Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Olipa kerran kolme kukkoa

KAIJA: Kesä on kulunut nopeasti. Kesän alussa kuoriutuneet viisi poikasta muuttuivat nopeasti untuvikoista kananuorikoiksi ja kukkonuorukaisiksi. Sitten tapahtui se, mikä on välttämätöntä kotieläinten elämässä. Reijo oli jo etukäteen surrut komean pikkukukko Ruusu- Ritarin kohtaloa. Ei pitäisi antaa kukoille nimiä, eikä syöttää niitä kädestä.

 

- Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...Nuoret kanat löysivät myrskyn kaataman puun juurakosta oivallisen kiipeilytelineen.Kaksi mustaa kananuorikkoa pitävät nyt tiiviisti yhtä. Ne ovat äitinsä Kauniin Veeran näköisiä. Toisella Hellevi nimisellä on kaulan ympärillä ruskea kranssi. Toinen kana, Santra on kokonaan musta väriltään.

 

Seuraavassa ikäluokassa, joka on kolme viikkoa nuorempi, on vain yksi kana. Sen nimi on Ruusu, Ruusu- Ritarin muistoksi. Yksi kukko saa jäädä vartioimaan näitä nuorempia kanoja. Kukko on harmaan ja mustan raitainen, Annin antama nimi sille on Falco Tobias. Kaksi muuta kukkopoikaa ovat vailla nimeä ja tulevaisuutta. Nyt ne kaikki kolme saavat vielä kiekua ja kasvaa. Samassa porukassa elää myös Pikku Kanasen lauma. Onneksi niistä neljästä ei kukaan ole kukkonen.

 

- Minne ne komeat kukkopoikamme katosivat, pohtivat tiukasti yhdessä pysyttelevät nuoret lesket Hellevi ja Santra.Ulla-kana elää edelleen yksin tarhan ulkopuolella ja käy välillä sisällä kanalarakennuksessa. Se menee sinne sadetta pakoon ja turvaan, jos joku alkaa pelottaa. Tänään menin Ullan perässä sisään ja kyykistyin juttelemaan sille. Se olisi mennyt mieluummin ulos kuin seurustellut kanssani. Se ei kuitenkaan vain uskaltanut mennä ohitseni. Se käveli ympäriinsä ja katseli ja arvioi tilannetta. Sitten se hyppäsi ylös orrelleen ja lensi ulos ylitseni. Se oli hienosti ratkaistu pulmatilanne. Varsinkin kun sillä on todella pieni pää.

 

Falco Tobias seikkailee metsässä. Kukkopojasta on kasvamassa komea kukkoIltojen pimennyttyä on tehty hämärähommia. Yhtenä iltana nappasin orrelta ruskeat kanat vuoron perään ja rasvasin niitten koivet kalkkijalkapunkin karkotusaineella. Punkki kaivaa itsensä kanan jalan suomujen alle ja on varmaan aika inha otus. Pieni ötökkä, mutta nyt tukehtumassa yrttirasvan alle. Seuraavana iltana Aleksanteri Tupp sai saman käsittelyn. Se on niin suurikokoinen sälli, että tarvitsin siihen Reijon avuksi. Ihan iisisti se oli kainalossa ja antoi rasvata sääret ja varpaat. Ehkä ne nyt ovat paremmalla tuulella kun ei ole vilskettä varpaitten välissä.

 

Pikku Kananen ei ole enää kovin pieni ja kasvaa kolmen muun pienen kanan tavoin hurjaa vauhtia.

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin