Kasvun ja vuorovaikutuksen seurakunta

”Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.” (Ef.4:15-16)

Paavali ei tarkoita kasvulla vain kokoa tai jäsenmäärää. Suuri ja näyttäväkin voi olla pystyyn kuivettunut ja kuollut. Silloin se ei enää kasva, eikä tuota hedelmää. Hyvä esimerkki tällaisesta on Laodikean seurakunta ().

Myös Jeesus puhuu hedelmän tuottamisesta. Se voi toteutua vain kasvun kautta. Toisaalta ei ole yhdentekevää, miten ja mitä kasvaa. Tarpeettomat rönsyt on syytä leikata pois.

"Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. (Joh.15:1-2)

Kasvun ja vuorovaikutuksen seurakunta

Jokaiselle seurakuntalaiselle pitäisi olla tarjolla tukea kristittynä kasvamiseen. Jokaisen pitäisi myös voida osallistua seurakunnan, Kristuksen ruumiin, rakentamiseen niillä taidoilla ja lahjoilla, joita hän on elämässään saanut ja hankkinut. Valtava määrä kokemusta, koulutusta ja osaamista jää tällä hetkellä perinteisten roolijakojen ja työmuotorajojen takia hyödyntämättä.

Kristittynä kasvamista voidaan tukea mm. rakentamalla kokoontumisien, koulutuksen ja pienryhmien välille (tekstin lopussa on asiaa havainnollistava PDF-dokumentti). Tulipa henkilö seurakunnan yhteyteen , tai kautta, niin aina hänelle tarjotaan mahdollisuutta kasvaa, oppia ja ottaa omien resurssien mukaisesti vastuuta.

Vanha viisaus sanoo, että kuuntelemalla voi saada tietoa, mutta vain tekemällä oppii. Raamattutunnit ja koulutustapahtumat ovat hyödyllisiä, mutta vasta silloin, kun niissä saadut asiat otetaan elämässä käyttöön ja koetteelle, alkaa tapahtua todellista oppimista. Parhaat tulokset saadaan, kun käytännön harjoittelu ja koulutus vuorottelevat nousujohteisesti.

Taivasten valtakunnan asialla

Jeesus puhui usein taivasten valtakunnasta, Jumalan valtakunnasta, joka on tullut lähelle.

"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt.3:2, 4:17)

Hän opetti synagogissa, julisti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. (Matt.9:35)

”'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.” (Matt.10:7)

Jeesus kertoi myös vertauksia taivasten valtakunnasta (kylväjä: Matt.13:18-23, vehnä ja valhevehnä: Matt.13:24-30, sinapin siemen ja hapate Matt.13:31-35)

Taivasten valtakunnan avulla kristityn asema ja tehtävät hahmottuvat selkeästi. Me olemme taivasten valtakunnan kansalaisia, taivasten valtakunnan edustajia ja lähettiläitä täällä maan päällä. Valtakunnan jokaisella kansalaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa valtakunnan rakentamisessa ja kehittämisessä. Kukin on mukana kykyjensä ja voimiensa mukaan. Armoa enempää kuin taivasten valtakunnan kansalaisuuttakaan ei kuitenkaan tarvitse eikä voi ostaa eikä ansaita. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

Jeesus antoi Pietarille taivasten valtakunnan avaimet. (Matt.16:19) Millaisia avaimia me tarvitsemme Herraltamme saamamme tehtävän (esimerkiksi Matt.28:18-20) täyttämiseen? Miten vältämme juuttumasta siihen, mistä Heprealaiskirjeen kirjoittaja selvästi jo laumansa hidaskasvuisuuteen tuskastuneena kirjoittaa:

”Meillä olisi tästä paljonkin sanottavaa, mutta ei ole helppo selittää näitä asioita teille, koska olette tulleet niin haluttomiksi kuulemaan. Jo aikoja sitten teistä olisi pitänyt tulla toisten opettajia, mutta sen sijaan te olette itse jälleen opin tarpeessa: jonkun olisi opetettava teille Jumalan sanan alkeet. Te tarvitsette taas maitoa, ette te kestä vahvaa ruokaa. Jokainen, jota vielä ruokitaan maidolla, on pikkulapsi, eikä sellainen kykene ottamaan vastaan syvällistä opetusta. Vahva ruoka on tarkoitettu aikuisille. He ovat totuttaneet aistinsa siihen ja harjaannuttaneet ne erottamaan hyvän ja pahan.” (Hepr.5:11-14)

Kirjoittaessaan hedelmän tuottamisesta ja kasvusta Paavali aloittaa kertomalla rukoilevansa näiden asioiden puolesta. Haluan yhtyä koko sydämestäni kaikkien meidän puolesta tähän hänen rukoukseensa: ”Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.” (Kol.1:10)