Äitinsä näköinen lapsi

KAIJA: Pari viikkoa Eeveertin syntymän jälkeen täyttyivät myös Lahjan odotuksen päivät. Aamulla se lopetti syömisen ja vaihtoi hiukan levottomasti makuupaikkaansa vähän väliä. Mutta se oli aivan hiljainen eikä kaivannut mitään myötätuntoa kuten Siiri, joka ennen synnytystä äänekkäästi määkien ilmaisi, että tässä olisi ihmiskavereitten läsnäolo tarpeen.

Lahja oli aikaisemmilla kerroilla synnyttänyt kaksoset. Arvelimme, että myös tällä kerralla sen isossa vatsassa valmistuisi kaksi kiliä. Puoleen päivään mennessä ei synnytyksessä tapahtunut mitään näkyvää edistystä. Lähdimme Reijon kanssa sisälle syömään.

Ehkä Lahja ajatteli, että vihdoinkin pääsin noista innokkaista tyypeistä, ja sillä välin kun olimme sisällä, se oli tupsauttanut maailmaan ihanan valkoisen mustaviiruisen kilin. Kun palasimme kuttulaan, se oli suurella innolla ja rakkaudella nuolemassa lapsukaistaan kuivaksi.

Vaikka arvelimme, että kohta tulla tupsahtaa toinenkin kili, niin halusimme heti tietää, oliko tämä ensimmäinen tyttö vai poika? Olin jostain lukenut oivan vinkin sukupuolen tunnistamiseksi. Kun kurkistaa hännän alle, on pukkikilillä yksi reikä ja kuttukilillä kaksi reikää. Tämä pienokainen pissasi hyvin tyttömäisesti ja olimme hyvin iloisia tästä uudesta tulevasta maidontuottajasta.

Odottelimme toista kiliä syntyväksi, mutta niin kävi, että tällä kertaa oli valmistunut vain yksi huippuhieno yksilö. Alkoi kova miettiminen, mikä lapselle nimeksi. Ensin se oli mustien silmäläikkiensä takia Panda ja Pandora. Tilkkukin se ehti olla monenlaisten mustien läiskiensä takia muutaman päivän ajan. Sitten Reijo sanoi, että Tilkku on ihan kuin joku jätepala, joten se ei ole sopiva nimi. Vaihdoimme sille nimeksi Jippu laulajan mukaan, ja se sille nyt jäi nimeksi.

Kun ilmat muuttuivat lämpimiksi, pääsivät emot ja lapset ulkoilemaan pihalle. Ensin ne olivat vuorotellen pihalla, koska niillä oli talven jäljiltä paljon selvitettävää ja sarvien kolistelua. Melko hyvin yhteinen ulkoilukin silti sujui. Vanha Lumikki vuohi väistyi viisaasti kauemmaksi tappelupukareista ja muutaman matsin jälkeen Siiri tunnusti, että Lahja voi edelleen olla Johtaja.

Pikkukileillä ei ollut ongelmia. Ne juoksivat ja hyppelivät. Ne kiipeilivät kiville ja kaikille mahdollisille korkeille paikoille ja pomppivat alaspäin erilaisilla kierteillä konstaillen. Aivan kuin ne olisivat huudelleet toisilleen minä osaan näin ja näin! Heti sisälle päästyään ne nukahtavat sikeään uneen. Sitten syötiin hiukan maitoa, leikki saattoi taas alkaa uudestaan.

On ilo seurata niitten elämisen riemua ja ihmetellä niitten luottavaisuutta, kun ne vauhdikkaitten leikkiensä keskellä viihtyvät myös sylissä siliteltävinä pitkiä aikoja. Eipä tarvitse hukata aikaa sellaisiin hassuihin siivousjuttuihin, joita naisten kuuluisi tehdä. Niitä voi tehdä sitten joskus "tulevana vuonna tuohikuussa."