat,
teot ja hymy saavat aikaan. Ihan vain siltäkin varalta, että huomenna olisi
jo iian myöhäistä...”
Löysin edellä olevan tekstin Ajatusten aamiaisen sivulta. Se on julkaistu ensimmäisen kerran 23.3.2004. Edellisenä päivänä oli tapahtunut Konginkankaan onnettomuus, jossa 23 ihmistä sai surmansa, kun paperirullia täynnä ollut rekka osui linja-autoon.
Onnettomuuden jälkeen kirjoitettu teksti on yhä edelleen ajankohtainen ja pysäyttävä. Se on sitä meidän jokaisen kohdalla ja jokaisena päivänämme. Koskaan emme tiedä nimittäin tiedä, mikä niistä jää viimeiseksemme.
---
Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa niin kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. Psalmi 103:15-18
----
Kokoan ja valmistelen uusia matkaeväitä viikoittain tiistaiksi ja perjantaiksi.
Koko voileipäpöydän löydät täältä: