Kovapäisin on lauman johtaja

Kaija: Syyskuun alussa meille muutti leasing-vuohi Lahja. Lahjan tehtävä edellisessä kodissa oli tuottaa maitoa hyljätylle lampaan lapselle. Kesän aikana pikku lammas oli kasvanut ja tuttipullot olivat jääneet pois. Meille sopi kovin hyvin, että saamme yhden vuohen lisää tuottamaan maitoa. Näin syksypuolella on kuttujen maidontuotanto vähentynyt joten juustonvalmistukseen tarvitaan useamman kutun maito.

Lähdimme jälleen Inkerin kanssa jo rutiinilla hakemaan Lahja-kuttua meille. Se on leasing-kuttu siksi, että sen tarkoitus on olla meillä vain talven yli. Keväällä se saa palata takaisin kotiinsa.

Luottavaisesti Lahja hyppäsi auton peräkonttiin ja matkusti vajaan puolen tunnin matkan ihan rauhallisesti. Kun pääsimme kotipihaan, meitä oli vastassa molemmat kutut Lumikki ja Siiri. Lumikki suhtautui uuteen lajitoveriin paljon maailmaa nähneen tyyneydellä. Siiri sen sijaan halusi heti tutkia, onko tämä uusi valkoinen vahva vai vapiseva.

Kukon karkaamisesta viisastuneena pidin Lahjaa varmuuden vuoksi hihnassa, mutta hyvin se silti pystyi näyttämään taitonsa. Puskutaistelu oli aika hurjan näköistä, mutta kai siinä jotkut turvasäännöt oli, sillä ne kopsauttivat vain otsansa ja sarvensa yhteen yhä uudelleen saaden aikaan kyllä aikamoisen paukutuksen.  Kerran Lahjan sarvet juuttuivat Siirin kaulapantaan, joten otin kaulapannan pois, sillä ei tässäkään lajissa kuristusote ole sallittu.

Voimien koitos kesti jonkin aikaa, kunnes pienelle Siirille alkoi selvitä, että eivät sen voimat riitä vastustamaan vahvempaansa. Välillä se nousi takajaloilleen ja yritti yläkautta kierteellä saada iskuihin enemmän voimaa, mutta ei siitäkään ollut apua. Taistelu oli nopeasti ohi ja johtajuus kerralla ratkaistu. Sen jälkeen ei enää ole tullut sarvienkolistelua. Näyttää siltä, että Siiri olisi ihan helpottunut uudesta asemastaan tavallisena lauman jäsenenä. Johtajuuden raskas vastuu on poissa kovapäisemmän hoidettavana.

Siiri on tyytyväinen myös saatuaan nuoremman kaverin, joka ei nuku monia päiväunia. Jo seuraavana päivänä laskin Lahjankin vapaaksi, eikä se lähtenyt pois pihalta. Se näyttää nauttivan kaveriseurasta ja vapaasta elämästä. Se on maistellut mustikanvarpuja ja muita herkkuja joita kasvaa lähiympäristössä.

Usein vieraat kauhistelevat: ”Nuo kututhan syövät kaikki kukkaset!”

Kyllähän se siltä saattaa näyttää, mutta eivät ne kaikkia syö. Eivät kaikki kukat niille kelpaa. Esimerkiksi pietaryrtti säilyi tähän päivään asti, kunnes Lahja yllättäen pitikin sen mausta.

Luin jostakin, että kutut tietävät, mitä hivenainetta niiltä puuttuu, ja valitsevat syötävät sen mukaan. Kun ruusupensas katoaa kutun ravinnoksi, voi lohduttaa itseään tiedolla, että se haluaa tehdä vain täydellistä ja ravitsevaa maitoa.