Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Veera yllättää

KAIJA: Koko kesä odotettiin, että joku kana aloittaisi hautomishommat. Ketään ei kuitenkaan kiinnostanut istua kolme viikkoa pesässä kauneimpaan kesäaikaan ja siksi pienellä hautomakoneella haudottiin kolme kertaa ja saatiin yhteensä 13 tipua. Niistä 6 oli kukkopoikia ja 7 kanoja. Meille jäi kaksi mustaa kananuorikkoa.

 

Veera on asettunut pesään kolmeksi viikoksi. Se murisee, sähisee ja sohii nokallaan, jos hautomista menee häiritsemään.Viime viikolla saimme lupauksen kesäkanojen talvikodista. Ne voisivat olla lämpimässä kanalassa talven yli. Varaus talvihotellista tehtiin kukolle ja kuudelle kanalle.

 

Juuri kun kaikki oli sovittu ja varmistettu viime lauantaina, tapahtui yllättävää. Sunnuntaina Veera ei noussutkaan pois pesästä. Se vain pörhisteli ja kähisi ja yritti nokallaan selittää, että nyt on asianlaita muuttunut. Kesälomaa olisi syytä jatkaa ainakin kolme viikkoa ja vähän yli. Juuri nyt ei saata liikahtaa minnekään.

 

Iitin Tiltu on rohkea, utelias, aina seikkailuihin valmis ja joskus myös hyvin itsepäinen kanarouva.Kirjan mukaan " kana valitsee rauhallisen ja huomaamattoman hautomispaikan, jossain hämärässä kolossa." Veera ei ollut lukenut ohjekirjaa sinne asti. Sen pesä on ylimpänä pesäkennostossa kattohuoneistossa. Koska tiesin, että sillä on allaan vain yksi muna ja yksinäinen kananpoika on surullinen, lisäsin kuusi munaa Veeran helman alle. Onneksi olen niin laiska, etten ollut vienyt heti munia jääkaappiin, vaan ne olivat kanalan hyllyllä. Kun munia tulee yksi tai kaksi päivässä, ei hyllyt kovin paljon notku.

 

Monet näiden sivujen lukijoista ovat kyselleet Ullan kuulumisia ja olleet huolissaan tämän omien teiden kulkijan kohtalosta. Mistä löytyisi talveksi sijoituskoti näin upealle ja sutjakalle kanalle?Tähän asti olemme sanoneet "Koiratkin niin tykkää olla täällä", kun yritämme selittää pitkäksi venähtänyttä kesäasumista. Nyt saimme asialle lisää pontevuutta, " Ei täältä millään voi lähteä, kun Veera hautoo."

 

Pienestä untuvikosta on kasvanut kolmessa kuukaudessa näin upea nuori kukko, jolla on jo laulusulatkin pyrstössään. Taustalla on muu nuoriso kylpemässä multa ja turve kylpytynnyrinään.Maanantaina olikin uusia ongelmia kanalassa, kun Iitin Tiltulla oli tarve päästä munimaan, mutta se ainoa pesä, johon se haluaa munia, olikin varattu. Urheana se yritti tunkea Veeran viereen, vaikka Veera nokki sitä ja kähisi sille. Noin 15 kertaa nostin Tiltun pois ja esittelin sille kuusi muuta pesää. Katselin sitä silmiin ja silittelin ja selitin, kuinka hyviä ja pehmeitä ja hämyisiä pesiä nämä toisetkin ovat. Mikään ei saanut muuttamaan sen ajatusta.

 

Lopulta nappasin kanan kainaloon ja lähdin pihan poikki Reijon luokse. Hän oli verstashuoneessa jotain sahaamassa. Sanoin, että nyt tarvitaan Salomonin tuomio, mutta päätä ei saa katkaista. Kahdella kanarouvalla on nyt kiista, johon tarvitaan viisasta ratkaisua.

 

Reijo tuli kanalaan, korotti vähän viereisen pesän etureunaa ja laittoi puolikkaan kattoa suojaamaan ylhäältä päin. Vaihdoin vielä pehmusteet ja sitten Tiltulle kelpasi uudistettu pesä. Se vikisi pikkuisen ja kaunis muna kierähti esiin. Tiltu nousi ja kurkisteli sitä jalkojensa välistä, käänteli hellästi nokallaan, peitteli hiukan oljilla ja kävi makaamaan sen päälle. Hetken jo pelästyin, onko vauvakuume levinnyt siihenkin, mutta se vain otti tämän mahdollisen lapsensa hellästi vastaan ja poistui pesästä. Laitoin tämän uuden munan Veeran alle lämmittelemään. Nyt saamme nähdä, kun se kuoriutuu munasta viimeisenä, millainen lapsukainen tulee tästä tipusesta, joka koki pelastavan "Salomonin tuomion" (1.Kun.3:16).

 

Kaksi nuorta, salskeaa ja omaa kanalaa kaipaavaa kukkoa pohtimassa tulevaisuuttaan.

 

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

21.9.2014 klo 09:06:28
Mira kirjoittaa

Näin se luonto näyttää, missä teidän paikkanne on. Eivät ne halua mihinkään talvisiirtolaan lähteä, ikävähän heille tulee.Kohta rupeaa toinenkin
kana hautomaan. Meillä käyvät muut tytöt välillä ajamassa hautojan jalottelemaan ja syömään. Silläaikaa hautovat ja pyöräyttävät lisää munia pesään. Taitaa olla tuokin homma tiimityötä:)



18.9.2014 klo 22:40:20
- marja kirjoittaa

Kyllä oli taas värikkäästi ja ihanasti Kaija kirjoitettu..Teillä sattuu ja tapahtuu. Veera laittoi jarrut päälle..Täältä ei mihinkään lähdetä.
Santtu laittoi jokin aikasitten samoin, muistatko? Kun sanattomasti Anun kanssa sovimme kynsien leikkuusta. Meni sängyn alle eikä saatu millään sieltä pois. Tänään sitten sain itsestäni irti ja tilasin ajan entiseen Laumaan. Lähdimmekin melkein siltä seisomalta. Voi sitä rimpulointia ja riuhtomista..ulvomista ja murinaa. Onneksi oli kaksi ammattinsa osaavaa tätiä siinä toimenpidettä tekemässä. Saivat kynnet leikattua.Tuli hyvä mieli!
Niin Ullasta puheenollen. Kuulin viimeviikolla Anulta, että joku mies olisi halukas ottamaan kanan/kanoja/kukon? Hänellä on ollut kuulema kanoja ja kokemusta..ja tilat.

Tulee hyvälle mielelle ja hymyilyttää kun lukee näitä tositarinoita..todellisesta elämästä.

terveisin - marja





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin