Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

"Tavallista tarkoitettiin, mutta priimaa pukkaa tulemaan"

Reijo: Vanha satu ”Hiiri kissalle räätälinä” lienee useimmille tuttu.  Sadun päivitetty versio saattaa olla oudompi. Siinä hiiren piti tehdä kissalle kukkaro, mutta siitä tulikin liivit. Ja kun liivit piti viedä kissalle, kassissa olikin takki. Ja kun kissa kaivoi kassista takkia, esille nousi koko puku sekä paita ja solmio!  - Jos ihmettelet, miten tämä liittyy Pihlavan ”pieneen kesäkanalaamme”, et ole ainoa hämmästynyt.

 

Rakennuttajien työmaakokous Pihlavan uudisrakennuksen nurkalla.Vuosi sitten Kaija koki kanaherätyksen, joka leviää maassamme viruksen lailla. Meidänkin piti siis saada kesäksi muutama kana. Sen, millaisten vaiheitten jälkeen kesäpaikastamme tuli kanafarmi, voit lukea kanablogimme .

 

Kanala ilman kanalaa on kuin metsämies ilman pyssyä, soutaja ilman airoja tai leipoja ilman uunia. Niinpä lupasin Kaijalle rakentaa kesäkanalan ja sille ulkotarhan.

 

- Kestääkö pohja, onko sepeliä tarpeeksi ja pilareita riittävän tiuhassa, pohtii Aleksanteri ensimmäisellä vierailullaan työmaalla.Siivekkäiden määrän kasvaessa tarvittiin kanalaan yksiön sijasta kaksio ja ulkotarhoja lisää. Mäyrien, kettujen ja muiden kanavarkaiden torjumiseksi verkot piti kaivaa syvälle maahan. Haukkojen ja muiden siivekkäiden rosvojen varalta kaikki oli katettava verkolla. Touhua riitti hommasta seuraavaan.

 

- Joko sinne tohtisi mennä sisälle katsomaan?”Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen kesä” – hieman Raamatun luomiskertomusta mukaillen.

 

Tämä kesä alkoi tarhojen kattamisella valokatteella. Siitä on blogissamme oma juttunsa. Vaan eipä ollut siinä vielä kaikki. Kukkaron valmistamiseen lupautuneen hiiren pussissa oli nimittäin vielä runsaasti tilaa paljon isommillekin hankkeille.

 

”On niillä kana ressukoilla kamalan kylmä, kun elohopea painuu syksyn pimeinä öinä pakkaselle. Kun kanakoppien lautaseinät eivät lämpöä pidä, vaikka pakkasvahteja hehkuttaisi sähkön hintaa säihkymättä illasta aamuun…” Tällaiset pohdinnat alkoivat toistua pirtin pöydän ääressä yhä useammin. Viimein viesti meni perille: Pihlavaan tarvitaan pakkasenpitävä kanala!

 

- Onpa täällä valtavasti tilaa ja hirmuinen määrä kaikenlaisia kapistuksia. Jos minä olisin työmaapäällikkö, niin komentaisin siivoamaan paikat! kiekaisi Aleksanteri sisälle ehdittyään.Nyt tuota kanalaa, joka virallisin termein on puolilämmin varasto, on rakennettu ahkerasti toukokuun alusta alkaen. Ja kun meillä rakennetaan, asiat tehdään kunnolla tyylin: ”Tavallista tavoiteltiin, mutta priimaa pukkaa tulemaan.” Seiniin laitettiin 150 mm villat, yläpohjaan 250 mm, koko 4x5 m rakennuksessa rossipohja 150 mm eristein, peltikatto, alta laudoitetut räystäät, lomalaudoitus, lattia 18 mm vesivaneria, kanojen yksiössä kattoon ja sisäseiniin 6,5 mm vesivaneri eli maatilavaneri eli karjasuojavaneri ja muihin eli varastotiloihin kattoon ja seiniin 11 mm OBS-levy. Siinä se on, noin yksinkertaiselta kaikki kuulostaa jälkikäteen kirjoitettuna. Eikä kanala – anteeksi puolilämmin varasto – ole vieläkään valmis!

 

- Tuo ilmaletku näyttää kovin kuluneelta. Mahtaakohan se kestää? Jos vaikka naula osuu, niin mitä sitten tehdään?Onneksi ei ole tarvinnut yksin rakennuksella pakertaa. Kukkomme Aleksanteri Tupp on rouvineen käynyt tuon tuosta tarkistamassa, miten projekti etenee. Jo pohjatöiden ja pilarien valun jälkeen herrasväki kävi tutkimassa, onko sepeliä tarpeeksi ja perusta riittävän tukeva. Töiden edetessä kukko ja kanat ovat vierailleet sisätiloissa niin aktiivisesti, että toiminaan on joutunut varomaan jalkojaan ja työkalujen käyttöä. Naulapyssy, sirkkeli, vasaran paukutus ja sahaus eivät ole siivekkäitä pelottaneet niiden katsastaessa paikkoja -  ja mitä ilmeisimmin jo varaillessa itselleen orsipaikkoja.

 

Vierailujen jälkeen on tosin pitänyt enemmän kuin muutaman kerran korjata työmaalta ylimääräiset liukumiinat. Tietäähän sen. Jännittävää on usein ollut myös rakentajalla, joskin housut ovat sentään pysyneet toistaiseksi puhtaina.

 

Kerran oli housujeni suttautuminen kuitenkin todella lähellä. Sellainen kauhea hetki koettiin eräänä aamuna. Rakentamisen aikataulut ja tarkasti tehdyt suunnitelmat menivät kerralla uusiksi, kun meitä mahtavammat voimat puuttuivat asioihin tulisen ja määrätietoisin ottein. Siitä kerron kuitenkin enemmän vasta joskus myöhemmin. Nyt nimittäin Aleksanteri rouvineen jo odottaa minua porakoneeni ja muiden mukavien vempaimieni pariin!

 

Kaija astelemassa emännän aurinkoa ennakoivin ja kaikenlaiset pilvet poispitävin askelin kanalan polulla. Vasemmalla savusauna ja kesäkanala, oikealla uudisrakennus.

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

7.2.2016 klo 14:11:31
Reijo Telaranta kirjoittaa

OBS-levyä käytetään Yhdysvalloissa rakentamisen lisäksi jopa huonekalujen materiaalina. Levyä on saatavana useita paksuuksia. Paksuimmista tehdään lattioita yms.
Käsittääkseni levy on tarkoitettu sisätiloihin, ei ulos sateeseen. Jos on katto päällä ja seinät ympärillä, niin uskon levyn kestävän, vaikka rakennus olisi joidenkin ulkorakennusten tavoin talvikauden kylmänä.
Kalkitsemisesta en osaa sanoa. Vesiliukoiset maalit tarttuvat hyvin ja suojaavat samalla pintaa kosteudelta. Jonkinlainen kova ja kestävä pinta levyssä on jo itsessäänkin.
Helppo työstää ja hinnaltaan kohtuullinen. Valkoiseksi maalattuna muistuttaa lievän epätasaisuutensa takia hieman rapattua seinää.



6.2.2016 klo 15:42:12
Josaara kirjoittaa

Hauskoja kirjoituksia :) mukavia lukea!
Kysyisin tuosta osb-levystä. Mitä olet mieltä, menestyisikö se ihan koko kanalassa ympärivuotisesti? Esim.kalkkimaalilla siveltynä? Hinta houkuttelisi kovasti ja osb3 -luokan levyjä mainostetaan kosteuden kestävinä.



11.7.2015 klo 02:04:49
Admin kirjoittaa

"Kun antaa pikkusormen...niin... :D





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin