Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Ja elämä kävi yhä hurjemmaksi

- Kunhan Aleksanteri taas lähtee verstaan puolelle Mantaa tapaamaan, niin minä hyppään salamana tapaamaan hänen kanarouviaan.

KAIJA: Eräänä päivänä, kun kukko Aleksanteri oli tervehtimässä Manta ressukkaa verstaan puolella, jäin katselemaan kanojen touhuja. Heti kun iso kukkomme Aleksanteri oli lähtenyt pois kanalasta, siellä alkoi vallita epäjärjestys ja pelko. On totta kun laulussa sanotaan että " Kukko kanatarhan turva on, isännälle emännälle aamun airut verraton". Kanaparven seuraksi jääneellä nuorella kukolla ei ollut käytöstapoja eikä herrasmiehen elkeitä, kun se veti nokallaan pesästä ulos vanhan Ruustinna kanan ja sääliä tuntematta ryhtyi toteuttamaan elämänsä tarkoitusta.

 

Nappasin pikkukukon kiinni, ja se oli takuulla aika hämmästynyt, kun se hetken perästä huomasi olevansa tyhjässä kesäkanalassa. Näin nopeasti voi siirtyä tunnelmasta toiseen. Enkä liioin tiennyt Ruustinnankaan mielipidettä, olinko sen mielestä tehnyt oikean toimenpiteen. Saattoihan se ajatella kuin Meksikon pikajunan vanhapiika, joka laulussa sanoi pontevana "me tehdään niin kuin rosvot määräilee".

 

- Nuori kukko on kaikessa komeudessaan ollut jo pitkään hormonimyrskyn riepoteltavanaPari päivää pikkukukko jäähdytteli tunteitaan yksinään kesäkanalan puolella. Mutta ei ole kukonkaan hyvä olla yksinään, se on tarkoitettu elämään laumassa. Huomasin, että yksi harmaa kana oli ollut pesässä pitemmän aikaa. Ensin luulin, että se on munimassa, toisena päivänä ajattelin, että se on ruvennut hautomaan. Kurkistin sen helmojen alle, ei siellä ollut yhtään munaa. Se olikin vain hakenut pesästä turvapaikan, sillä myös sitä olivat toiset kanat jahdanneet.

 

- MItähän tuolla ison kanalan puolella puuhataan, kun sieltä kuuluu moinen kaakatus? tuumaili nuori kukko ikkunaan tuijottaen vain hetkeä ennen kuin myös se päätyi Marian-neidon kanssa pärekoppaan ja muuttomatkalle Inkerin hoiviin. Seinällä on Emilian pari vuotta sitten kanojen iloksi maalaama upea fresko.Alkoi tuntua siltä, että mustat kanat olivat alkaneet syrjiä harmaita. Ensin Mantaa ja nyt Marian-neitoa, vaikka juuri kyseinen viikko oli julistettu rotusorron ja kaikenlaisen syrjinnän vastustuksen viikoksi. Vein Marian-neidon pikkukukon seuraksi ja kukon mielestä se olikin suurenmoinen uutinen. Muutaman hetken ne leikkivät " Etpäs saa mua kiinni -leikkiä", mutta sen jälkeen ne istuivat orrella rinnakkain. Myös ison kanalan ilmapiiri rauhoittui, kun siellä ei enää jatkunut kukkojen välinen kisa.

 

Kanojen nokkimisjärjestys on aivan käsittämätön ihmisen silmin katsottuna. Vanha Ruustinna-kana, joka on aivan kömpelö, kun se jotenkin loukkaantui orrelta alas lentäessään, nauttii suurta arvostusta. Sitä ei kukaan töni eikä tuupi. Yöksi se ponnistelee ylimmälle orrelle kukon viereen. Se on todellinen Matroona.

Aprillipäivän aattona kukko ja kana saivat uuden naapurin. Siellä asustaa nyt Unelma niminen kuttumme. Pitäähän pienessä mökissä olla pikkuinen lehmäkin!

 

Siitä kerron enemmän erillisessä blogissa, joka saa nimen Pihlavan Kuttula. Se löytyy näiltä samoilta sivuilta.



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin