Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

”Jumalattoman rakas kirkko”

”Olen mielestäni ihan hyvä kirkon jäsen - siitä huolimatta, etten usko lainkaan jumalaan”, kirjoitti Helsingin Sanomien kulttuuritoimittaja Suvi Ahola joulun alla. Hänen kaltaisiaan on runsaasti. Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan noin 13 prosenttia kirkon jäsenistä ilmoittaa, ettei usko Jumalaan lainkaan. Lisäksi lähes viidennes ei tiedä, uskooko vai ei.

 

Suvi Ahola kertoo Kotimaa-lehdessä (17.1.201), jonka artikkelista olen tämän kirjoitukseni otsikon lainannut, saaneensa kirjoituksestaan palautetta enemmän kuin kertaakaan aikaisemmin 30 vuoden toimittajauransa aikana. Suurin osa palautteesta, jonka antajien joukossa oli myös kirkkoherroja ja pappeja, oli ollut myönteistä.

 

Ahola liittyi kirkkoon, kun hänen lapsensa halusivat rippikouluun ja kasteelle. Kirkkokuorossa laulavan ja seurakunnassaan vapaaehtoisena toimivan Aholan mielestä ei ole väärin, että kirkko on vain aatteellis-sosiaalinen kehys, jossa hän voi auttaa toisia. Kirkko on hänelle yhteisö, johon kuulumalla hän voi yrittää parantaa maailmaa ja olla yhteiskunnassa sosiaalisesti hyödyllinen.

 

- Vaikkei älyllisesti hyväksy jumalauskoa, voi arvostaa kirkon tekemää auttamistyötä tai pitää arvossa kristillisiä tapahtumia ja perinteitä, sanoo Kirkon tutkimuskeskuksen tutkija Kimmo Ketola Kotimaa-lehden artikkelissa.

 

Samassa yhteydessä Turun piispa Kaarlo Kalliala toteaa, että seurakunnan kuuluu olla ”sekalainen” maailman loppuun saakka. ”Silloin arvion itse kustakin esittää Jumala, johon itse kukin on luottanut miten kuten.”

 

Piispan mielestä Jumalan olemassaoloa epäilevät tai sen kiistävät kulttuurikristityt eivät yksinään voisi muodostaa seurakuntaa, mutta eivät luultavasti vahvauskoisetkaan. Edellisten seurakunta kuihtuisi vähäverisyyteen ja jälkimmäinen pakahtuisi uskonvarmuuteensa, Kalliala sanoo.

 

On erinomainen asia, että seurakuntien toiminnassa on mukana myös ihmisiä, jotka eivät usko Jumalan olemassaoloon. Juuri tällaisten ihmisten tavoittamisen ja opetuslapsikseen tekemisen Jeesus antoi lähetyskäskyllään seuraajiensa tehtäväksi (Matt.28:19). Lähetyskenttä ei enää ole vain kaukomailla tai edes oman maamme kaduilla tai ostoskeskuksissa. Se on löydettävissä myös paljon lähempää, jopa seurakuntien sisältä.

 

Se, missä määrin seurakunnat lähetyskäskyn toteuttamisessa onnistuvat, riippuu niiden toiminnasta, julistuksesta ja opetuksesta. Jos synti, Jeesuksen ristinkuolema, ylösnousemus, armo, parannuksenteko ja iankaikkinen elämä jäävät taka-alalle, tehtävä jää suorittamatta. Pelkällä yhteisöllisyydellä, sosiaalisella mielellä tai kulttuurikristillisyydellä kukaan ei pelastu. Ainoa tie iankaikkiseen elämään Jumalan luo on Jeesus Kristus.

 

Seurakunta on ennen kaikkea hengellinen yhteisö. Toisin kuin muut järjestöt ja yhteisöt, se on pyhä, erikseen ”Herralle erotettu” yliluonnollinen, Pyhän Hengen kokoama, johtama ja elävöittämä yhteisö, joka johdattaa ihmisiä pelastukseen. Jos tämä unohtuu tai "pistetään vakan alle" (Matt.5:14), suola menettää makunsa (Matt.5:13) ja seurakunta perustehtävänsä.

 

Seurakunta on samaan aikaan näkyvä ja näkymätön. Ensiksikin se on näkymätön sillä tavalla, että vaikka näkyvän seurakunnan jäsenet voidaan nimi nimeltä kirjoittaa jäsenrekistereihin, niin seurakunnan todelliset rajat ovat näkymättömiä. Näin siksi, että myös näkyvän seurakunnan sisällä voi olla jäseniä, jotka eivät kuulu oikeaan ja todelliseen Kristuksen maailmanlaajuiseen seurakuntaan, joka ylittää kaikki mantereiden, valtioiden, kirkkokuntien ja näkyvien seurakuntien rajat.

 

Seuraajilleen Jeesus antoi tehtäväksi julistaa evankeliumia, hyvää sanomaa sovituksesta, armosta ja Jumalan valtakunnasta. Meidän tehtävämme on kylvää kitsastelematta niin hyvään kuin kovempaankin maahan. Valhevehnän ja aidon sadon erottelemisesta Jeesus varoitteli opetuslapsiaan. Sadon määrän, laadun ja aitouden arvioi Jeesus, joka on luvannut viimeisenä päivänä itse hoitaa asian (Matt.13:24-30)



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

23.1.2013 klo 13:13:32
Anne Lindell kirjoittaa

Kiitos Reijo tästä artikkelista,onneksi moni muukin on laillasi syvästi huolissaan siitä mihin etenkin Suom. ev. lut. kirkko on menossa. Kirjoitin tämän saman kommentin jo aikaisemmmin julkaistuun blogikirjoitukseesi, mutta se sopii hyvin tännekin. Joten tässä tuo kommenttini uudestaan.

Lukiessani erään uskonveljeni sähköpostikirjettä, niin siinä samalla Jumala antoi minulle ensin näyn ja sitten hyvin vahvan ja tiiviin tiedonsanan. Tässä hieman poimintoja ko. tekstistä, joka löytyy kokonaisuudessan "Elä ihmeessä"-blogiltani: http://taivas-ihme-blogi-annelindell.blogspot.com

Näin oljista rakennetun talon, ja kuulin Hengessä sanottavan: ”Rakentakaa seurakuntanne oljista ... ei tiilistä!”. Tämäpä oli outoa, ajattelin .. tuo kuullosti suorastaan absuurdilta. Pyysin Jumalaa selventämään, koska mieleeni tuli ainoastaan lastensatu pahasta sudesta ja kolmesta pienestä possusta, jotka rakensivat kukin itselleen talon eri materiaaleista, ja oljista rakennetun talon Paha-Susi puhalsi kevyesti kumoon. Vastaus tuli Hengessä minulle niin voimallisena tiedonsanana, että minun oli joutuin kirjoitettava se sanasta sanaan ylös. ... Kysyin Jumalalta tätäkö tarkoitat? Haluatko, että tuon uuden seurakunnan, josta tuo veli sähköpostissaan kertoi, tulisi olla yhtä heikko kuin oljista rakennettu talo? ... "Seurakunnan tulee olla niin kuin olkitalo; niin läpinäkyvä, että valoni ja Henkeni pääsee sinne aivan joka raosta sisään, ja koskettaa jokaista sisällä olevaa ...jne, jne....

Lue lisää blogiltani. Jotain on pahasti vialla kirkoissa ja seurakunnissa ... pahasti pielessä.

Terv, Rakkaudella Anne sisarenne Jeesuksessa Kristuksessa

PS. Mulle voi soittaa 050 5925131 ... no, broblem.




21.1.2013 klo 12:07:45
Jumalan valtakunnan kansalainen kirjoittaa

Matteuksen evankeliumin luvussa 13 on Jeesuksen kertomia vertauksia taivasten valtakunnasta/Jumalan valtakunnasta. Siellä on mm. vertaus nisusta ja lusteesta. Ne molemmat kasvavat rinnakkain Jumalan valtakunnassa. Elonleikkuun aikaan ne erotetaan toisistaan ja lusteet poltetaan. Jeesus sanoi, että maailman lopussa Ihmisen Poika lähettää enkelinsä ja nämä kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta ja heittävät heidät tuliseen pätsiin.
Tänään on vielä pelastuksen päivä, tänään voi uudestisyntyä Jumalan valtakuntaan ja alkaa elää sen valtakunnan periaatteiden mukaan Pyhän Hengen avulla. Jeesus sanoi, että ellei ihminen uudestisynny ylhäältä, hän ei pääse sisälle/ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin