Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

”Haukka on vienyt Ullan!”

 

REIJO: ”Ulla on kadonnut! Haukka on vienyt Ullan!  Ullaa ei löydy mistään. Haukka on varmasti napannut sen ulkotarhan kattoverkoissa olevien isojen aukkojen kautta!” Kaija huusi juostessaan mäkeä alas kanalasta. Kesäkanalan hoidosta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

 

Ulla tilapäismajoituksessa turvallisessa  pahvilaatikkopesässään.Kiiruhdin kanalaan tarkistamaan tilanteen. Vanhassa ulkotarhassa Ullaa ei näkynyt. Tarhojen välinen luukku oli auki, mutta uudessa tarhassakaan kadonnutta ei ollut. Niinpä jatkoin etsintää sisätiloissa. Kukkomme Aleksanteri sekä hänen neljä rouvaansa olivat kaikki tallella. Uutta tulokasta, oman parvensa joukkotuhossa säästynyttä Ullaa ei näkynyt missään.

 

- Olisikohan haukka tosiaan vienyt Ullan? ihmettelin etsiessäni kadonnutta kanaa orsien alta ja munintapesistä.

 

- Miksi en laittanut uuden tarhan katoksi kunnollista verkkoa? Miksi ihmeessä tyydyin kiireessä levittelemään sinne vanhoja omenapuita jäniksiltä suojanneita verkon riekaleita, joiden välin jäi väkisin suuria aukkoja? Säästyikö Ulla ressukka Vihdin ketulta vain päätyäkseen Sastamalalaiseen haukanpesään poikasten päivälliseksi?

 

Synkkien aavistusten ja syytösten keskellä jatkoin etsimistä, vaikka pienessä kanalassa ei tuntunut voivan olla kovin montaa piilopaikkaa. Viimein laskeuduin lattialle polvilleni, kumarruin ja työnsin käteni alimpien munintapesien alle. Kaija oli sinne jo kurkistellut, samoin minä, mutta jospa sittenkin…

 

Ullan pienessä yksiössä on turvallista ja rauhallista. Oikealla rakennusmuovilla korotetun väliseinän takana kasvaa viisi untuvikkoa. Toisena seinänaapurina on kukkomme Aleksanteri kiukkuisine rouvineenTuskin olin saanut käteni syvälle pehkujen ja pesien pohjan väliin, kun sieltä säntäsi esille pieni punaisenruskea kana. Ulla oli ollut kaivautuneena aivan seinän viereen pehkujen sekaan. Hämärä ja hyvä suojaväri olivat sen sinne taitavasti piilottaneet.

 

Ullalla oli ollut hyvä syy piiloutua. Kettujen ja haukkojen sijasta sitä vainosivat ruskeat kanamme Tiltu ja Ruustinna. Jotain oli siis nopeasti keksittävä, että Ullan sulista ja höyhenistä Vihdin kanalassa paljaaksi nokittu alue pyrstön edessä saisi rauhassa parantua.  

 

Ullan selässä aivan pyrstön tyvessä on menneitten aikojen muistona  paljaaksi nokittu alue, joka tarvitsee aikaa ja omaa rauhaa parantuakseen.Olin rajannut matalalla aidalla untuvikoille rakentamani kanakopin etuosaan pienen tilan katselijoita varten. Nyt tuo alue otettiin uuteen käyttöön. Korotin väliaidan rakennusmuovilla kattoon saakka ja rakensin nurkkaan orren. Kaija toi pehkut lattialle ja asetti pahvilaatikosta tehdyn pesän seinänviereen.

 

Kävin koppaamassa Ullan muiden joukosta kainalooni. Räpiköivä ja kaakattava kana rauhoittui nopeasti. Kannoin Ullan uuteen kopperoonsa, asetin orrelle ja odotin, kunnes kana ennätti rauhoittua. Sitten päästin irti, ja siihen Ulla jäi ihmettelemään elämässään seuraavia nopeita muutoksia.

 

Tähän uuteen ulkotarhaan on kiireesti rakennettava tiivis verkkokatto!Vielä pari päivää sitten Ulla kuopi Vihdissä muiden kanssa maata pihamaalla marjapensaiden alla. Sitten seurasi kauhujen yö, jolloin kettu vei kaikki sen kaverit, mutta ei onneksi löytänyt arkajalkaa, joka on osoittanut hallitsevansa piiloutumisen mestarillisesti. Sitten seurasi pitkä automatka pienessä kopissa, uusi tarha sekä uudet kiukkuiset toverit, jotka jakelivat nokaniskuja aina kun lähelle pääsivät.

 

- Nyt sitä istutaan kaiken jälkeen yksin pienessä kopissa. Mitähän seuraavaksi tapahtuu? Ulla näytti ihmettelevän katsellessaan pää kallellaan uutta asuntoaan.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

25.6.2014 klo 11:42:40
Riitta kirjoittaa

Ihana lukea kanojen ja omistajien seikkailuista! Niihin jää koukkuun! -Surullista, että Ulla joutuu olemaan yksin. Kärsiikö se tilanteesta? Eihän se muiden osoittama kiusaaminenkaan hyvä ole, mutta kana ilm on kuitenkin laumaeläin. Olisiko niistä pienistä hänelle kavereiksi?
Lapsena muistan,että maalla kerrottiin kanalaumassa usein olevan jonkun "syntipukin", johon muut purkivat vihaansa. Surullista, mutta niin inhimillistä!
Jatkoa odotellen!





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin