Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Halpaa vai kallista armoa

Eilen kuvasimme jälleen Helsingissä TV7 studiossa kaksi raamattukoulun jaksoa. Opetuksia seurasi keskustelu pienissä ryhmissä. Eräs oppilas totesi, että nykyään saarnataan paljon halpaa armoa. Hän tarkoitti sillä syntien julistamista anteeksi ilman kehotusta parannuksentekoon. Näinkö se on? Onko armokin joutunut alennusmyyntiin ja tarjoustiskille?

 

Kun haemme vastausta Raamatusta, niin huomaamme raamattukoululaisen olleen oikeassa. Jeesuksen kulkiessa ihmisenä maan päällä, hän paransi ja antoi syntejä anteeksi. Lähettäessään parantamansa ja syyllisyyden taakoista vapauttamansa ihmisen jatkamaan matkaansa Jeesus ei sanonut: ”No niin, jatka vapaasti entiseen malliin. Kun ongelmia taas ilmaantuu ja terveytesikin jälleen pettää, niin tule sitten taas käymään, niin suoritetaan uusi vuosihuolto!” Jeesus sanoi: "Sinä olet nyt terve. Älä enää tee syntiä, ettei sinulle kävisi entistä pahemmin.” (Joh.15:4) Tai hän sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." (Joh.8:11)

 

Syntinen elämä ei estänyt Jeesuksen luo tulemista eikä henkilökohtaista tapaamista.  Jumalan tahdon vastaisista asioista luopumista ei edes pantu parantumisen tai syntien anteeksisaamisen ehdoiksi. Kaikki oli pelkkää armoa. Silti siihen liittyi selkeä kehotus parannuksen tekemiseen, synnistä luopumiseen ja elämänarvojen asettamiseen oikeaan järjestykseen.

 

Professori Miikka Ruokanen lainasi Lapuan hiippakunnan synodaalikokouksessa pitämässään puheessa natsien tappamaa saksalaista pappia Dietrich Bonhoefferia, joka pohti halvan ja kalliin armon eroa:

 

Natsien toisen maailmansodan loppuhetkillä hirttämä kuuluisa saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer puhui "halvasta ja kallista armosta". Halpaa armoa on sellainen usko, joka ei johda kuuliaiseen Jeesuksen seuraamiseen:

 

”Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä. Halpa armo on armoa alennusmyyntitavarana, pilkkahintaan tarjottua anteeksiantamusta, halpahintaista lohdutusta ilman kutsua Kristuksen todelliseen seuraamiseen, hänen ikeensä kantamiseen. Halpa armo merkitsee Jumalan elävän sanan kieltämistä”, sanoo Bonhoeffer.

 

Bonhoeffer suri sitä, että hänen oma kirkkonsa mukautui yhteiskunnan painostukseen ja omaksui sen arvot, myötäili pelokkaasti fasismin ideologiaa. Hänen kirkkonsa oli "halvan armon" kirkko, joka ei jaksanut eikä uskaltanut olla rohkeasti kuuliainen Herralleen.

 

Bonhoefferin mukaan kallista on sellainen armo, joka johtaa meidät uhraamaan koko elämämme hänelle, joka uhrasi itsensä meidän edestämme:

 

”Kallis armo on peltoon kätketty aarre, jonka tähden ihminen menee ja myy iloiten kaiken, mitä hänellä on; se on kallisarvoinen helmi, jonka maksamiseksi kauppias luopuu kaikesta omaisuudestaan; se on Jeesuksen Kristuksen kutsu, jonka kuullessaan opetuslapsi jättää verkkonsa ja seuraa häntä. Kallista on armo ennen kaikkea siksi, että se on ollut kallista Jumalalle, se on maksanut Jumalalle hänen Poikansa hengen. Kallis armo on armoa elävänä sanana, Jumalan sanana, jonka hän itse puhuu niin kuin tahtoo”, Bonhoeffer toteaa.

 

Parhaiten kirkkomme voi uudistua siten, että sen jäsenissä on yhä enemmän niitä, joille on kirkastunut kallis armo, niitä, jotka haluavat olla Jeesuksen todellisia seuraajia ja kuuliaisia opetuslapsia.

 

Kunpa olisi enemmän niitä, jotka päivittäin kysyvät, miten he voisivat arkielämässään ja kutsumuksessaan olla kuuliaisia Jumalalle ja toteuttaa Jumalan tahtoa, olla suolana ja valona, totuuden ja rakkauden kanavina siellä missä elävät. Jumala ei halua, että me eläisimme vilpillisin, puolinaisin sydämin huonolla omallatunnolla ja keskenään riidellen. Hän haluaa uudistaa meidät armollaan ja Hengellään - niin yksittäisinä ihmisinä kuin seurakuntanakin.

 

Onko Jeesuksen ristillä ansaitsema armo minulle niin rakas, että olen sen tähden valmis uimaan tämän maailman paineiden ja mielipiteiden keskellä vastavirtaan? Olenko valmis hintaa kyselemättä pitämään kiinni Jumalan sanasta, joka löytyy Raamatusta? Olenko valmis luopumaan kaikesta sellaisesta, mikä halventaa tuota armoa olipa kyse huonoista tavoistani, salaisista synneistäni, elämäntavasta, arvoista tai jostain muusta sellaisesta, jonka ehkä vain Jumala näkee?

 

”Joka aamu on armo uus” todetaan Siionin Kanteleen laulussa, jota kokotonamme paljon laulettiin. Jos eilen ei mennyt parannuksenteon tiellä hyvin, niin tänään saan yrittää uudelleen. Ja kun tänäänkin monissa asioissa kompuroin, niin huomenna aamulla herätessäni armo on jälleen ottamassa syliinsä ja lähettämässä uudelle taipaleelle: ”Mene äläkä enää syntiä tee!”

 

-----------

 

Miikka Ruokasen erinomaisen ja paljon keskustelua herättäneen puheen löydät kokonaisuudessaan takaa

 

----------

 

TV7 raamattukoulun 32 opetusjaksoa aletaan lähettää TV7 kanavalla vuoden 2011 alusta viikoittaisina ohjelmina. Tietoa raamattukoulusta löydät etusivun valikon Missio Järvenpää takaa.

 

--------------

 

Lisää blogitestejäni



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

14.10.2010 klo 16:44:58
Armo on suunnattoman kallista kirjoittaa

Miksi papit(kin) vaikenevat parannuksenteosta? Miksi syntiä ei sanota synniksi? Miksi kaikki on sellaista pehmolakia, joka antaa jokaisen olla synteineen ja heikkouksineen sellainen kuin on, ettei vain kukaan ahdistuisi?
Raamatusta löytyy Jeesukselta aivan toisenlainen sanoma ja asenne. "Ellette te tee parannusta, niin te kaikki hukutte." Luuk.13:3





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin