Pekka Heikkinen: "Tarvitaan yhteisöllisyyttä ja turvaverkkoja"
Järvenpäässä tehdään väkivaltarikoksia enemmän kuin Keravalla ja Tuusulassa yhteensä. Mutta mitä tuollaisen tilaston takaa löytyy? Miksi näin on? Mitä asialle olisi tehtävissä?
Yleisö kuunteli hiljaisina ja vakavina, kun apulaispoliisipäällikkö Pekka Heikkinen kertoi kylmien tilastolukujen taakse kätkeytyviä asioita. Kaikesta kuuli, että monenlaisissa tehtävissä palvelleella ja myös runsaasti kenttäkokemusta saaneella poliisimiehellä oli sydän paikallaan, myötätuntoisen lähimmäisen asenne niitä kohtaan, jotka ovat suistuneet rikosten ja väkivallan maailmaan.
Järvenpäässä on ravintoloita yhtä paljon kuin monta kertaa suuremmassa Jyväskylässä. Myöhään auki olevia niin sanottuja jatkoaikaravintoloita on yhdeksän, mikä on paikkakunnan kokoon nähden runsaasti. Järvenpäästä on tullut paikka, johon saavutaan pitkienkin matkojen päästä pitämään hauskaa. Niinpä pahoinpitelyistä peräti neljäkymmentä prosenttia on muiden kuin järvenpääläisten tekemiä.
Aamuyön tunteina nuorten miesten tunteet käyvät joskus kuumina joko kumppanin löytymisen hurmassa tai siksi, ettei tässä tavoitteessa ole ollut onnea. Pienikin tönäisy voi silloin johtaa rajuihin reaktioihin ja väkivaltaan. Tappeluista peräti 60 prosenttia syntyy spontaanisti. Oman lisänsä tilastoihin tuovat Jampan alueen häiriöt ja pahoinpitelyt, joista suurin osa tapahtuu neljän seinän sisällä kodeissa.
Järvenpäähän tarvitaan enemmän yhteisöllisyyttä, toisista välittämistä sekä erilaisia turvaverkkoja ottamaan vastaan ne, jotka ovat vaarassa pudota ja syrjäytyä. Kysymys on siis pohjimmiltaan toisista välittämisestä.
Pekka Heikkisen erinomaisen diasarjalla höystetyn puheen jälkeen yleisöllä oli tilaisuus esittää hänelle kysymyksiä. Kun mieliä eniten askarruttaneet asiat oli näin saatu käsitellyiksi, yleisö jaettiin muutaman hengen ryhmiin keskustelemaan kuullusta ja miettimään, miten tilannetta voitaisiin korjata? Miten seurakuntien jäsenet voisivat toteuttaa Jeremian kirjan ohjetta:
"Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne." (Jer.29:7)
Rukoilla tietysti pitää, ja se onkin iso ja tärkeä asia, mutta entä se ”kaupungin menestyksen harrastaminen”? Mitä se voisi olla ja kuinka me voisimme siinä toimien vaikuttaa mm. väkivaltatilastoja tervehdyttävällä tavalla?
Kun pienet porinaryhmät olivat asioista aikansa keskustelleet, tulokset koottiin yhteen. Tällaista satoa ryhmistä kertyi:
- Onko Järvenpäällä sellainen imago, että tänne voi tulla ryyppäämään?
- Jokaisen omasta käyttäytymisestä riippuu paljon se, miten toinen suhtautuu. Jos olen ystävällinen ja otan toiset huomioon, kuuntelen ja rakennan kontaktia, saan yleensä samanlaisen palautteen.
- Onkohan Järvenpäässä liikaa ravintoloita!
- Miten me voisimme enemmän osoittaa käytännössä ystävällisyyttä myös oudoille ihmisille ja erityisesti maahanmuuttajille?
- Ongelmana ovat asenteet ja ennakkoluulot. Niihin pitäisi saada muutos.
- Seuraavan 10 vuoden aikana Suomeen muuttaa 500.000 maahanmuuttajaa. On turha vaatia heitä muuttumaan, meidän on itse muututtava.
- Rukouksen muuttava voima vaikuttaa tälläkin alueella. Kun rukoilemme toisten puolesta myös omat asenteemme heitä kohtaan muuttuvat.
- Mitä voisimme tehdä, kun alkoholista on tullut yhä enemmän ongelma myös naisten keskuudessa
- On tämä kumma yhteiskunta, jos nuorille ja vanhuksille pitää laitaa turvallisuussyistä myöhäisillaksi ja yöksi ulkonaliikkumiskielto
- Voisiko tälle alueelle kehitellä jonkinlaista kummitoimintaa auttamaan muuttajia kotoutumaan
- Missio Järvenpään roolina on tässäkin rukous, evankeliumi ja käytännön teot, joissa nuo asiat näkyvät ja muuttuvat toiminnaksi. Tarvitaan oikeaa lähimmäisenrakkautta ja vierellä kulkemista
- Jos ajattelemme jotain ihmistä tai ihmisryhmää ”vihollisena”, niin juuri hänet olisi uskallettava kutsua ja myös saatava lähelle, että ennakkoasenteet korjautuisivat. Kun kohtaamme maahanmuuttajan tai muun ”vihollisen” ihmisenä ja yksilönä, huomaamme hänet kaltaiseksemme ja yhteys alkaa rakentua. Rakennetaan ystäväperheitä.
- Väkivalta ei ole vain maahanmuuttajakysymys. Kyllä suomalaisillakin nyrkit osaavat heilua ihan keskinäisissäkin kahinoissa.
- Järjestöjen projektina maahanmuuttajien auttaminen on perin konstikas juttu. Heitä on nimittäin vaikea tavoittaa. Mikään viranomainen ei anna heidän osoitteitaan, jos heille haluaisi järjestää tai tarjota apua. Saatana on onnistunut tukkimaan tämän yhteiskunnan niin täydellisesti yksityisyyden, salassapitovelvollisuuksien ja intimiteettisuojausten taakse, ettei apua tarvitsevia tahdo millään löytää, vaikka kuinka haluaisi heitä auttaa.
- Meidän on oltava aidosti lähimmäisiä kaikille lähimmäisillemme eli jokaiselle kohtaamallemme ihmiselle.
- Missio Järvenpään eräänä tehtävänä on toimia niin, että meistä kaikista tulee ”laupiaita samarialaisia”, jotka eivät kulje unohdettujen, syrjäytyneiden tai muutoin apua tarvitsevien ohi.
Kun ideat oli kerätty ja kirjattu, esille nousseitten asioiden puolesta rukoiltiin. Oman kaupungin asioitten kantaminen rukouksessa Jumalan puoleen todettiin Missio Järvenpään perustehtäväksi. Rukouksen lisäksi tarvitaan myös verkostoitumista yli seurakuntarajojen ja yhteyksien rakentamista myös niihin, jotka työskentelevät yhteisiä asioitamme hoitaen yhteiskunnan palveluksessa.
Jaakobin kirjeen toisessa luvussa puhutaan käytännön tasolla samoista asioista kuin edellä olevassa Jeremian kirjeen kohdassa: ” Ehkä joku nyt sanoo: "Sinulla on usko, minulla teot." Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, minä kyllä näytän sinulle uskon teoillani. Sinä uskot, että Jumala on yksi ainoa. Oikein teet - pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat. Mutta etkö sinä tyhjänpäiväinen ihminen tahdo tietää, että ilman tekoja usko on hyödytön?” (Jaak.2:18-20)
Myllytien toimintakeskuksessa lauantaina 21.2.2009 kello 17 järjestetyn rukousillan toisena puhujana oli Hannu Hatanpää. Musiikista vastasivat Harri ja Maarit Verkkoperä. Juontajana ja vierailijoiden haastattelijana oli Reijo Telaranta.
