Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

”Vaan metsästä hiipi se hiljainen kettu niin viekas ja pitkähäntäinen.” 

 

Arkuus pelasti pelokkaan koulukiusatun. Ulla selvisi ainoana hengissä joukkotuhonnasta, jonka kettu toteutti. 

KAIJA: Maatiaiskanojemme tulevassa talvikanalassa on pieni lauma Alhon maatiaiskannan kanoja, kukko Keijo Mannerheim ja neljä keltaisen ruskeaa kanaa. Ne ovat tepastelleet vapaana peltojen keskellä sijaitsevan kotitalonsa pihalla. Ne ovat kuopineet marjapensaitten alla ja pärjäilleet hyvin koirienkin kanssa.

 

Nykyisin on paljon kesäkanajuttuja lehdissä ja niissä kaikissa on idyllistä kanojen vapautta ja kesän kauneutta. Pari päivää sitten pohdimme kanojen emännän kanssa, että Keijo- kukko pitää lopettaa ennen syksyä, sillä se on niin pahaluontoinen, että höyhentää meidän Aleksanterimme hetkessä hengiltä. Lisäksi se käy kiukkupäissään ihmistenkin kimppuun ja kohtelee kanojaankin terroristin ottein.

 

Sovimme, että se voi kuitenkin kesän ajan pitää kiukkuisen henkensä ja olla kanojen turvana.

Juhannuksen alla tapahtui asioissa kuitenkin äkillinen ja luonnollinen käänne. ”Pienet kanaset ne hyppeli”, kunnes viekas ja pitkähäntäinen kettu keksi kanat ja vei kolme kanaa ja pahapäisen kukon poikasilleen juhannuspaistiksi. Vain kaikkein pienin, surkein ja pelokkain kana jäi jäljelle.

 

Untuvikoille rakenettu uusi ulkotarha sai toimia Pihlavan kanaparveen pyrkivän Ullan pakolaiskeskuksena.Pieni kana oli kokenut kovia laumassaan, sitä oli nokittu ja se oli oppinut kulkemaan itsekseen vähän muista erillään. Sen tähden se varmaan osasi piiloutua ja paeta ketun käpälistä. Saduissa ketulla on aina säkki, minne se heittelee saaliinsa. Ehkä tälläkin oli, sillä neljä otusta on liian monta kannettavaksi kerralla ketun suussa.

 

Tästä traagisesta murhenäytelmästä oli sellainen seuraus, että saimme juhannusvieraitten mukana pienen ja hyvin pelokkaan punaruskean kanan. Kun päästimme sen tepastelemaan kanalaan, kukko oli ihan innoissaan ja tavalliseen tyylinsä myös hyvin kohtelias. Kanat eivät kuitenkaan tykänneet yhtään uudesta tulokkaasta. Varsinkin ruskeat kanat Tiltu ja Ruustinna olivat häijyjä ja jahtasivat sitä ympäri tarhaa ja antoivat kovan nokkaisun päästessään tarpeeksi lähelle.

 

Ulla on paljon pienempi kuin Pihlavan kesäkanalan iittiläiset maatiaiskanamme.Kun tilanne ei näyttänyt rauhoittuvan, otimme keltaisen kanan erikseen uuteen ulkotarhaan. Siellä se söi ja kuopsutti iltaan asti. Annoimme sille nimeksi Ulla ja puhuimme sille rohkaisevia lauseita. Taisimme hiukan liioitellakin sen kauneutta, sillä se ei ole ihan kukkeimmillaan nyt. Siltä puuttuu sulkia, se on kovin laiha ja sen pyrstö näyttää inkkaripäähineeltä.

 

Illalla alkoi sataa ja mietimme, minne poloisen kanan sijoitamme yöksi jos se ei uskalla mennä sisälle kanalaan. Reijo laittoi ulos orren ja pahvilaatikkopesän, joka pehmustettiin heinillä.

Illalla kun kanat olivat nousseet orsille nukkumaan, uskalsi Ullakin livahtaa sisään ja se asettautui alimmalle orrelle. Kaikki näytti tuossa vaiheessa jo aika lupaavalta.

 

----- 

Laulun mummon kanoista ja metsässä hiipivästä hiljaisesta ketusta voit kuunnella pitkäksi venytetyn jazzahtavan alkusoiton (1 min 30 s) kera Ninni Poijärven laulamana:

 

TÄSSÄ LAULUN SANAT omaa karaoke-esitystä varten:

Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli.
Mummo kanasensa niitylle ajoi, pienet kanaset ne hyppeli.
Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen.
Vaan metsässä hiipi se hiljainen kettu, niin viekas ja pitkä häntäinen.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

31.1.2015 klo 10:53:36
Reijo Telaranta kirjoittaa

Paavalilla on asiasta selkeä näkemys:

"Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen." Room.8:19-21

Saman toivon varaan tässä saadaan kaikki jäädä.

Jesaja maalaa tuosta ajasta hienon kuvan:

"Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Jesaja 11.6-8



30.1.2015 klo 19:27:01
Arto J kirjoittaa

Kirjoitin nuorena runon ”Kanat, mukavat kaakattajat”.  Viihdyin kanalassa. Kanatarinat ovat viehättäviä, mutta niiden liepeillä asuu myös luonnon tragiikka. Lapsuudessani kettu tappoi kanatarhamme asukkeja ja kanahaukkakin iski kerran.
Avaran luonnon katselijana mietin, onko vahvemman oikeus ja saaliseläinten kohtalo ”luomakunnan huokauksena” syntiinlankeemuksen seurausta vai evolutionismin luonnollista armottomuutta, joka on vain hyväksyttävä. Kahta kukkoa ei mahdu samalle tunkiolle tai saman haaremin herroiksi.
On illusorisia myyttejä, että ennen ihmiskunnan lankeemusta pedotkin olivat kasvissyöjiä. Mutta eivätkö kasvitkin reagoi defensiivisesti, kun niitä pilkotaan? Luonto, elämä ja olemassaolo on monin tavoin vielä mysteeri.
Uskon kuitenkin ylösnousemustodellisuuteen, jossa ei ole enää ”viimeistäkään vihollista” kuolemaa. Uskon, vaikken vielä näe enkä voi esittää kaiken kattavaa teoriaa, että uudesti luotu luomakuntakin on kerran ristiriidaton, ehjä ja täydellinen – miten, sen Luojamme parhaiten tietää. Voimme veljeillä tässä aionissa luontokappaleiden kanssa niin hyvin, kuin osaamme, viljellä ja varjella luontoa. Kristittyinä realisteina odotamme uutta Tellusta, jossa asuu vanhurskaus.

[www.elisanet.fi/arto.saarinen]



23.6.2014 klo 20:33:40
Reijo kirjoittaa

Haudottavat munat ovat tavallisia syöntimunia, mutta ei sellaisia, joita kaupoissa myydään. Haudottavan munan on oltava hedelmöitetty, ja siihen tarvitaan kanan lisäksi myös kukkoa. Suurissa munituskanaloissa, joista munat tulevat kauppoihin, kukkoja ei ole. Niinpä sellaisista munista ei hautomalla kehity mitään.

Kanalasta, jossa on kanojen lisäksi myös kukko, saadaan ihan tavallisia - tai jopa tavallista parempia - munia keittiön tarpeisiin. Jos kana alkaa itse hautoa, munista kehittyy poikasia. Ellei kana hoida hommaa, hautomisen voi tehdä koneella. Kuvia siitä löytyy tämän blogin tekstien yhteydestä.



23.6.2014 klo 13:11:45
- marja kirjoittaa

Olipa kivasti ja jännittävästi kirjoitettu, tämä surullinen tarina :)

Olen Kaija/Reijo miettinyt tämmöistä asiaa ja nyt sen kysyn:
"kanapojan hautomo".. onko ne munat, jotka sinne laitetaan ihan "tavallisia"
syönti -munia, vai mitä?

- marja



23.6.2014 klo 09:31:46
Ritva Taraneva kirjoittaa

Ihanan liikuttava ja realistinen kertomus. Toivotaan sen synnyttävän uusia ideoita kanojen hoitoon. Olis niin hyvä ja kiva, kun ne vapaasti saavat tepastella pihalla ja puutarhassakin.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin