Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Vedenpitävä ratkaisu

Reijo: Vuosi sitten eräs ystävä katseli valmista kesäkanalaamme ja totesi: ”On tämä varmasti aika tavalla maksanutkin!” Tuolloin vastasin hänelle: ”Tämä on tarkasti laskettu hanke. Nykyisillä munan hinnoilla menee ainoastaan 1350 vuotta, ja rahat on saatu takaisin.” Vähänpä tiesin viime kesänä siitä, mitä vielä oli rakennuspuolella edessä!

 

- Olisi se upeaa, jos kanojen tarhoihin ei sataisi, huokasi  Kaijan katsellessaan kanalan vieresessä olevasta mäenrinteestä avoimia tarhoja. Unelmaa katetuista tarhoista olivat jakamassa Donna, Zorro ja Wilma. Siitä se sitten alkoi..Jo varhain keväällä Kaija alkoi murehtia sitä, miten sade tekee kanatarhojen pohjat märiksi ja sotkuisiksi. Ikävä kanaressukoiden on sellaisessa tepastella. Ruopsuttamisesta ja multakylvyistä puhumattakaan.

 

Kun asia oli noussut esille muutamaan kertaan, ymmärsin lopulta, millaista repliikkiä minulta keskusteluun odotettiin. Niinpä totesin: ”Voinhan minä tehdä tarhoihin vedenpitävän katon.”

 

Unelma toteutuneena. Ulkotarhoilla on vedenpitävä valokate. Rimat, joilla levyt on sidottu 2 x 2 kokoisten kannatuspuiden päälle, näkyvät hyvin kuvassa.Tontillamme oli vanhoja kattopeltejä, joilla olin peitellyt puupinoja. Niissä oli hieman naulanreikiä, ja galvanoidussa pinnassa oli jo siellä täällä ruosteläikkiä. Niinpä pellit saivat jäädä pinojen suojaksi. Tarhat peitettäisiin jollain siistimmällä materiaalilla, joka myös päästäisi auringonvalon kanoja lämmittämään.

 

Tarhan aidan viereen oli rakennettava katelevyjä varten erilliset kantavat rakenteet.Valitsin terassikatteena käytetyn kirkkaan Marlon polykarbonaattilevyn. Sen leveys on 106 senttiä ja tarjolla on useita eri pituuksia. Ei siis muuta kuin tilaamaan!

 

Kiinnitin levyt apurimojen ja levyn läpi pujotetuilla muovipäällysteisellä sähköjohdolla....Jos joku on kykenevä ottamaan opiksi toisten erehdyksistä, niin tässä on mainio mahdollisuus: Kun rakennat kanatarhan, ota huomioon, että homma voi lähteä lapasesta. Pikemmin kuin arvaakaan, on vastassa päivä, jolloin katteeksi ei riitä pelkkä kanahaukoilta suojaava verkko. Siksi tarha kannattaa rakentaa alusta alkaen riittävän tukevaksi ja ennen kaikkea järkevän muotoiseksi, mikä tarkoittaa suoria kulmia ja seinälinjoja.

 

Alkuperäinen tarha oli tehty maastoa vapaasti seuraillen ja pahimpia kiviä kiertäen. Niinpä jouduin tekemään sen ulkopuolelle erillisen kehikon, jonka päälle kattolevyt oli mahdollista kiinnittää. Metallisiin maakiiloihin laittamani pystytolpat tein painekyllästetystä 5 x 5 cm puusta. Muut rakenteet ovat tavallista puuta.

 

Polykarboinaattilevyn hyviä puolia ovat kirkkaus ja keveys. Huono puoli on se, että kestääkseen talven lumikuormat levy tarvitsee alleen tukevan ja riittävän tiheän alustan. Kanatarhaan sellaista ei olut mielekästä eikä käytännössä mahdollistakaan rakentaa. Niinpä minun oli kiinnitettävä levyt rakenteisiin tavalla, joka kestää myrskyt, mutta on samalla helposti ennen talvea purettavissa ja keväällä jälleen paikoilleen asennettavissa. Se, miten asian hoidin, selviää kuvista teksteineen.

 

Onko joku kuullut sanonnan siitä, miten syödessä ruokahalu kasvaa? Niin käy helposti myös kanalan rakennuspuuhien kanssa. Valokatteen saaminen tarhoihin oli vasta kevyt johdanto siihen, mitä oli pian tulossa.

 

... jonka alapää kietaistiin kannatuspuussa olevaan pitkään ruuviin. Kun johdon vääntää auki, levy rimoineen voidaan nostaa talveksi lumikuormilta suojaan.

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

20.6.2015 klo 13:47:26
Arja Hongisto kirjoittaa

Hienosti kehitelty systeemi kanojen parhaaksi. Vaivaa olette nähneet ja joudutte tekemään kaikenlaista, jotta kanat voisivat hyvin. Olen kanoista pitänyt pikkutytöstä asti ja iloitsen teidän kanssanne kaikesta niiden tuomasta elämäänne. Kiitos jaostanne taas kerran ja siunausta eteenpäinkin.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin