Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Hei, me lennetään!

KAIJA: Pienet tiput ovat nyt viikon ikäisiä. Eilen ne siirrettiin avarampiin tiloihin isojen kanojen viereiseen pikkukanojen kanalaan. Hiukan minua hirvitti, koska lämpöä kanalassa oli vain +12 ja ne olivat koko tähänastisen elämänsä olleet huonelämpötilassa ja lisäksi lämmitelleet lämpölampun alla.

 

Koko illan mietin, pitäisikö ne hakea yöksi sisälle. Reijo oli järkevämpi ja sanoi, että onhan niillä lämmitin, jonka alla ne voivat lämmitellä.

 

Ruusu-Hellu, vai olisiko sittenkin kyseessä Rosvo-Roope?Aamulla menin heti katsomaan, ovatko ne pienet ressukat jähmettyneet kylmästä. Kylmänkankeudesta ei ollut tietoakaan, ne kurvailivat kuin lapset leikkipuistossa. Selvästikin ne nauttivat isosta tilasta ja yrittivät jopa lentopyrähdyksiä.

 

Niille on nyt kasvanut siipisulat ja pienen pienet pyrstösulat. Pyrstö on ihan liikuttavan söpö, aivan kuin voikukan siemenhahtuvat olisivat rivissä. Hiukan niihin on tullut myös eri värejä näkyviin, mutta tummat myyränväriset näyttävät kovin toistensa kaltaisilta.

 

Myyrän väriset poikaset alkavat saada persoonallisia piirteitään. Värityksessä alkaa jo näkyä pieniä eroja. Toistaiseksi vielä niin vähäisiä, ettei lattialla vilistäviä untuvikkoja kykene vauhdissa erottamaan toisistaan.Ainoastaan ruskehtavalla on nimi, ainakin toistaiseksi. se on Ruusu-Hellu. Sehän saattaa olla myös Rosvo-Roope, riippuen siitä, kuinka ison pyrstön se kasvattaa.

 

Lintueläimen kehitys on hirveän nopeaa. Kolmen viikon haudonta ja sitten jo treenataan kävelyä. Kuopsutusta varten piti vanheta kolme päivää. Nyt viikon vanhana on harjoittelussa hypyt ja lentopyrähdykset.

 

Illalla kävin laittamassa isojen kanojen tarhan luukut kiinni yön ajaksi ja samalla ajattelin sammuttaa valot pikkupoikasten puolelta. Samassa kun valot sammuivat,  kuului poikasten surkea hätäkirkaisu. Ymmärsin sen tarkoittavan: ”Me ei uskalleta nukkua pimeässä.”

 

Viisikko uudessa kodissaan, missä on tilaa juosta ja vaikkapa pitää lentoharjoituksia.Pari päivää sitten oli koko päivän sadetta ja Reijo korjaili jotain kanojen puolella. Sateen vuoksi kanat eivät menneet ulos ja Reijo päästi kanat ja kukon silloin vielä tyhjään poikasten kanalaan, ettei olisi sotkenut niitä työn touhussa.

 

Avoimesta ovesta kukko ohjasi laumansa ensin ulos omasta osastosta, sitten muutaman metrin matkan käytävää ja viimein sisään toiseen osastoon. Siellä ne innoissaan kuopsuttelivat pehkukasaa. Kun menin sinne katsomaan, oli kukko sen näköinen kuin olisi sanonut: ”Sadepäivinä me saadaan aina olla täällä jumppasalissa.”



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

15.6.2014 klo 20:55:16
Tarja kirjoittaa

Voi hurjimus noita kanojen kakaroita! Mihin vielä ehtivätkää tuolla vauhdilla? Mä en kyllä ees nukkuisi tuvas. Muistan kun meillä oli lampaita ja ensimmäinen karitsa syntyi niin "nukuin" lampolas pehkukasan päällä. On se niin ihmeellistä näitten eläinvauvojen kans. Varmaan ihana kesä teillä näitten ihmeitten kans. Siunausta teille ja päämies Aleksanterin väelle!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin