Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Juokseva akka on ilo silmälle

Poikimisen jälkeen Siiri-Unelma alkoi tuottaa maitoa. Kun sillä ei ollut kiliä maitoa juomassa, saimme kaiken maidon omaan käyttöömme. Piti ruveta muistelemaan kutunjuuston valmistusta. Siinä tarvittiin ystävällisten naapurin emäntien neuvoja. Juusto painellaan muotoonsa juustokehässä ja sellainen pieni kehä minulla oli ennestään kirpputorilta hankittuna.

 

Siiri ulkotarhan lypsypöydällä edessään heinähäkki ja herkkuja sisältävä kattilaÄidiltäni lainasin hiukan isomman juustokehän. Netin myyntipalstalta Reijo löysi todella vanhan ja taidokkaasti koristellun juustokehän. Sen pohjassa on vuosiluku 1853. Sillä olisi varmaan monta tarinaa kerrottavanaan. Kuinka monta juustoa sillä onkaan mahdettu tehdä! Nyt siinä on jo niin pehmenneet puuosat, että se on päässyt hyllyn reunalle koristamaan keittiötä ja kertomaan menneistä ajoista.

 

Kun tekniikka on hallussa, niin maito suihkuaa näyttävästi ja kuuluvasti  utareista lypsyämpäriinSiiri-Unelma lypsetään aamulla ja illalla. Maito ei tule hanasta eikä hännästä veivaamalla, vaan aikamoista näpelöintiä on saada se puristettua Siirin pienistä vetimistä ämpäriin. Päivässä Siiriltä saadaan maitoa reilu pari litraa. Kun siihen laitetaan lisäksi kolmasosa lehmänmaitoa, onkin aineksia riittävästi yhden juuston valmistukseen.

 

Onneksi Siiri on kiltti ja kärsivällinen. Yleensä lypsän yhden vetimen kerrallaan ja sitten pyydän sitä kääntymään lypsypöydällä saadakseni toisen puolen lypsettyä. Lypsypöydän rakentamisen tarpeellisuus selvisi heti ensimmäisellä lypsykerralla, kun selkä alkoi valitella kyykkimisestä matalan lypsettävän vieressä.

 

Maito lämmitetään n. 40 asteiseksi, siis hiukan kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Siihen lisätään 1tl juustonjuoksutetta, jota voi ostaa apteekista.Maidontuottaminen on vankkaa yhteistyötä kutun ja minun välillä. Kuttu syö ja valmistelee maidon, mutta minun pitää huolehtia, että sillä on tarpeeksi ruokaa maidon valmistamiseksi. Ennen lypsyä Siiri saa juoda puolet juustonvalmistuksessa jääneestä herasta. Heraämpäri pitää ensin hakea pihan toiselta puolelta saunarakennuksen jääkaapista sisälle keittiöön ja lämmittää haaleaksi. Kellarista haen pari omenaa, salaattia, viinirypäleitä tai jotain muuta herkkua, mitä on saatu kaupasta poistona tai tarjouksesta. Laitan myös viipaleen leipää palasina ja keitettyä perunaakin voin laittaa joukkoon.

 

Siinä siis on Siirin alkusalaatti!

 

Naapurin emännältä saatu vanha pieni maitosiivilä sekä siihen  suodatinpaperitSeuraavaksi lähden keittiöltä kiipeämään polkua kuttulaan mukanani herajuoma, herkkukulho ja lypsyämpäri. Sillä aikaa, kun Siiri juo heransa, laitan toiseen kulhoon kauroja, mallasrouhetta ja väkirehua.

 

Muutaman minuutin kuluttua maito on juoksettunut ehjäksi massaksi. Se rikotaan vispilällä tai puuhaarukalla pieniksi muruiksi. odotetaan hetki, että massa laskeutuu kattilan pohjalle.Kauniilla ilmalla lypsän Siirin ulkona olevalla pöydällä, mutta aamuisin, kun on vielä viileää, lypsän sisällä. Silloin nostan vanhan savusaunan penkin Siirin karsinaan. Meillä on usein hiukan epäselvää, kumpi tulee sisään ja kumpi ulos. Usein Siiri tekee pienen piruetin kahdella jalalla heiniensä päällä heinähäkissä ja sitten palaa karsinaan.

 

Siiri hyppää innoissaan penkille. Kun siirrän lypsyjakkaran penkin viereen, kuttu ehtii yleensä kokeilla myös sitä, mutta kun se näkee herkkukulhot, se menee takaisin lypsypenkille ja on lypsyyn valmis. Lypsyn aikana kerron sille aina miten hyvä kuttu se on ja miten meitä onnisti kun saimme sen meille. Luulen, että se myhäilee itsekseen, että sitä itseäänhän onnisti erityisen paljon.

 

Hiljakseen käsiä liikutellen massa kerätään yhtenäiseksi palloksi.Massa painellaan juustokehään ja käännetään kerran pari, että hera irtoaa.Kun se on lypsetty, se saa vielä kiitokset ja taputukset ja rapsutukset. Tisut pitää vielä lopuksi rasvata Tummelilla, ja samalla kun haen rasvapurkin kuttulan hyllyltä, otan kourallisen maissilastuja kiitospalaksi. Näin olemme Siirin kanssa saaneet puolet juuston aineksista kasaan.

 

Lypsän Siirin aamulla kahdeksalta ja illalla kuudelta. Pyrin olemaan aikojen kanssa täsmällinen, sillä Siirillä on monien muiden eläinten tavoin erittäin tarkka ajantaju. Jopa niin tarkka, että perheemme muita puuhia ja menoja rytmittää nyt uusi ajanlaskutapa: Kaikki tapahtuu joko ennen lypsyä, lypsyjen välissä tai lypsyn jälkeen.  Iltamaidon laitan siivilöimisen jälkeen jääkaappiin ja juustonvalmistus tapahtuu heti aamulypsyn jälkeen.

 


Kääntelyn jälkeen juusto jää kehään kuviopuoli ylöspäin.Juusto otetaan varovaisesti kehästä...... ja laitetaan lautaselle, jolla on ripoteltuna suolaa.Suolaa laitetaan myös juuston päälle. Sitten jääkaappiin jäähtymään ja säilytykseen. Kuvassa on pienempi kirpputorilta löytämämme juustokehä, jolla valmistuu kerralla kaksi pientä juustoa.Kaunis vanha juustokehä....... on vuodelta 1853. Täysin palvelleena ja paljon kokeneena se on saanut siirtyä viettämään eläkepäiviä koriste-esineiden sarjassa.Reijo teki kutunjuustoille oman postikortin, joka on mukava liittää  tuliaisjuustojen seuraksi. Kuvassa ovat Kaijan lisäksi Siiri, Lumikki, Aleksanteri kukko ja Manta kana sekä koiramme Sally, Donna, Zorro ja Wilma.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

19.6.2016 klo 09:09:58
mira kirjoittaa

No niin, tulihan niitä tarinoita. Opettavaisia vielä:)
Hieno kortti. Kyllä kuttujen kelpaa, paikat näyttävät hienoilta ja
hoito ensiluokkaiselta. Elämä on yhtä oppimista.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin