Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Siiri-Unelma tarvitsee kaverin

Siiri oli kovin äänteleväinen.  Se mäkätti karsinassaan varsinkin, jos kuuli jonkun askelten äänet pihamaalta.  Siiri poti selvästi yksinäisyyttä, Naapurissa kesäkanalassa asusteleva Manta-kana ei tuntunut riittävän sille seuralaiseksi. - Se tarvitsee varmaan kilikaverin, Reijo sanoi. 

 

Lumivuohi Lumikki on saapunut uuteen kotiinsa. Kaija ja Inkeri ihastelevat uutta tulokasta.Ajattelin, että Siirille pitäisi kai ostaa jostakin pieni kili sille seuraksi. Katselin kilien myynti-ilmoituksia ja eräällä lähellä meitä asuvalla rouvalla olikin myynnissä kaksi kiliä ja 10-vuotias lypsävä vuohi. Kilit oli kuitenkin jo luvattu toisaalle ja nyt tulikin pulma. Ottaisinko valmiin lypsävän kutun, jonka ainoa vika oli korkea ikä.

 

- On se komea ja vielä niin kilttikin! toteavat myös pihalla tepastelevat kanat.Päädyin hentomieliseen ratkaisuun, koska kukaan muu ei ollut halunnut ostaa niin vanhaa kuttua. Ajattelin tarjota sille mukavat olot ja ystävällisen palvelun. Jos se vaikka tämän kesän tepastelisi ja saisi elää kunnollista kutunelämää. Ja saattaisihan se viipyä pitempäänkin, sillä vuohikirjasta luin, että kutut elävät 7-15 vuoden ikäisiksi.

 

- Kyllä yhdessä on mukavampaa, tuumivat Lumikki ja Siiri kirmatessaan pihanurmella.Niinpä lähdimme taas Inkerin kanssa matkaan. Fordin perä vuorattiin vanhoilla matoilla ja pian uusi vanha kuttumme hyppäsi kyytiin. Matka kesti vain puoli tuntia ja tyynesti se seisoi paikoillaan koko matkan. Mitä lienee miettinyt. 

 

Vitivalkoisella kutulla on korvissa EU merkit, mutta sen lisäksi vanhalta ajalta peräisin olevat lovimerkinnät.  Sen toinen sarvi on katkennut ja toinen lyhennetty. Se katsoo kauniisti, ei mäkätä yhtään. Se seisoo lypsyn ajan hiljaa paikoillaan ja syö kaikki herkut mitä sille tarjoillaan. Annoimme sille nimeksi Lumikki, koska se on ansainnut olla "maassa kaunehin".

 

- On lottovoitto päästä kutuksi Pihlavaan, vakuuttaa Lumikki kaikille sitä katsomaan tulleille vierailijoille. Ja kyllä tämän kokoisessa vuohessa katsomista riittääkin!Lumikki on kömpelö liikkeissään, koska vuodet ovat senkin niveliä rasittaneet.  Se väistää nuorta Siiri-kuttua, eikä tahdo mitään voimainkoitosta. Ne ovat ulkona vapaana metsässä ja syövät pihlajanlehtiä ja vadelmanoksia, joita tässä kotometsässämme kasvaa runsaasti. Tosin niitä pitää vahtia, että pysyvät siellä metsän puolella. Pihassa on yksi pieni omenapuu, joka on Siirin mielestä aivan erikoisen hyvänmakuista syötävää.  Nyt on kesä rehevimmillään, joten syötävää löytyy helposti, joten omenapuiden ja muiden istutusten suojelu sujuu helposti.

 

- Mihin lähtisimme päiväkävelylle? pohtivat yhdessä Kaija, Lumikki ja kukkomme Aleksanteri TuppHyvin sopuisasti pihalla tepsuttelevat kanat ja koirat ja kutut. Siiri näytti heti kotiuduttuaan koirille sarviensa tehon ja koirat pysyttelevät suosiolla etäämmällä kuttujen poluilta.

 

   



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin