Kaija: Kaunis Veera, musta kanakaunotar päätti perustaa
perheen. Kesän loppumisesta välittämättä se ryhtyi hautomaan koko tumman
luontonsa vimmalla. Pesänsä se perusti kaikkien ohjeitten vastaisesti korkealle
ja valoisaan paikkaan pesäkennoston ylimpään pesään. Monena yönä mietin, miten
pesä saadaan siirrettyä maahan turvaan ilman, että Veera lopettaa hautomisen.
Tässäkin asiassa kävi niin, että kaikki minun murehtimiseni
oli turhaa, sillä kaikki meni toisin kuin oli suunniteltu. Kesän kolme koneessa
haudottua satsia kuoriutuivat jämptisti 21. haudontapäivänä. Tällä valtavalla
kokemuksella luotin, että nytkin tuo laskettu päivien määrä pitää paikkansa.
Meidän oli mentävä kaupunkiin Järvenpäähän loppuviikoksi,
ja kuoriutumispäiväksi olin laskenut sunnuntain. Laitoimme Veeralle kanalan
toiseen osastoon lattialle poikaskarsinan valmiiksi. Luotettava
kananhoitaja-pehtorimme soitti torstai-iltana: "
Täällä Veeran siiven alta kurkkii kaksi päätä, mitäs minä nyt teen?"
Hetken mietin kiihkeästi kuin Nalle Puh ja sitten
muistin. Kesän alussa olin saanut lahjaksi ystävältäni hienon kankaisen
pussukan, joka oli kanankuvin koristeltu. Se oli keittiössä kaapin päällä eikä
sille ollut löytynyt vielä varsinaista tehtävää.
Ohjeet saatuaan kananhoitajamme ryhtyi kätilöksi ja perusti
kanakangaspussista Pop-Up synnytysaseman. Hän laittoi syntyneet tiput sinne.
Samoin vielä syntymättöminä munissa uinuvat. Sitten hän otti Veeran kainaloon
ja siirsi onnistuneesti koko pesueen lattialle pesäpehkuihin.
Seuraavana aamuna tipuja oli viisi ja iltapäivällä
putkahti kuudes. Kaksi mustaa pikku-veeraa ja neljä ruskeaa raitapaitaa
kipittelee nyt syömässä. Välillä ne lämmittelevät emon höyhenissä. On hienoa
katsoa, kuinka emo syöttää niille nokastaan raejuustoa ja kauranryynejä. Tai
paremminkin näyttää nokallaan, otapa tuosta, niin kasvat isoksi!
Reijo kävi poimimassa ämpärillisen suppilovahveroita.
Sieniä puhdistaessaan hän huomasi, että pieni "krokotiilinpoikanen"
lymysi ämpärissä suppilovahveroitten joukossa. Jotenkin se oli joutunut sienien
mukana sammaleista pois outoon maailmaan. Ihanan pieni ja täydellinen otus.
Oikeasti se oli tietenkin pieni sisilisko, jonka Reijo vei kiviaitaan
asustelemaan toisten sisiliskojen joukkoon.
Saatiin uutta verta pihamme runsaaseen sisiliskokantaamme.
Pari viikkoa kanat ovat vielä kesäkanalassa, sitten on muuton aika. Se varmaan tuntuu enemmän meissä kuin kanoissa, jotka pääsevät hyvään talvikotiin. Olemme nyt olleet täällä viisi kuukautta ja vain pistäytyneet muutaman kerran kaupungissa. Uuteen kevääseen on ainakin puoli vuotta. Kunpa kesä pian tulisi!
---------
Pop-Up synnytyssairaaloita pystytetään viikonvaihteen
aikana kaikkiin mahdollisiin synnytyspaikkoihin, bussipysäkeille,
huoltoasemille ym. Tempaus on kätilöliiton vastalause synnytyssairaaloitten
sulkemisille.
Pitkien matkojen uskotaan aiheuttavan synnytyksiä
autoissa ja muissa epämukavissa paikoissa.