Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Ullan äkkilähtö

KAIJA: Ullan kohtalo on kiinnostanut kovasti näiden kanajuttujen lukijoita. Moni on aloittanut kommenttinsa kysymällä: ”Kuinkas Ulla?”  Kotikiusatun, ketulta kuin ihmeen kautta selviytyneen ja erakoituneen kanan vaiheissa on jotain hyvin koskettavaa ja myötätuntoa herättävää.

 

Kaija, Heikki ja Eija kanalan edessä nuori kukko ja paljon kokenut Ulla sylissään. Kuvan alareunassa näkyy Wilma, joka oli hyvin kiinnostunut siitä, mitä kanatovereille ollaan tekemässä. Koira seurasi tilannetta tarkasti aina auton takaluuukun sulkeutumiseen ja kotimatkalle lähtöön saakka.Ihmeellisesti asiat saavat yllättäviä käänteitä. Näin kävi Ullakin elämässä. Syynä oli se, että eräällä tuttavapariskunnalla oli niin vihainen kukko, että sitä ei voinut pitää.

 

Tuo särmikäs kiekuja ei ollut pelkästään herra kanatarhassa vaan luuli olevansa isäntääkin vahvempi. Sellainen peli ei kanatarhassa pitkään vetele. Niinpä heillä oli vapautumassa paikka hyvälle kukolle. Virkaan tuli valituksi meidän musta komea kukkonuorukaisemme.  

 

Mies ja hänen uusi kukkonsa. Heikin iloinen ilme ei selityksiä eikä selostuksia kaipaa.Kun Heikki ja Eija tulivat kukkoamme noutamaan, niin jotenkin asiat muuttuivat niin hyvälle tolalle, että myös kotia vailla oleva Ulla lähti heidän mukaansa. Toivotaan, että Ulla osaa olla nyt uudessa laumassa kanan lailla.

 

- Komea kana tämä Ulla, totesi Eija saatuaan Vihdistä pakolaisena saapuneen kanan sylinsä ja mukaansa.Veera on nyt hautonut kaksi viikkoa. Olen joka päivä kutittanut sitä nokan alta ja saanut vastaukseksi murinaa ja pyrstön pörhötyksen. Se on rautaisen hyvähermoinen. Ei mitenkään sovi määritelmään pimeässä muniaan vahtivasta kanaemosta, jota ei saa häiritä. Veerasta saa sen vaikutelman, että se ehkä haluaisi ohjelmaa pitkien päivien ratoksi.

 

Ehkä pieni tauluteleviso?

 

Kerran päivässä Veera pistäytyy nopeasti juomassa ja syömässä. Kovalla hopulla se ahmii kauroja ja rehua ja vettä. Se näyttää kiireiseltä perheenemännältä ostoskeskuksessa. Sitten se menee taas nopeasti lämmittämään seitsemää munaansa.

 

Hautominen on yksitoikkoista puuhaa. Niinpä aina välillä on pieni rapsutus paikallaaan.Veeran pesä on korkealla ja sitä ei voi nyt kesken hautomisen siirtää minnekään kuoriutuvien untuvikkojen kannalta turvallisempaan paikkaan.  Etteivät kuoriutuvat tiput vahingossa tipahtaisi, Reijo korotti pesän etureunaa yhden laudan verran. Veera oli koko ajan pesässä ihan rauhallisena, vaikka Reijo porasi, ruuvasi ja mittaili aivan sen nokan edessä.

 

Veeran hermot ovat rautaa. Hautominen jatkuu, vaikka porakone pörisee aivan vieressä.Mantalla on sulkasato ja se taitaa olla viluinen, koska se on ruvennut viettämään yöt Veeran viereisessä pesässä. Ruskeat kanat Tiltu ja Ruustinna munivat munan vuoropäivinä.

 

Kukko Aleksanterilla on normaali odottavan isän stressi. Kun kaikki kanat, isot ja pienet, ulkoilivat yhdessä tarhan ulkopuolella, Aleksanteri ajoi nuoria kukkoja kauemmaksi metsään. Ehkä se ajattelee, että ne ovat joutilasta ketunruokaa.

 

Luonnossa elävillä viidakkokanoilla on laumajärjestys, jossa nuoret kukot elelevät lauman ulkolaidoilla, joten ne ovat oikeasti vaarassa joutua petojen suuhun. Näin ylimääräiset kukot karsiutuvat luonnon mukaisesti, ja vain nuorukaisista nokkelin voi kenties selviytyä ottamaan aikanaan laumaa johtavan kukon paikan.

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin