Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Antakaa, hyvä emäntä lapsille syötävää ja mieluummin jauhelihaa

Manta pienokaisineen viihtyy hyvin pirtin rappujen vieressä. Millä hetkellä tahansa joku voi tulla ulos ovesta herkut mukanaan!

Hermannin päivänä tasan 21 päivää haudonnan aloittamisesta munista alkoi kuulua piipitystä, ja kuoriin tuli säröjä. Kun ensimmäinen tipu oli ilmestynyt kurkkimaan emon siipien suojista, nostimme Mantan, tipun ja loput munat lattiatasoon. Aamulla kaikki seitsemän veljestä olivat tulleet kuoristaan. Vain yksi muna ei kuoriutunut. Kun avasin sen, siellä oli kuollut poikanen, joka näytti muuten kehittyneeltä, mutta sillä oli ylipitkä nokka, joka oli kasvanut ristikkäiseksi.

 

- Otinkohan hieman liian ison palan?Kananpoikaset ovat hämmästyttäviä palleroita. On ihme, kuinka ne mahtuvat kasvamaan munan sisässä ja sitten nokkivat ja ponnistavat itsensä sieltä ulos. Märkinä ja väsyneinä ne jonkun tunnin lepäilevät emon alla lämmössä, ja sitten jo taapertavat jaloillaan nokkimassa syötävää.

 

Tyrvään Manta pienokaisineen aterialla.Reijo oli rakentanut väliaidan Lumikki vuohen ja kanaperheen väliin. Pienelle kanaperheelle riitti hyvin pieni oma karsina, johon niillä oli oma sisäänkäynti pienen luukun kautta. Vaikka niiden yksiössä ei ollut paljonkaan tilaa, niin kyllä vesikuppi monta kertaa päivässä täyttyi lattian kuivikepuruista, kun kanaemo etsi ruokaa poikasille. Kun kana on niin vahvasti vaistojensa ohjaama, se kuopii poikasille ruokaa, vaikka kaurahiutaleet ja kananrehu on kupissa. Sen pitää oikeaoppisesti jaloilla kuopsuttaen levittää kaurahiutaleet pehkuihin. Sitten kertoo ylpeänä lapsilleen: ”Tulkaahan syömään, äiti on löytänyt teille herkkuja.”

 

Perhoskoiramme Sally, 9 kk, ei ole vielä päättänyt tuleeko siitä isona kana vai kuttu. Molemmat ovat kiinnostavia vaihtoehtoja, mutta kanoilla taitaa olla sittenkin paremmat herkut.Kahden viikon ikäisinä pikkutiput alkoivat jo kurkistella luukusta ulos aurinkoon. Emon perässä ne uskaltautuivatkin viimein pihalle. Kanaportaita pitkin on helppo tulla alas, mutta takaisin paluuta varten niille oli tehtävä laatikoista porrastuksia. Pikkutiput mieluummin hypähtelevät ylöspäin kuin kävelevät porraslautaa pitkin.

 

Manta pienokaisineen pihamaallamme päiväkävelyllä taustanaan Pihlavan pirttiTosi vanha ja meillä alusta alkaen ollut ruskea Ruustinna kana löysi nyt itsestään uuden puolen. Ruustinnalla on joku vika jaloissa tai ehkä lonkissa.  Se kävelee verkkaisesti perä lähes maata viistäen ja on kävellessään pingviininoloisessa asennossa. Muutoin Ruustinna on pirteä ja punahelttainen ja jopa muniikin joskus.

 

Kanat pistäytyvät välillä kuttujen tarhassa tutkimassa, olisiko siellä jotain herkullista. Mantan ja pienokaisten vierailut eivät häiritse Siiriä millään tavalla.Ruustinna ei ole enää pystynyt nousemaan ylös orrelle vanhalle paikalleen kukon viereen. Siitä on tullut lattiakana. Niinpä se ryhtyi Mantan lapsille Ruustinna tädiksi ja lastenhoitajaksi. Se kömpii joka yö lattialle pikkuperheen viereen nukkumaan. Manta aja sitä pois, vaikka se muille kanoille sanookin tosi kiukkuisesti pahasti, jos ne tulevat liian lähelle.

 

Mantan pienokaiset ovat taitavia lentäjiä. Välillä ne nousevat korkealle pihakuuseen ihmettelemään, miten iso maailma on.Meillä on talomme ulko-oven takana leipäjono kaiken päivää. Varsinkin Reijo saa kaikki kanat ryntäämään pensaitten alta leipää pyytämään. Manta ja lapset ovat erityisen äänekkäitä ja innostuneita ruuan pyytäjiä. Kaurahiutaleet menettelevät, jos muuta ei ole tarjolla, mutta kyllä ne selvästi sanovat, ainakin minulle: ”Antakaa, hyvä emäntä lapsille syötävää. Mieluiten taas sitä jauhelihaa, sikanautaa, kiitos!”


Reijon tullessa pihalle paikalle ilmestyy hetkessä kanoja kyselemään, tarjoillaanko tänään leipää vai auringonkukan siemeniä?

.

Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

12.6.2017 klo 22:46:41
Leena kirjoittaa

Tyrvään Mantahan se kuvissa oli eikä aiemmin kirjoittamani Martta.
Kyllä Tyrvään Mantasta on juttua luettu ja Sastamala vanhaa sukuseutua muutoinkin.



12.6.2017 klo 22:43:58
Leena kirjoittaa

Todella mahtavia kuvia ja jopa Tyrvään Marttakin teillä.



12.8.2016 klo 20:52:44
Seppo Laaksonen kirjoittaa

No niin! Tulihan uutisia ja kuulumisia. Näitä hyvällä kynällä kirjoitettuja uutisia on mukava lukea ja näin seurata Pihlavan torpan elämää. Lämmin kiitos!



10.8.2016 klo 12:49:56
Arja Hongisto kirjoittaa

Onpa niin virkistävää seurata tätä teidän tilanne elämää ja uusia kanasiakin. Niin tulee mieleeni lapsuuden kesät, kun sain ruokkia untuvikkoja ja seurata niiden touhuja sekä koko kanalan meininkiä. Väliin oli jännittävääkin, kun kettu pääsi vierailemaan ja haukkaoja lenteli kanatarhan yläpuolella. Kiitokset teille ja iloa sekä siunausta kaikkeen elämässänne.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin