Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Jäämereltä tuulee, eikä kukolla ole paitaa

Aleksanterilla ei elämä suju hyvin. Perhe kasvoi taas eilen kuudella tipulla, kun Veeran poikaset kuoriutuivat. Nyt siis on kuudella kanalla poikaset ja Aleksanterin lapsettomiin rouviin kuuluu vain kolme kanaa, nuori Mutti ja vanhat Tyrvään Manta ja Ruustinna.

 

Santeri on tullut siskonsa ja äitinsä kanssa syömään Annin kädestä auringonkukansiemeniä.Aleksanteria ei vaivaa vain elatuksen murheet. Myös sen vaatetus on harvennut huolestuttavasti. Se näyttää siltä kuin olisi rymynnyt ja rypenyt huonossa seurassa useamman päivän. Kaula on paljaana ja komeat pitkät pyrstösulat ovat pudonneet ajat sitten. Kanalan lattia on sulkien peitossa. Voisi luulla, että kanalassa on vieraillut joku peto, joka on repinyt höyheniä. Höyhenten irtoamisen syynä on sulkasato, joka vaivaa myös kanoja. Yksikään ei kuitenkaan ole aivan yhtä paljasnahkainen kuten isäntä Aleksanteri.

 

Eipä uskoisi, että tässä on sama Aleksanteri, joka esiintyy kanablogimme etusivulla ja useissa aiemmissa jutuissa.Aleksanteri kyllä edelleen kiekuu ja väittää olevansa herra talossa. Sillä kuitenkin kuluu nyt valtavasti energiaa uuden puvun rakentamiseen, eikä se voi herrasmiehen tavoin tarjota kanoille herkkupaloja vaan se joutuu syömään itse kovasti.

 

En tiedä, mitä se ajattelee pojastaan Santerista, jonka kuparinpunainen puku komistuu kaiken aikaa. Santeri on myös aloittanut kiekumisharjoitukset, mutta edelleen se nukkuu mammansa ja siskonsa kanssa yhdessä munintapesässä.

 

Onko Aleksanterille kasvamassa siilin piikit? Ei suinkaan! Uudet höyhenet ovat jo kasvamassa höyhentupesta ja avautuvat pian uudeksi uljaaksi höyhenpuvuksi..Tänään iltahämärissä tuli orsille tilaa Santerille, Santerin siskolle ja äiti- Kultakanalle, kun veimme naapurin kanalauman vahvistukseksi Iitin Tiltun ja sen kolme melkein aikuista kanaa. Kaksi kukkopoikaa jäi vielä orrelle ja ne ovat varmaan aamulla aika ihmeissään muun perheen häviämisestä. Kukoksi syntyneillä on oma kohtalonsa.

 

Uljas nuori kukkomme Santeri äitinsä Kultakanan kanssa savusaunan portaillaVanha Ruustinna-kana jää joka ilta ulos kanatarhaan orrelle nukkumaan ja se täytyy sitten erikseen kantaa sisälle kukon viereen. Tällaiset rituaalit ovat henkisesti kovin pahoja hoitajalle, kun järjen mukaan sellainen vanha munimaton kana pitäisi poistaa. Mutta kun se on sellainen Persoona.

 

Onneksi meillä ei ole kesäpossuja! Niistä varmaan kasvaisi kevätemakoita.

 

Vanha rouva Ruustinna on aikamoinen Persoona.  

 



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

10.10.2015 klo 21:48:04
Mummi x 10 kirjoittaa

Pitää oikein mummin kiittää tästä nauruhermoja mukavasti kutittelevasta ja muistoja herättävästä kuvablogista. Kiva tuo lapsi istumassa. Tämä olisi hyvä ohjelmanumero kankaalle heitettynä jossakin vanhusten palvelukodissa. Sinnehän tuodaan jo oikeitakin eläimiä, että saavat vanhukset hoidella. Kun lapsena Hailuodon kodissamme oli kanoja - joskus satakin - ei huomannut/osannut seurata koko sukua noin tarkasti. Mutta nyt, kun "omaa KETTUSsakkia" on 17 (kaikilla sama sukunimi), on saanut uuden näkökulman menneisyyteen ja juuriinsa. Huumori kukkii ja aamori.



9.10.2015 klo 16:29:44
Arja Hongisto kirjoittaa

Onpa teillä touhua ja tohinaa aina siellä kanalan hovissa, kun noita eri vaiheita riittää. Pian Kukkokin kiittää ja kiekuu uusin sulin ja höyhenin ylväästi hovinsa kanssa.



9.10.2015 klo 12:20:48
Anne kirjoittaa

Nyt on Aleksanterilla miehísyys koetuksella!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin