Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Mistä näitä tipuja oikein tulee?

Kaija: Kanojen mielestä tämä viileä ja valoton kesä oli aivan paras mahdollinen hautomiskesä. Kultakaulakana aloitti hautomisen maaliskuussa ja se hautoi myös kesäkuussa toiset poikaset ja kolmannen haudonnan se päättäväisesti aloitti syyskuun lopulla. Kymmenen sen toveria hautoivat myös ja vaikka munia oli useimmilla vain kaksi tai kolme, niin kanalauma kasvoi hurjasti.

 

VIktor taisi ensin pelästyä saamansa haaremin suuruutta, Alkuhämmingistä tonnuttuaan siitä on kehkeynyt kelpo kukko. Askelkin on kuin aapisen kannesta.Viktor, joka oli ehtinyt olla vain vähän aikaa isäntänä talossa, menetti täysin otteensa kanarouviin, kun melkein kaikki kanat olivat äitiyslomalla. Toiset hautoivat ja toiset sanoivat töykeästi kukolle, että nyt täytyy hoidella näitä pienokaisia. Kukko käyttäytyi huonosti, se ei tarjoillut ruokaa edes niille muutamille kanoille, jotka olivat ilman poikasia. Se söi ahnaasti itse ja vei jopa pikkutipujenkin sapuskat. Näytti jo siltä, että Viktor on sika kukoksi.

 

Kanakeittioko tässä valmistetaan? No ei sentään. Manta vain löysi oman kylpytynnyrin. Mitä niitä kukkia kasvattamaan, kun kutut kumminkin syövät ne. Joutavat purnukat uusiokäyttöön!Kultakaulakanan ensimmäiset poikaset kuoriutuivat huhtikuun alussa ja elokuussa ne olivat jo melkein aikuisen kokoisia. Ne olivat ulkotarhassa orrella myös yöt. Yksi valkoinen kukko ja musta, harmaa ja valkoinen kana. Pikku parvi oli oikein kaunis ja ajattelinkin, että siitä voisi myydä kivan porukan jollekin kanoista haaveilevalle.

 

Kultakana poikasineen kylvyssä. Siinä turve lentää, kun emokana opettaa poikasilleen, miten puhtaudesta huolehditaan.Valitettavasti kanahaukka ehti ensin ja kohta ei ollut mitään myytävää. Haukka oli tunkenut itsensä sisään tarhaan kattorakenteiden raosta ja raadellut kanapoloiset. Kahdessa oli pikkuisen elämää jäljellä mutta ne päästettiin vaivoistaan. Oli aika murheellista siivota höyheniä tarhasta ja harmitella nuorten kanojen kurjaa kohtaloa.

 

Tälle ulkona nukkumiseen ihastuneelle mustapäälle me sanoimme usein, että tuo paikka ei ole turvallinen. Mutta kuunteliko se meitä? Ei sinnepäinkään! Luotti kai peltikukon sujelevan itseään. Mutta viimein  tuli aamuyö, jonka hämärinä tunteina paikalle osunut siivekäs peto löysi itselleen aamiaisen.Toisena päivänä saapui peto. Keskellä päivää alkoi pihalta kuulua hirveä kaakatus ja ryntäsimme ulos katsomaan, mikä on hädän syy. Toisinaan kanat saavat laulukaakatuskohtauksen ilman mitään näkyvää syytä, sanon sitä " Taivas putoaa varoituslauluksi". Nyt siis oli todella syytä kaakattaa ja kotkottaa sillä pihalla juoksi kaunis pulska ruskea kettu ja jahtasi kanoja. Saimme sen peloteltua takaisin metsään, mutta yhden poikasen se oli ehtinyt napata. Nurmikolle oli jäänyt kasa harmaita höyheniä muistoksi.

 

Kaikki kanat ja kanaemot ja poikaset piiloutuivat pensaisiin ja kukkapenkkeihin. Ne olivat ihan hiljaa pitkiä aikoja varmistaakseen, että vaara on ohi. Pieniä untuvikkoja oli piiloutuneena ojaan ja kellarinkatolle vuorenkilpien alle ja meni kauan ennen kuin kaikki emot löysivät lapsensa.

 

Nuoret tyrnäväläiset muodostivat oman sopuisan yhden kukon ja kolmen kananeitokaisen herttaisen pikku lauman, Kunnes tuli kanahaukka, joka keplotteli itsensä tarhaan ja teki idyllistä verisellä tavalla lopun.Loppukesän kanat joutuivatkin olemaan tarhassa turvassa vaaroilta. Talvikanalassa asuivat Viktor ja yhdeksän kanaa, joista osa oli saanut jo lapsensa vieroitettua. Viktor on kehittynyt kukontaidoissaan ja on aivan esimerkillinen päämies. Kesäkanalan puolella neljä emokanaa poikasineen, Ne kasvavat ja viihtyvät siellä keskenään. Nuoret kukot kiekuvat kilpaa innoissaan. Niitten elinpäivät ovat vähenemään päin.

 

Järkevää kanataloutta olisi poistaa vanhimmat kanatkin ja säästää nuoret hyvin munivat. Mutta ei niitä vanhoja voi hävittää. Veera, meidän ensimmäinen kanamme on ihan persoona. Harmaat Manta ja Martta ovat vaatimattomia mutta sieviä. Kinuski on ponteva blondi, joka tulee heti katsomaan, millaista aamiaispuuroa on ämpärissä. Reijon työkaveri musta Vermutti hoitaa kolmea pikkutipua välillä kuttulassa ja verstaassa ja välillä vie niitä ulos. Luulisi melkein, että sillä on jo omat avaimet!

 

Kuinkahan suuri kanala olisi pitänyt rakentaa?



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin