Seurakunta Jumalan perheväkenä
Raamatun mukaan seurakunta on Jumalan kansa, Kristuksen ruumis ja morsian, pyhä temppeli ja Jumalan lasten perhe.
Olisiko meidän syytä tänä yhteyttä ja rakkautta janoavana aikana pohtia enemmän tuota viimeistä kielikuvaa? Millaisia perheitä me kokoamme ja miten toisiin perheenjäseniin suhtaudumme?
Jos tekisimme katu-gallupin ja kysyisimme vastaamme tulevilta ihmisiltä, mikä seurakunta on, saisimme monenlaisia vastauksia:
Seurakunta = jumalanpalvelukset
Seurakunta = papit
Seurakunta = tietty kirkkokunta
Seurakunta = kirkkorakennus
Katekismus määrittelee seurakunnan näin:
”Pyhä Henki kokoaa kristillisen kirkon ja tekee sen pyhäksi.
Kirkko, kristillinen seurakunta, on armahdettujen syntisten yhteisö, joka luottaa Jumalaan ja jossa Pyhä Henki herättää uskon ja rakkauden.”
Luterilaisen näkemyksen mukaan kirkon yhteisöllisyydellä on kaksi ulottuvuutta.
Jumalan kansana kirkko, seurakunta, on paikallinen ja ajallinen, toisaalta maailmanlaajuinen yhteisö, jonka jäsenet ovat eri aikojen, maiden ja kansojen kristittyjä.
Edellä kerrotun perusteella jatkuvat kiistelyt siitä, onko seurakunnan oltava kunnallishallinnon rajoihin kahlittu, vai voisiko seurakunta muodostua ihmisten eikä maantieteen ehdoilla, tuntuvat hieman toisarvoisilta.
Entä seurakunta Jumalan perheväkenä? Mitä se meille seurakunnasta kertoo?
Vertaus ei välttämättä herätä kaikissa pelkästään myönteisiä mielikuvia. Samoin kuin maallisia isiä on myös maallisia perheitä kovin monenlaisia.
Perheitä on:
Sopuisia - riitaisia
Kodikkaita - kalseita
Rakastavia - kovia
Rohkaisevia - nujertavia
Avoimia - ahdistavia
Entä seurakunnat, löytyykö myös niistä samanlainen erilaisuuksien ja vajavaisuuksien kirjo? Nostaessamme eteemme tämän peilin olemme ison ja usein myös kipeän kysymyksen edessä.
Toinen kipeä kysymys on kristittyjen yhteys ja ykseys, josta Raamattu antaa selvät ohjeet, joita me olemme osanneet perin huonosti noudattaa. Näin siitä huolimatta, että Vapahtajamme Jeesus rukoili palavasti omiensa yhteyden puolesta. (Joh.17)
Miten ryhtyä avaamaan yhteyden perusteita? Tässä on eräs polku asian ytimeen pääsemiseksi:
- Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden
- On vain yksi tie Isän luo, Jeesus Kristus
- "Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” (Ap.t.16:31)
- Ykseys ja yhteys perustuvat Jeesukseen, eivät perinteisiin, traditioihin, tulkintoihin tai uskonnollisiin menoihin ja muotoihin.
Peter Meldenius, joka käytti turvallisuussyistä salanimeä Rupertus Meldenius,
”Keskeisissä kohdissa ykseys, epävarmoissa vapaus, kaikessa rakkaus.”
Peter Meiderlin, syntyi vuonna 1582 ja kuoli Augsburgissa vuonna1651. Hänen yhteyden perustansa kelpaisi edelleen kirkkokuntien ja seurakuntien välisen yhteyden perustaksi. Jos keskeisin ja tärkein asia eli kysymys pelastuksestamme on yhteinen, niin haitanneeko tuo mitään, jos eri traditioissa ja kulttuureissa tulkitaan ja toimitaan niin sanotuissa kehällisissä kysymyksissä eri tavoin? Jos olemme menossa saman Vapahtajan lunastamina samaan taivaaseen, niin miksi ihmeessä rakentelisimme täällä ajassa raja-aitoja, sulkisimme ehtoollispöytämme ”vääräoppisilta” tai tuomitsisimme toisen porukan kastekäytännön? Eihän Herramme ole lähettänyt meitä toisiamme vahtimaan ja tuomitsemaan vaan tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen!
Oheisessa aiheeseen liittyvästä diasarjasta löytyy lisää materiaalia yhteydestä ja sen perusteista.
