Pieni poika oli hyvin sairas. Lääkärin ja vanhempiensa puheista hän oli osannut päätellä totuuden: hänellä oli hyvin vähän elinaikaa jäljellä.
”Äiti, millaista kuoleminen on? Tekeekö se kipeää?” pieni poika kysyi eräänä päivänä äidiltään.
Äiti mietti hetken, haki oikeita sanoja ja vastasi sitten pojalleen: ”Muistako, kun leikit koko päivän ystäviesi kanssa ja olit illalla usein hyvin väsynyt? Sinä olit silloin niin uupunut kaikesta touhuamisesta, että nukahdit usein televisiota katsellessasi vaatteet päälläsi sohvalle. Se ei tietysti ollut oikea paikka, ja siksi isäsi kantoi sinut nukkuessasi portaat ylös omaan huoneeseesi. Niin sinä aina aamulla heräsit omasta tutusta sängystäsi.”
”Uskon, että kuoleminen on samanlaista,” äiti jatkoi. ”Se on heräämistä eräänä kauniina aamuna toisesta huoneesta, paikasta, johon kuulut, Jeesuksen luona hänen rakastavasta sylistään.”
---
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. Koko yön Herra suojelee minua. (Psalmi 3:6)
----
Mitä meille tapahtuu, kun kuolemme? Joudummeko tuonelaan odottamaan nukkuen ylösnousemista? Vai siirrymmekö suoraan taivaaseen Jeesuksen luo? Näihin ja muihin kuolemaa koskeviin kysymyksiin löydät vastauksia tästä blogitekstistäni: goo.gl/j5vqqa
-----
Kokoan ja valmistelen uusia matkaeväitä viikoittain tiistaiksi ja perjantaiksi.
Koko voileipäpöydän löydät täältä: