Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Lumikki tarvitsee liivit

Eräänä aamuna menin lypsylle ja huomasin kauhukseni, että Siirin karsina oli tyhjä, vaikka kaikki veräjät olivat kiinni. Ehdin jo ajatella olisiko mahdollista, että joku on varastanut meidän hienon kuttumme. Niin ei sentään ollut käynyt. Olin lukinnut väliportin huonosti, ja se oli auennut Siirin painosta. Niinpä kutut olivat samassa karsinassa.

 

Lumivuohi Lumikki upeissa rintaliiveissäänSiiri ja Lumikki seisoivat rinnakkain ihan hiljaa. Kuvittelin, että niistä on tullut kavereita. Otin Siirin omaan karsinaansa ja lypsin sen lypsypöydällä. Sitten päästin sen ulos ja otin Lumikin lypsypöydälle. Silloin huomasin että se toinen takajalka oli veressä.

 

Lumikilla on paljon kaiken ikäisiä ihailijoita. Varsinkin kaikki pienet herkkupalojen tarjoavat ovat Lumikin mielestä aina tervetulleita Pihlavan kuttulaan.Minä kestän huonosti verta ja mielikuvituksenikin on hyvin villi. En nähnyt oikein hyvin mistä veri oli tullut, sillä Lumikilla on hyvin pitkät karvat, ja verinen jalka oli seinän puolella. Lypsin ensin toisesta vetimestä maidon ja kaadoin se eri ämpäriin. Sitten lypsin toisen vetimen erikseen. Ajattelin, että jos siitä tulee verta, niin sitä maitoa ei voi käyttää.

 

Kuvittelin, että koko utare on varmaan riekaleena, kun Siiri on sarvillaan sohinut sen tohjoksi. Sain kuitenkin ihan hyvin lypsettyä, joten ymmärsin, ettei ihan kauheita ollut tapahtunut. Löysin utareen takaa melko pienen nirhauman, ehkä kolme senttiä pitkän, josta verta oli hiljakseen valunut. Ehkä se oli tullut jostakin karsinalaudan kulmasta, kun Lumikki oli väistänyt pieneen karsinaansa tupsahtanutta Siiriä.

 

- Täällä hoidetaan vanhaakin kuttua hellästi ja kunnioittavasti. Mainio emäntäni tuo aina iltajuomankin rapsutusten ja taputtelujen kera, kertoo Lumikki tyytyväisenä.Oli suuri helpotus, kun huomasin, ettei Siiri ollut pahoinpidellyt iäkästä toveriaan. Ystäväni Inkeri oli ennättänyt jo aiemmin suunnitella Lumikki-kutulle utareita suojaavia liivejä.  Lumikin utareet riippuvat niin lähellä maata, että ne olivat vaarassa jäädä kutun oman sorkan alle tai raapiintua metsän risuissa.

 

Inkeri on ihan huippusuunnittelija ja ompelija. Liiveissä on pehmeä pussiosa, jonne utareet asetellaan. Kiinnitysremmit menevät kaulan ympäri ja vyötäröltä ja selkää pitkin. Kun Lumikki on valkoinen vuohi ja nauhat sen ympärillä ovat taivaansiniset, kuttu näyttää ihan Suomen lipulta. Elämässään varmaankin paljon yhtä ja toista kokeneena Lumikki suhtautui liivien pukemiseen ihan tyynesti. Se mietti varmaan, että piti tällainenkin kokemus vielä saada vanhoilla päivillään.

  



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

30.8.2016 klo 05:19:10
KRANZIN LEA kirjoittaa

Voi kuinka hauskaa ja kotoisaa! Putkahdin vahingossa sivullenne ja pääsin osalliseksi näistä ihastuttavista kuttu- kanatarinoista. En tiennytkään, että elätte tällaista maalaiselämävaihetta. Mikä ihana lastenkirja näistä tarinoista tulisikaan!

Rintaliiveistä tuli mieleeni maalaisserkkuni pientilan emäntä. Hän kertoi ostaneensa lehmälleen rintaliivit ja päivitteli, että aikoihin on eletty! Emännällä ei rahat riittäneet omiin rintaliiveihin, kun piti ostaa sellaiset lehmälle. Oli vain vedettävä päälleen entiset nuhjaantuneet ja väsyneet rintsikat.

Reijolle kiitokset vertaansa vailla olevista kuvakertomuksista oivalluksineen. Ovat niin osuvia, nasevia ja puhuttelevia sekä hauskoja. Riemastuttavan ruokkivia ja ajatuksia antavia nämä sivunne.



16.8.2016 klo 16:31:41
Tuippu kirjoittaa

Kiitos tästä ihanasta elämän makuisesta blogistanne!



4.7.2016 klo 12:34:16
Anne kirjoittaa

Ihana blogi, kiitos teille!



1.7.2016 klo 23:44:15
kirjoittaa

Onpa taas niin mukavaa kuultavaa ja onnea tuon haavaumankin kanssa sekä liivien. Lehmilläkin on paljon liivejä nykyään, joten totta kai Lumikillakin pitää olla omansa.- Miten kanasenne voivat tällä erää? - Olen niin iloinen näistä jaoistanne mainioine tarinoineen ja kuvineen - sydämelliset kiitokset kaikkien puolesta sekä siunausta kaikkeen työhön, jota eläintenne kanssa teette sekä Sanan jakamisessa ja rukouksin jaatte.



1.7.2016 klo 19:42:48
mira kirjoittaa

:) Onkos ne A vai B kuppia vai jopa C?





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin