Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Manta löytää elämälleen tarkoituksen mutta Aleksanteri Tupp tuottaa pettymyksen

Onko Manta mahtanut lukea edellisen blogini viimeisen lauseen, jossa nimitin sitä "vain vanhaksi munimattomaksi kanaksi"? Eräänä päivänä se joka tapauksessa alkoi munia vanhan kanalan ylimpään pesään. Eikä siinä vielä kyllin, vaan se asettui hautomaan munien päälle ja äkäisenä nokki kättäni ja ilmaisi, että se on tosi mielellä.

 

Tyrvään Mantan hautomiseen varattujen yksityistilojen luukun vieressä on kuttumme Lumikin makuupaikka. Hyvin tuntuvat rouvat toisiaan ymmärtävän ja sietävän, kun Manta pistäytyy pihamaalla ruokailemassa.Laitoin Mantalle muutaman toisten kanojen muniman munan lisää, niin että niitä oli yhteensä kuusi kappaletta. Aina aamulypsyn aikoihin nostin Mantan alas pesästä syömään ja ulkoilemaan. Hetken päästä se lennähti takaisin jatkamaan vaativaa työtään. Hautominen on kestävyyslaji, kolme viikkoa pitää maata kuhmuraisella munapatjalla, käännellä munia ja huolehtia, että kaikki munat ovat höyhenien lämmössä.

Hautominen on kärsivällisyyttä ja hermoja vaativaa puuhaa. Varsinkin jos kolmen viikon urakka venähtää munien vaihtamisen takia paljon pitemmäksi. Onneksi Mantalla ei ole kelloa eikä kalenteria! 

Kahden viikon hautomisen jälkeen rupesin lampulla läpivalaisemaan munia. Tein sen ihan uteliaisuuttani, sillä edellisenä kesänä miltei kaikista munista oli kuoriutunut tipu. Oletin, että näin tulisi nytkin käymään.

Hämmästykseni oli suuri, sillä ainoastaan yhdessä munassa oli alkanut poikasen kehitys. Mantalle jäi siis yksi ainoa muna ja sitä se hautoi kuten ennenkin eikä tuntunut ihmettelevän muiden munien häviämistä.

 

Silloin kun muna ei lähde kehittymään syyllistä pitää etsiä kanatarhan puolelta. Onko Aleksanteri menettänyt voiman paukuistaan, vai eikö se enää saa kiinni nuoria vikkeliä kanoja? Tällaisia ajatuksia nosti jostain kuulemani tieto, että kukkoja pitäisi vaihtaa parin vuoden välein. Mieluummin pitäisi vielä ottaa eri sukuisia.

 

Näin surkealta Manta näytti saatuaan jostain syystä muilta kanoilta rajua sakinhivutustaAloimme miettiä uuden kukon hankkimista Aleksanterin tilalle, mutta sitten olisi Aleksanterista pitänyt laittaa paisti. Kaksi aikuista kukkoa kun ei pysty elämään sovinnossa. Katselin Aleksanteria säälien, se on niin komea, kannukset ovat hurjan pitkät ja se on hyvin huolehtivainen kanalauman isäntä. Kanalaumaan pitäisi kuitenkin aina välillä saada nuoria kanoja ja jos Aleksanterin miehuus on mennyttä, niin se on pakko vaihtaa uuteen. Mietin myös millainen Mantan yksinäisestä tipusta tulee, jos äitikin on hiukan pelokas, eikä pikkuisella olisi edes kavereita.

 

Kun sopua ei tuolloin syntynyt, Manta piti eristää Reijon verstaan nurkkaan omaan pieneen häkkiinsä. Aleksanteri Tupp kävi ahkerasti tapaamassa Mantaa.Viimein keksin huiman idean. Olin netissä nähnyt, että eräs kasvattaja myy iittiläisten kanojen siitosmunia. Niinpä tilasin kymmenen munaa postiennakolla ja pyysin lähettämään pikaisesti, ennen kuin Mantan ainokainen kuoriutuu.

 

Munaposti tuli hyvin perille. Ainoastaan yhdessä munassa oli lommo, joten Manta sai uudet 9 munaa. Eikä se taaskaan niitä laskenut. Eikä se ole myöskään valittanut haudonta-ajan epätavallisesta pituudesta.

 

Mantalla on vielä viikon verran hautomisaikaa jäljellä. Muutama päivä sitten läpivalaisin munat ja vain yksi oli jäänyt tyhjäksi. Nyt odotellaan kahdeksaa tipua ja niiden joukosta uutta kukkoa. Aleksanteri voi rauhassa paimentaa laumaansa syksyyn asti. Niin kauan kuin kukkopoika käyttäytyy lapsen lailla, se saa olla rauhassa, ja myös Aleksanterin henkiriepu on turvattuna.

 

Manta on jälleen komea rouva. Hautomisen lomassa se pistäytyy välillä pihalla ruokailemassa ja jaloittelemassa.Mantan kohtalon uusi käänne on hieno juttu. Se ei ole koskaan aiemmin hautonut meillä poikasia ja viime talven se oli vainottu ja kiusattu ja oli monta viikkoa muilta kanoilta turvassa Reijon seurana verstashuoneessa. Ehkä sillä on paljon rakkautta annettavana, sillä nyt se jo kujertelee munissa oleville poikasilleen.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

16.8.2016 klo 16:12:03
Tuippu kirjoittaa

Kiitos tästä ihanasta blogista. Mukava seurata elämää..





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin