Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Minne kuono näyttää?

Kaija: Reijo halusi hiukan vaihtelua ja avarampia maisemia ja lähti muutamaksi päiväksi merelle melomaan kanootilla. Meidän kolmesta koirastamme skyenterrieri Zorro kaipaa häntä kovasti ja makaa pihalla kuono tielle päin. Yhtenä päivänä se oli vienyt sinne ison puruluunkin, että voi sen sitten heti ojentaa tervetulolahjana.

 

- Minne kummaan se isäntä on kadonnut? Tulisi jo takaisin!Raahen merimiesten perheissä oli tapana laittaa ikkunalle kuono ulospäin kohti merta tuijottavat posliinikoirat merkiksi siitä, että isäntä oli merillä. Kun merten mies palasi, koirat käännettiin taas katselemaan kodin touhuja. Merimiehet toivat näitä posliinikoiria matkoiltaan tuliaisina.

 

Raahen kaupungin kerrotaan enemmän merimiehistä, heidän vaimostaan ja posliinikoirista.

 

Voivoi-kana ja Vermutti tosi toimissa eli päättäväisin ilmein vierekkäin  hautomassa.Merimiehen vaimon kaipauksen ja odotuksen tunne oli minulle entuudestaan tuttu. Useana kesänä Reijo on risteillyt kajakillaan merellä ja kuvannut saariston kauneutta. Minä olen kotona pelännyt suuria aaltoja ja myrskyjä. Kuvia kajakkiretkistä ja upeasta saaristostamme on kertynyt melkoinen määrä.

 

Ostetaanko Aleksanterille polkupyörä?

 

Tänä kesänä pääsin kokemaan myös merimiehen vaimon toisenlaisen tunteen, joka joskus on voinut odottajan yllättää. Ehkäpä myös joku muu on siksi joutunut minun laillani odottamaan miestään mereltä hieman pelolla ja vavistuksella. Saattoihan Raahessa joskus käydä niin, että koirien kuonot osoittivat merelle, mutta joku viestin merkitystä tuntematon ulkopaikkakuntalainen poikkesi silti sisälle lämmittelemään. Sitten olikin tulossa perheenlisäystä ihan omia aikojaa.

 

- Tällaisia kuvia se meille kanoottiretkeltään lähettelee. Kovin on lennokkaan näköisiä nuo ulkosaariston kanat!Kun vaalea kanamme Marian-neito oli ryhtynyt hautomaan, Reijo oli heti tokaissut: "Munat pois!" Hänen mielestään meillä oli kanoja jo aivan riittävä määrä. Tuon keskustelumme muistaen odottelin merimieheni paluuta pienellä pelolla ja vavistuksella.

 

Täällä kävi nimittäin niin, että kun Reijo oli merillä, haudontapesään vetäytyi ensimmäisenä  hänen lempikanansa Vermutti. Sama kana, jota Reijo oli pitkin kesää hemmotellut Myllyn paras -kaurahiutaleilla.

 

Eikä siinä ollut vielä kaikki! Seuraavana päivänä kuuntelin vaalean Voivoi-kanan ääntelyä. Myös sen sopraanokotkotus oli laskenut mezzosopraanon tasolle. Jo samana iltana sekin oli henkisesti valmis hautomispuuhaan.

 

Kaksi kanaa on äitiyslomalla ja kolme hautomassa pesissä. Aleksanterilla on tylsää.

 

- Tuolla meritipulla on ainakin mahtavan näköinen peräaalto, mutta tuskinpa se kaksinen munija on!

 



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin