Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

”Isännälle ihravatsa, emännälle perä leveä”

”Isännälle ihravatsa, emännälle perä leveä…” tällaisenkin virpomisvärssyn löysin Kirkko & kaupunki lehden jutusta, jossa valmisteltiin ihmisiä avaamaan palmusunnuntaina ovensa hauskasti pukeutuneille virpojille. Oleellista jutussa oli se, että virpomisessa on kyse vanhasta kristillisestä perinteestä, johon noidat ja trullit ovat onnistuneet ujuttautumaan mukaan. Viimeksi mainittujen perinteistä samoin kuin ihravatsoista ja leveistä peristä lisää hieman tuonnempana.

 

Virpomisperinteen alkuna ovat ne palmunoksat, joita ihmiset heiluttelivat tervehtiessään riemuhuudoin Jeesusta, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kun meillä ei ole palmunoksia, tilalle valittiin paju, joka keväällä herää ensimmäisenä pajunkissoineen. Sen oksat koristeltiin värikkäin nauhoin, höyhenin ja paperipaloin korvaamaan palmunlehdet.

 

Tapa virpoa on levinnyt meille Karjalasta ja Venäjältä. Virpomisen alkuperäiset alueet voikin päätellä sen nimestä. Nimi virpoa juontaa venäjän sanasta verba, paju.

 

Kuten jäljempänä olevista virpomisloruista kaksi ensimmäistä osoittavat, virpominen perustuu selkeästi kristilliseen traditioon. Toivottavasti kahden ensimmäisen lorun kaltaisia virpomisloruja kuullaan yhä vielä mahdollisimman runsaasti!

 

Noidat ja trullit, joihin virpominen ja myös virpojat joskus sekoitetaan, on kokonaan eri juttu. Ne ovat tulleet maahamme Ruotsista ja levinneet vähitellen Pohjanmaan kautta kaikkialle. Pääsiäisnoitien ja trullien perinteellä ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Niiden touhuissa ovat mukana aivan muut voimat. Ainakin alun perin virvottaessa muistettiin Jeesusta, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin kärsiäkseen ja kuollakseen meidän syntiemme tähden.

 

Ehkäpä virpomisen taustaa ja alkuperäistä sanomaa pitäisi jakaa enemmän sekä pienten virpojien vanhemmille ja virpojia ovellaan kohtaaville, ettei hyvä perinne vääristy aivan joksikin muuksi..

 

Tässä kolme Kirkko & kaupunki lehden sivuilla julkaistua virpomislorua:

 

Virvon varvon vitsasella

kosken pajun oksasella,

Jumala sinua siunatkoon!

------

Virvon, varvon vitsasella

tällä pajun oksasella.

En mä sulta palkkaa vaadi

enkä velkakirjaa laadi.

Jumalan siunausta sulle.

------- 

Mie se virvon viisahasti

taputtelen taitavasti

rikkahaksi rakkahaksi,

ison talon isännäksi,

viien piian pitäjäksi,

neljän lehmän katsijaksi!

Isännälle ihravatsa,

emännälle perä leveä,

veikolle hyvä hevonen,

tyttärelle punaiset posket!



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin