Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Eeveertti käy neuvolassa

KAIJA: Pikku Eeveertti oli pienestä pitäen kovin isänsä Anteron kaltainen. Se oli perinyt siltä mustan turkin värityksen ja kovin pukkimaiset tavat.  Jopa sen emo Siiri hermostui alituiseen selkään hyppimiseen. Se antoi välillä vintiölle aika tönäisyt komentaen olemaan neljällä jalalla maan tasalla.

 

Eeveertti ja Jippu sopuisasti a kauniisti samalla kivellä... mutta vain hetken, sillä aina on ratkaistava, kumpi on kukkulan kuningas!Kun se alkoi ulkona ahdistella pientä Jippu siskoaan, aloimme ihmetellä, onko todella pakko treenata noin kovin voidakseen toteuttaa lajinsa lisääntymistarkoitusta? Niinpä aloimme selvitellä, mitä pienistä pukeista kerrottiin kirjoissa.

 

Olimme aika hämmästyneitä tiedosta, että jo 3kk ikäinen pukki on lisääntymiskykyinen. Niinpä eräänä päivänä, kun kävimme ostamassa kanalan aitamaalia, Reijo meni maalikauppaan ja minä piipahdin eläinlääkärin juttusilla. Kysyin minkä ikäisenä pukki kilin voi kastroida, kun meillä on nyt sellainen vintiö. Sain tietää, että kuukauden ikäinen Eeveertti oli ihan riittävän vanha operoitavaksi.

 

Eeveertti on saanut jo pienet sarvet ja partatupsun leukansa alle.Niinpä sovimme naapurin Inkerin kanssa jälleen yhteisestä reissusta.  Yhdessä aloitimme vuosi sitten kuttuharrastuksen kun haimme Siirin Hämeenkoskelta, ja Inkerin apua on tarvittu monta kertaa lypsyhommissa, kun olen ollut kyläilemässä Helsingissä.

 

Lähdimme aamulypsyn jälkeen Inkerin punaisella Fordilla matkaan.  Farmarin avarassa takatilassa oli koiranhäkki pikkupukkia varten. Matka kesti puolisen tuntia ja saman verran saimme istua eläinlääkärin odotushuoneessa.

 

Oli ihan samanlainen tunnelma kuin muinoin lasten kanssa neuvolassa. Eeveertti makasi ihan hiljaa sylissäni, ja lääkäri kävi vähän väliä sanomassa, että vielä hetken joudumme odottelemaan. Sitten tuli meidän vuoromme. Hoitaja otti potilaan syliinsä ja sanoi: "Noin kymmenen minuuttia."

 

Maakellarin katto kivimuureineen on eräs suosituimmista leikkipuistoista. Kilien kiipeillessä äidit saavat napsia herkkuja kellarin rehevältä katolta.Hoitohuoneesta alkoi kuulua surkea määkiminen. Ihan selvästi Eeveertti huusi apuaaa! Homma oli nopeasti ohi ja potilas pääsi kävelemään odotushuoneen lattialle, johon teki ison helpotuslätäkön. Kotipihalla ei kävely oikein onnistunut, ja loppupäivä oli aika hiljaista makoilua karsinassa. Kun kaverit lähtivät ulos ruohoa haukkaamaan, piti pikkupotilasta  kantaa sylissä seurueen mukana.

 

 Mutta kun tuli uusi päivä, onnistui kävely ja juoksukin. Leikkaus vähensi paljon suvunjatkamisen harjoitustarvetta, mutta ei se kokonaan poistunut. Useimmiten Jippu ja Eeveertti kisailevat kukkulan kuninkuudesta tai kokeilevat millaisille kiville voi kiivetä, tai kuinka jyrkkää seinämää voi nousta ylös. On oikein hienoa, että niitä on kaksi, sillä kaverin kanssa elämä on hauskempaa.

  


Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

7.6.2017 klo 19:44:41
1844 kirjoittaa

En voi käsittää miks enoo tullut jo oikeita livehyppyjä ja kiipeilyjä katsomaan...onko tietoa miten usein loikat tuottaa onnettomuuksia.... en ole kuullut sellaisesta nimittäin, mutta .... !! Kesäriemut jatkukoot !!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin