Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Intohimolla on hintansa

Reijo: Eräs kukkomme Aleksanterin rouvista on saanut nimen Kultakana. Syynä on kanan kellertävänruskea, paikoin lähes kullanhohtoinen höyhenpeite. Liekö kyse kuitenkin vain katinkullasta, kun Kultakanan kaltaisen maatiaiskanan saa vain 30 - 40 eurolla. Vielä halvemmalla saa munintaansa jo lopettelevan tuotantokanan. Sellainen maksaa vain 2 euroa.

 

- Odotapa vähän, Veera, niin käyn tarkistamassa, olisiko tämä sopiva pesä tuleville lapsukaisillemme.Toista oli keskiaikana ennen kaikenlaisia halpuuttamisia. Silloin yksi kana maksoi 72 penninkiä, mikä vastasi yhden viikon palkkaa. Munivaa kanaa ei tuolloin kannattanut panna pataan. Se sai elää turvallista elämää ja ruopsutella pihamaalla siihen saakka, kunnes oli liian vanha munimaan.

 

Mitä tapahtuisi, jos palaisimme vanhoihin hyviin aikoihin? Millaisen arvonnousun siivekkäät kaakattajamme saisivat euroaikana kokea?

 

Suomalaisten keskipalkka oli viime vuoden tilastojen mukaan 3500 euroa kuukaudessa. Yksityisellä sektorilla se oli muutaman euron enemmän, valtion hommissa 18 euroa alhaisempi. Yhden viisipäiväisen viikon palkaksi muodostuu näin 875 euroa. Jos kanat maksaisivat noin paljon, niin tuskinpa niitä syötäisiin aivan joka kuukausi!

 

Jos olisi palkansaajilla ”keskiajan indeksin mukainen” kanapaistit tiukassa, niin vielä vaikeampaa olisi eläkeläisillä. Suomalaisten keskieläke oli viime vuonna 1588 euroa kuukaudessa. Eläkeläisiltä menisi yhden broilerin hankkimiseen parin viikon eläke.

 

Ensimmäinen neljästä munasta on kuoriutunut ja untuvikko on saanut kuivua emokanan höyhenten suojassa.- Arvon mekin ansaitsemme, joten eiköhän palauteta vanhat hyvät ajat ja hintaindeksit voimaan! kiekaisi Aleksanteri innoissaan, kerroin sille edellä olevista laskelmista.

 

Meidän tehokkuutta ja taloudellisuutta palvovana aikanamme tarvitaan kymmeniä tuhansia kanoja, ennen kuin kanalaksi sanotun valtavan tuotantohallin rakentaminen on mielekästä. Yhdellä kanalla ei siinä matematiikassa ole suurtakaan merkitystä. Kyse on massoista eikä yksilöistä.

 

Kesäkanaloissa ja omakotitalojen pihamaalle leikkimökkeihin perustetuissa kanaloissa asia nähdään toisin. Jokainen kana on nimen saanut yksilö, jolle halutaan tarjota mahdollisimman hyvät olosuhteet. Sellaisten tarjoamiseksi ollaan valmiita näkemään vaivaa ja maksamaan kustannuksia, joita tuotantolähtöisesti ajattelevien on vaikea ymmärtää.

 

Maatiaiskanamme Marian-neito viikon ikäisine pienokaisineen.- On tälle tainnut hintaa tulla, totesi eräs ystäväni käydessään katsomassa kanalaamme, jonka olin rakentanut vanhan liiterin sisälle muutamaa kanaamme varten. Kaikesta näki, että kanalaa varten oli tehty paljon työtä sekä ostettu rakennustarvikkeita seiniin, kattoihin, lattiaan, ikkunoihin ja munintapesiin.

 

- Tämä on pitkän tähtäyksen investointi, joka on tehty huolellisten laskelmien pohjalta. Nykyisillä munanhinnoilla kestää vain 1350 vuotta saada sijoitus takaisin. Sen jälkeen kaikki on silkkaa tuottoa, vastasin hänelle. Kananmunia saa marketeista niin halvalla, ettei niiden takia kannata pihalleen kanalaa rakentaa. Kanat sitä vastoin ovat koirien ja kissojen tavoin lemmikkieläimiä ja perheenjäseniä. Niiden arvo on hyvinkin mitattavissa ”keskiajan indeksillä”.

 

Kanan hinta oli keskiaikana nykyrahassa lähes 900 euroa ja kananmunillakin pystyivät herkuttelemaan vain rikkaat. Tuolta pohjalta laskettu siivekäs varallisuutemme on vuoden mittaan kasvanut vauhtia, johon vain harvat sijoitustilit ja osakesalkut pystyvät. Ikään kuin ylimääräisenä bonuksena me olemme saaneet koko vuoden herkutella todella erinomaisilla luomumunilla!



Kommentoi tätä kirjoitusta



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin