Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Kanojen kaksio ja pääsiäistontun jekku

Vanhat ja hieman uudemmat kanat ovat  hyvässä sovussa perimmäisen kanakopin orsilla. Pari vanhinta puuttuu kuvasta, sillä ne  valitsivat viime kesästä tutun etummaisen kopin orren.Munintayksiö on jo ollut käytössäIkkunalauta on munimiseen kovin kapea ja tarkkuutta vaativa paikka. Onneksi lauta viettää lievästi ikkunaan päin!

Kaija: Kahden kanakopin asuttaminen aiheutti uusia pulmia. Koska olimme suunnitelleet sopuisaa yhteiseloa uudessa suuressa perheessä, ei munintapesiä ollut kuin toisessa kopissa. Hämmästyimme, kun munia pyöräytettiin lattialle nurkkaan ja yhtenä aamuna oli kaksi munaa ikkunalaudalla. Toinen oli normaali kovakuorinen ja sen vieressä pehmeäpintainen nahkamuna. Olivatkohan ne tulleet samalta kanalta tupsahtamalla sellaisella vauhdilla, että samalla ponnistuksella putkahti jo seuraavan päivänkin muna?

 

Onneksi Reijolla on vasara ja nauloja ja altis mieli. Nopeasti hän sai aikaan sievän munimisyksiön. Piti asentaa myös lisää orsia tälle kuuden kanan laumalle.

 

Kaikki vaikutti olevan järjestyksessä. Näin jatkettaisiin kotoisasti lämpimän kesän tuloon asti.

 

Pääsiäissunnuntaina oli aurinkoinen päivä ja kanat päästettiin haistelemaan kevättä ja kuopsuttelemaan multaa. Nuorille kanoille se olikin aivan uusi kokemus. Iltasella ilma alkoi jäähtyä ja menin hätistelemään kanoja sisälle koppeihinsa. Ensimmäinen tarha oli aivan tyhjä? Sitten ajattelin, että ne ovat varmaan menneet sisälle lämmittelemään.

 

Kun menin sisälle kanalaan, sekin oli aivan tyhjä. Ihan hiljaista. Ei höyheniä, ei verta, ei kanoja eikä kukkoa. Katselin ulkotarhaa, sekin oli ihan ehjä ja kaikki portit ja tarhojen välinen luukku olivat kiinni. Mikä otus oli vienyt kaikki kanat? Varmaan hilleri tai pääsiäistonttu?

 

Kun sitten kuljin ulkotarhan reunaa eteenpäin, näin, että koko lauma olikin yhdessä. Ne olivat sopuisasti perimmäisessä tarhassa aivan kuin olisivat asustelleet aina näin. Mikä helpotus!

 

Ihmettelen yhä, kuinka ne olivat menneet toiseen tarhaan. Väliluukku oli kiinni, osaavatko ne tosiaan työntää luukun auki ja perässään sulkea? Epäilen pääsiäistonttua.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

19.4.2015 klo 10:21:49
Anne kirjoittaa

Ei siis tarvittukaan Ahtisaarta rauhan neuvotteluun!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin