Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Hämähäkki ja pikkuinen ötökkä

Iso hämähäkki eli huolettomana viljapellossa. Se oli kutonut itselleen korsien väliin suuren verkon. Sillä se saalisti kärpäsiä ja muita ötököitä. Hämähäkki oli niin tyytyväinen itseensä, verkkoonsa ja elämäänsä, että päätti viettää koko elämänsä samassa tutussa paikassa.

 

Eräänä päivänä verkkoon tarttui pieni siivekäs ötökkä. Juuri kun hämähäkki oli aikeissa syödä sen, ötökkä sanoi: ”Jos päästät minut menemään, kerron sinulle tärkeän asian, joka voi pelastaa sinun henkesi.”

 

Hämähäkki sulki suunsa ja päätti kuunnella ötökän perin hupaisia puheita.

 

”Sinun on syytä lähteä viipymättä pois tältä viljapellolta”, pikkuinen ötökkä jatkoi. ”Tällä viljapellolla eletään lopun aikoja. Suuri sadonkorjuu on tulossa.”

 

”Mistä ihmeen lopun ajasta ja sadonkorjuusta sinä höpiset?” hämähäkki kysyi.

 

”Sinun on parasta uskoa minua,” pikkuinen ötökkä jatkoi. ”Tämän pellon luonut viljelijä on pian tulossa suorittamaan sadonkorjuun. Hän lähettää tänne suuret koneensa. Kaikki viljankorret kaadetaan maahan ja jyvät kerätään talteen. Sinun verkkosi tuhoutuu ja ellet kiireesti lähde täältä, sinä kuolet!” ötökkä jatkoi.

 

”Minä en usko mihinkään sadonkorjuuseen enkä jättiläiskoneisiin. Miten todistat hullun väitteesi?” hämähäkki kysyi. ”Tämä viljapelto on kasvanut tänne itsekseen. Kaikki on syntynyt omia aikojaan, enkä ainakaan minä ole nähnyt ikinä mitään kumman viljelijää. Taidat höpistä ihan mahdottomia”, hämähäkki tiuskaisi.

 

”Ei suinkaan!” pikkuinen ötökkä yritti vielä selittää. ”Tämän pellon omistaa viljelijä, joka on luonut sen. Hän on muokannut maan ja kylvänyt siihen siemenen. Pian hän tulee korjaamaan sadon!”

 

Hämähäkki virnisti: ”Minä en usko sinua!” Sitten se söi pikku ötökän.

 

Pari päivää myöhemmin hämähäkki muisteli pikku ötökän hassua tarinaa ja naureskeli itsekseen: ”Elonkorjuu, lopun ajat ja joku tulee muka kaatamaan viljankorret ja kokoamaan jyvät. Minä olen elänyt täällä siitä lähtien, kun korret olivat vasta lyhyitä. Täällä minä aion elää tyytyväisenä myös elämäni loppuun saakka!” 

 

Seuraava päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Taivas oli kirkas. Kevyt tuuli huojutteli hiljaa täyteläisiä viljantähkiä. Juuri kun hämähäkki oli ottamassa verkkonsa kulmassa päivänokosia, se heräsi outoon ääneen. Silmiään raottaessaan se näki kummallisen pölypilven vyöryvän pellolla itseään kohti. Pilven sisältä kuului kumean jyrinän.

 

“Mikähän kumma tuo mahtaa olla?” hämähäkki ihmetteli ja jatkoi uniaan.

 

Ajan merkkien tarkkailemisesta on tullut ilmaston muutosten myötä yleinen harrastus. Lämpötiloja ja sademääriä vertaillaan edellisten vuosien lukuihin, Myrskyjen lisääntymistä ja merenpinnan kohoamista tarkkaillaan huolestuneina.

 

Myös maapallomme poliittinen ilmasto tuntuu olevan muutoksessa. Sodan uhka, väkivalta ja levottomuus ovat lisääntyneet. Lähi-idässä on yhä laajemmin levotonta ja taisteluja. 

 

Vastoin politiikan ja teologian asiantuntijoiden ennustuksia Israelin valtio syntyi Raamatun lupausten mukaisesti uudelleen vuonna 1947. Nyt tuohon Lähi-idän ainoaan demokratiaan kohdistuu kasvava sotilaallinen uhka ja kansainvälinen painostus.

 

Pölypilviä ja kaukaista jyrinää on kuulunut jo pitkän aikaa. Ajan merkit ovat olleet ja ovat yhä kaikille näkyvissä. Niiden tulkitsemisessa useimmat tuntuvat olevan yhtä huolettomia kuin tarinan hämähäkki.

 

Ajan merkkejä ihmeteltiin Lähi-idässä jo kaksi vuosituhatta sitten. Matteus ja Luukas kertovat, miten Jeesus joutui tuolloin hieman tuskastuneena tarttumaan tähänkin asiaan. Hän nuhteli ihmisiä siitä, että he kyllä osasivat tulkita taivaalla näkyviä merkkejä tulevista sateista ja helteistä mutta eivät aikakausien muutoksista. (Matt.16:1-4), Luuk.24:54-56)

 

Niille, jotka eivät vaivaudu tulkitsemaan oikein ajan merkkejä, käy kuin tarinan hämähäkille. Näin selkeästi Jeesus sen ilmoittaa Matteuksen evankeliumin 24:n luvun jakeissa 37 ja 39:

 

Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. (Matt.24:37-39)

 

Siunausta ja Pyhän Hengen antamaa rohkeutta tulkita oikein ajan merkkejä, rakas ystäväni!

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

21.11.2019 klo 08:04:21
marjaleena kirjoittaa

Kiitos kirjoituksestasi. Näitä ajan merkkejä olen havannoinut ympärilläni jo pitkään. Pelko siitä, että kaikki rakkaani ja myös minä osaisimme laskea nämä merkit oikein. Kiitos pysähdyttävästä kirjoituksestasi. Taidan antaa tämänkin niin kuin "Kuka pakkaa laskuvarjo" kirjoituksen ystävälleni. Olen hänestä huolissani, kunpa hanki löytäisi Jeesuksen ennen kuin hän tulee noutamaan sairauden runteleman ystäväni.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin