Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kuttu, mökkiläisen lehmä

Kaija ja hänen vihdoin toteutunut  Unelmansa

Kaija: Maaliskuun alkupäivinä olimme tulossa naapurin Inkerin kanssa ruokaostoksilta. Matkalla soitin Reijolle kysyäkseni missä on Hämeenkoski, onko sinne pitkä matka? - On sinne pitkä matka, se on Lahden lähellä. Oletteko nyt päättäneet lähteäkin sinne? Reijo kyseli. - Noo, ei, kun kysyn vaan kun siellä olisi yksi kuttu myytävänä, minä selitin.

 

- Pystyykö sieltä asti hakemaan kuttua, minä ihmettelin suljettuani puhelimen.

 

- Kyllä me vaan sinne ajamme, sanoi Inkeri. - Minulla on Navigaattori!

 

Näin helposti syntyi kutun hankintapäätös, jota oli hiljalleen valmisteltu parin vuoden ajan. Aina oli ollut joku este, ettei kuttua voitu hankkia. Yleinen ja kaikenkattava tyrmäys kutun hankinnalle oli monelta taholta kuulunut vakuuttelu:

 

- Se on ihan kamala, se huutaa koko ajan, se karkaa ja syö kaikki sun kukkasesi.

 

Eihän sille totta puhuen ollut paikkaakaan, koska ainoa eläintenpaikka talven ajaksi oli uusi kanala ja siellä asustivat kanat. Kevättalvella aloin valmistella henkistä ilmapiiriä myönteiseksi. Puhdistin tyhjillään olevan kesäkanalan kanojen jätöksistä ja selitin, kuinka helposti siitä saa kutulle asuinpaikan ja sitten kesällä vaan hiukan lisää eristettä seiniin ja sitten se kuttu voi olla talvenkin siinä.

 

Pulmana oli vielä mistä saadaan kutulle heiniä ja ruohoa sitten kesällä. Taas Inkeri rohkaisi, kyllä me sitten yhdessä otamme sirpit ja pärekopan selkään ja haemme sille ruohoja ja kuivaamme seipäällä heinää. Meillä on kyllä vanhoja seipäitä.

 

Hyvän ystävän tuki on aivan korvaamatonta!

 

Anni ja Ilari tutustuvat UnelmaanKutun noutopäiväksi oli sovittu maaliskuun viimeinen päivä. Ennen sitä piti ilmoittautua Maaseutuviranomaiselle eläintenpitäjäksi ja sitten saatiin Pitopaikkatunnus.

 

Uudella kutullamme on kummassakin korvassa asianmukaiset ja todella rumat numerolaatat. Itse kuttu on kaunis ja ystävällinen. Se matkusti auton takaosassa parin tunnin matkan aivan kuin olisi ikänsä matkustellut ja maailmaa nähnyt.

 

Mustikanvarvut maistuvat mainiosti UnelmalleKutulla on melkoisen pulleanpyöreä vatsanseutu. Vaikuttaa siltä, että siinä on yksissä kansissa useampikin kuttu, mutta siitä ajankohdasta koska kilit syntyvät, ei ole tietoa. Talossa oli kuttukarjaa enemmänkin ja pukkipoika oli hoitanut tehtävänsä siitä muille kertomatta.  Aika hauska on myös kutun aikanaan saama nimi. Se on Unelma, minun unelmani.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

3.4.2016 klo 07:58:14
mira kirjoittaa

Onnea uudesta tulokkaasta. Unelma on kyllä todellinen kaunotar. Näyttää niin levolliselta, vaikka on ollut Teillä niin vähän aikaa. Sopii porukkaan.



2.4.2016 klo 09:58:27
kirjoittaa

Olette rohkeita ja ihania eläinten ystäviä, jotka vaalivat hyvinvointia ja iloa niin kanalan kuin uuden kuttulankin kera meille muillekin ilona ja hauskuutena. On tosi mukavaa seurata tätä sivuanne ja kaikkea tapahtunutta. Siunausta ja menestystä Unelmankin hoidossa sekä kanalan väen kanssa. Innolla odotan, että saatte kirjankin vielä aikaiseksi noista ihanista eläimistänne ja pihapiirinne auvoisuudesta monipuolisuuksineen. Kiitos ja halit teille kaikesta annistanne sekä runsasta Herramme siunausta koko perhekunnallenne kaikessa kevään ihmettä katsellen...



1.4.2016 klo 22:02:08
kaija kirjoittaa

Eipä tiedä, vaikka tästä vielä kirjakin syntyisi, mutta tämä kirjajuttu on kopioitunut Reijon kirjablogin pohjalta. Kuttuhan tässä tunteita herättää.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin