Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Korotammeko me Saatanaa vai Jeesusta?

Saatana kiusaa Jeesusta, Gustave Doré, v.1865
 Keskustelun aallot käyvät korkeina, eikä myrskyiltäkään ole vältytty, kun kristittyjen kesken väitellään homoparien siunaamisesta, sukupuolineutraaleista avioliitoista, Raamatun sanan ehdottomuudesta tai pappien sukupuolesta. Valitettavasti pahan innokkaassa vastustamisessa voi käydä niin, että Saatana kyllä saa näkyvän roolin mutta Jeesus unohtuu jonnekin taustalle.

 

 Kirjassaan Viholliselta pääsy kielletty (KKJMK 2009) John Bevere kertoo pastorista, joka yritti lannistaa Saatanan. Oppiakseen kaiken vastustajastaan pastori hankki ja luki kaikki hengellistä sodankäyntiä käsittelevät kirjat. Hän tunsi olevansa kiihkeässä sodassa Saatanan ja sen joukkojen kanssa. Pian pastorin puheet ja saarnat keskittyivät tähän teemaan. Sen sijaan, että olisi puhunut Jeesuksesta, hän kannusti kuulijoitaan taistelemaan pimeyden valtoja vastaan.

 

Kun tuota taistelua oli jatkunut vuoden verran, John Bevere tapasi jälleen pastorin, joka sanoi: ”Jumala käski minun polttaa nuo kaikki kirjat. En ole koskaan elänyt niin suuren pelon alla koko elämäni aikana. Nuo kirjat käänsivät kiinnostukseni Jeesuksesta Saatanaan”.

 

Raamattu neuvoo meitä kiinnittämään silmämme Jeesukseen, uskomme alkajaan ja täyttäjään (Hepr.12:2).  Tuon lauseen soisi tulevan ahkerasti luetuksi, sillä tällä hetkellä aivan liian monen kelpo kristityn silmät ovat suunnattuna tyystin väärään suuntaan.

 

Olen sitä mieltä, että homoparien siunaaminen ja sukupuolineutraalit avioliitot ovat vastoin Jumalan selkeitä käskyjä. Raamatun sanan perusteella ne ovat väärin ja syntiä samalla tavalla kuin esimerkiksi joka vuosi tapahtuva kymmenentuhannen syntymättömän lapsen surmaaminen abortoimalla. Asiaa ei muuksi muuta se, että yleinen mielipide tai lainsäätäjät julistavat ne sallituiksi. Vastaavia asioita olisi valitettavan helppoa luetella paljon lisää.

 

On tärkeää, että kristityillä on rohkeutta sanoa synti synniksi ja varoittaa sen seurauksista. Niinhän Jeesuskin teki, kun kohtasi fariseuksia ja heidän syytöksiään. Jeesuksen toiminnan painopiste ei kuitenkaan ollut oman aikansa hengellisen johdon moittimisessa tai vääryyksien alituisessa pöyhimisessä. Kerrottuaan selkeästi omat näkemyksensä hän keskittyi julistamaan köyhille evankeliumia, parantamaan sairaita ja opettamaan seuraajilleen taivasten valtakunnasta.

 

Meidän olisi tehtävä samoin. Lopettakaamme toisella tavalla Raamattua tulkitsevien moittiminen. Älkäämme haaskatko aikaamme erilaisten eksytysten ja Raamatun vääristelyjen vatvomiseen. Kaikki nuo henkilöt vastaavat teoistaan ja tekemättä jättämisistään, puheistaan ja opetuksistaan suoraan Jumalalle, joka ei siihen tarvitse meidän neuvojamme eikä huutosakkimme tukea.

 

Ei käytetä kallista yhteistä aikaamme epäkohtien, pimeyden, syntien tai suruttomuuden päivittelyyn. Kiinnitetään katseemme uskomme alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen ja korotetaan hänen nimeään. Ylistetään, kiitetään, rukoillaan ja vahvistutaan siitä, että missä kaksi tai kolme kristittyä on koolla Jeesuksen nimessä, siellä myös Hän itse on paikalla.

 

Ja kun tapaamme muita, niin julistetaan köyhille hyvää sanomaa, rukoillaan sairaiden puolesta, tuetaan heikkoja ja kutsutaan Jeesuksen luo kaikkia niitä, jotka eivät vielä ole löytäneet häntä Vapahtajanaan. Siinä meille riittää Jeesuksen mallin mukaista tehtävää niin runsaasti, ettei hengelliselle juoruilulle ja sormella osoittelulle jää enää tarvetta eikä aikaa.

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

4.4.2010 klo 09:23:46
Timo Pokki kirjoittaa

Hyvin kirjoitettu! Seurakunnan ydintehtävä on evankeliumin julistaminen, ei maailman pahuuden ja kaikenlaisten epäkohtien voivottelu. Puhdasoppisuuden vaalimiseen keskittyneet liikkeet saavat kyllä kalasteltua joukkoihinsa väkeä kristillisistä seurakunnista, mutta eivät kristillisyydestä vieraantuneiden joukosta. Evankeliumeissa Jeesus ei niinkään tuomitse fariseusten oppia, vaan heidän rakkaudettomuutensa. Näemme kyllä farisealaisuuden muissa, mutta näemmekö sen itsessämme?



2.4.2010 klo 09:01:43
Rakkaus auttaa tässäkin kirjoittaa

Joskus me hyökkäämme syntiä vastaan niin pontevasti, että samalla tuomitsemme syntisen ihmisen. Näin käy, vaikka hyvin muistamme, että Jumala vihaa syntiä mutta rakastaa syntistä ihmistä kutsuen häntä parannukseen.
Ei Paavali suotta korottanut rakkautta kaikkein suurimmaksi Pyhän Hengen lahjaksi. Mekin saamme rakastaa kaikkia ihmisiä Jeesuksen rakkaudella, vaikka emme hyväksyisi heidän tekijaan ja sen myös rakkaudellisesti ilmaisisimme. Mutta on se niin tavattoman vaikeaa käytännössä!



2.4.2010 klo 01:50:26
Raamatun sanomaa kirjoittaa

Olen samaa mieltä raamatun sanoman kanssa. Paavalin kirje roomalaisille 1.luku ja jakeet 25-28. Näissä jakeissa kerrotaan selvästi, että Jumala ei salli homoutta. Homous on syntiä. Toinen kohta raamatussa, joka tuomitsee homouden, on Juudaan kirje. Se käsittelee samaa asiaa, ihmisiä jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojensa mukaan.
Sodoma ja Gomorra elivät haureudessa. Niin tässä ajassammekin moni tekee.



23.3.2010 klo 14:08:31
Uskovainen kirjoittaa

Olen samaa miletä ja sitten myös sitä mieltä, että joillekin henkilöille esim. kirkossamme Jumala on antanaut tehtäväksi olla pitämässä "järjestystä yllä" eli nostamaan ko. asioita keskusteluun.
Nykysuomalaiset eivät juurikaan enää tunne Raamattua ja erilaisilla sivuilla esim. netissä on kesksuteluja blogissakin mainituista asioista ja silloin on hyvä kun on uskovaisia, jostka tuntevat Sanan ja pitävät totuutta esillä.



20.3.2010 klo 21:23:34
Kiitos ravistelusta kirjoittaa

Olipa virkistävä kirjoitus. On pakko tunnustaa, että uskovien tavatessa kuluu paljo ainaa eri tavoin Raamattua lukevien tai siitä kokonaan poikenneiden arvosteluun ja heidän näkemystensä päivittelyyn. Jospa se onkin juuri sitä farisealaisuutta?





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin