Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Jumalanpalvelus, viikon tärkein tapahtuma vai ”keisarin uudet vaatteet”

”Seurakuntien jumalanpalveluselämä on monipuolista luontevaa ja sisältää inhimillistä lämpöä ja hengellistä syvyyttä.” Tuoltako se sunnuntaisin näyttää? Jos ei, niin eipä hätää. Tuo on vasta Meidän kirkko strategiassa vuodelle 2015. Kun vertaa tämän hetken tilannetta hienoon tavoitteeseen, mieleen nousee vanha sanonta ”kauas on pitkä matka”.

 

Jumalanpalvelusta eli messua, kuten luterilaisessa kirkossa nykyään tavataan sanoa, kutsutaan seurakunnan toiminnan keskipisteeksi ja viikon tärkeimmäksi tapahtumaksi. Silti kirkkojen penkit ovat sunnuntaisin perin tyhjät. Kirkon tutkimuskeskuksen kokoamien tietojen mukaan osallistujamäärät ovat olleet laskusuunnassa viimeisten vuosikymmenten ajan. Vuonna 1980 pääjumalanpalveluksiin osallistui 6,8 miljoonaa suomalaista, vuonna 2010 osallistujia oli 46 prosenttia vähemmän eli vajaa 3,7 miljoonaa. Vuonna 1980 penkissä istui keskimäärin140 henkeä, vuonna 2010 keskimäärin 83.

 

”Sunnuntain jumalanpalvelus on seurakunnan päätilaisuus niin luterilaisissa kirkoissa kuin vapaakristillisissä yhteisöissä. Se on myös seurakunnan ”näyteikkuna” ulkopuolisille ja lahjomaton mittari sen elämän sykkeestä. Sen saarnat ja julistus viitoittavat koko seurakunnan elämän, linjat ja rakenteet.”  Näin aloittaa eläkkeelle jäänyt Järvenpään vapaaseurakunnan pastori Paul Raja-aho erinomaisen kirjoituksensa Suomen Viikkolehdessä 5.11.2013.

 

Paul Raja-ahon artikkeli käsittelee jumalanpalvelusta pitkällä kokemuksella, tarkalla silmällä ja oleellisiin seikkoihin pureutuen. Tämä ”yhden miehen komitea” on pystynyt tiivistämään asiat konkreettisemmin ja ymmärrettävämmin kuin mihin ovat pystyneet jotkut pitkiä aikoja työskennelleet komiteat ja valiokunnat.

 

Nostan tässä kommentoiden esille hänen kirjoituksestaan eräitä mielestäni merkittävimpiä näkökohtia. Koska epäilen Raja-ahon kirjoituksen jääneen varsinkin luterilaisella puolella monelta huomaamatta, olen kirjoittajan luvalla tallentanut myös koko tekstin. Se on luettavissa tämän tekstin lopussa olevan pdf-kuvakkeen kautta.

 

Paul Raja-aho nostaa saarnan keskeiselle paikalle. Jumalanpalveluksessa kaiken muun pitäisi tukea saarnaa, jonka tulee olla ”julistusta Jeesuksen rististä, sovituksesta, anteeksiannosta, parannuksesta ja Pyhän Hengen täyttämästä elämästä.”

 

Samanlaisena toistuva jumalanpalvelus on tylsä riitti, joka menettää kykynsä puhutella osallistujaa. Vain koneet ja robotit toistavat samoja asioita päivästä ja viikosta toiseen täsmälleen samalla puuduttavalla tavalla.

 

”Jumalanpalvelus ei saisi koskaan olla ennalta arvattava, se on taantumuksen tie! On annettava tilaa armolahjoille ja rukoukselle”, Raja-aho muistuttaa. ”Mikään jumalanpalvelus ei saisi olla myöskään rutiinin omainen läpihuutojuttu, joka toistuu samana viikosta toiseen. Jokaisessa tilaisuudessa on oltava tavoitteita. Saarnassa on oltava haasteita ja särmää! On kysyttävä uudestaan ja uudestaan, miksi pidämme jumalanpalveluksia ja kenelle ne on tarkoitettu.”

 

Raja-ahon mielestä saarnoissa tulisi haastaa ihmisiä tekemään erilaisia Jumalan tahdon mukaisia ratkaisuja elämässään. Heitä on haastettava antamaan elämänsä Jeesukselle  eli tulemaan uskoon sekä jatkuvasti uudistumaan uskossaan. Sunnuntain jumalanpalveluksien tulisi olla sanomaltaan profeetallisia, siis sanomakeskeisiä. Systemaattinen Raamatun opetus olisi Raja-ahon mielestä hoidettava muissa tilaisuuksissa.

 

”Jumalanpalvelus on koko perheen ja kaikenikäisten yhteinen tilaisuus. Onnellinen, siunattu ja viisauden täyttämä on se seurakunta, joka kokoaa nuoret ja vanhemmat yhteen.  Juuri erilaisuudessa, koskee se sitten ikää, sukupuolta, yhteiskunnallista asemaa tai kulttuurillista taustaa on jumalanpalveluksen rikkaus ja voima!” Raja-aho hehkuttaa. Hän lisää, että ihmisille on joka kerran annettava mahdollisuus tulla tunnustamaan syntinsä, purkamaan huolensa ja pyytämään rukousta sairauksiensa puolesta.

 

Mielestäni Paul Raja-aho on onnistunut kokoamaan tiiviiseen pakettiin juuri ne asiat, jotka ovat kirkkokunnasta tai seurakunnan koosta riippumatta yhteisiä kaikille jumalanpalveluksille. Raja-aho lopettaa artikkelinsa:

 

”Mikäli kaipaamme herätystä seurakunnissamme, sunnuntain jumalanpalvelukseen kannattaa kiinnittää suurta huomiota!”

 

Paul Raja-aho, Jumalanpalvelus, Suomen Viikkolehti 5.11.2013

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

21.11.2013 klo 20:40:06
kirjoittaa

" Raja-aho hehkuttaa. Hän lisää, että ihmisille on joka kerran annettava mahdollisuus tulla tunnustamaan syntinsä, purkamaan huolensa ja pyytämään rukousta sairauksiensa puolesta."
Kuina monessa luterilaisessa messussa on tähän mahdollisuus?
Vapaiden suuntien tilaisuuksissa tämä ehkä onnistuukin.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin