Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Aleksanterin viimeinen talvi

Kaija: Talvi on toimeliaitten maatiaiskanojen elämässä tylsä ajanjakso. Päivät ja yöt kanalassa lähellä kanakavereita saattaa käydä hermoille. Kukon viereen orrelle yöpuulle mahtuu vain kaksi rakkainta, yksi kummallekin puolelle. Tänä vuonna yöpakkaset tulivat syksyllä varhain. Näin talvesta muodostui erityisen pitkä.

 

Viktor Vahtimassa, ettei kolmea munintapesissa olevaa kanarouvaa häiritä.Eräänä iltana kanat siirrettiin kesäkanalan orrelta yön pimeydessä uuden kanalan orsille jatkamaan uniaan. Aamulla herätessään ne olivat innoissaan uusista kiipeilytasoista ja ruokintakupeista ja kylpylaatikosta. Turvekylpy muovikaukalossa luonnonturpeessa on niitten lempipuuhaa.

 

Viktor, yksi mustapää, kaksi mustaa kanaa ja vaalea Kinuski muovisen kylpylaatikon luona.Kun tätä samaa jatkuu päivästä toiseen eikä aurinkoakaan näy päiväkausiin tulee kanakaverien kanssa helposti nokan koputusta. Eräänä päivänä kevättalven puolella Aleksanterin harja muuttui aivan vaalean kalpeaksi. Se nukkui koko päivän ylimmällä orrella pää seinään päin. Se lopetti myös kiekumisen ja syömisen. Annoimme sille hunajavettä ja otimme omaan karsinaan mutta ei siinä ollut enää elämänkipinää. Se vain sammui pois.

 

Ilman kukkoa kanat olivat ihan poissa tolaltaan. Niille tuli valtatyhjiö ja kova kiista kuka on pomo.

 

Martta työpaikallaan eli kuttujen heinäkasan alle kaivamassaan salaisessa munintaluolassaan.Meille tuli hätä ja kiire saada uusi kukko Aleksanterin tilalle. Ystävän kanalasta saimme ylimääräisen kukon, jolle tuli nimeksi Viktor. Se on metsään karanneen ja kadonneen Taiston sukulainen ja lajitoveri. Se on tyrnäväläistä maatiaisrotua. Meidän kanamme ovat iittiläistä kantaa. Mutta kanoja se ei tunnu haittaavan, eikä Viktoriakaan.

Yhteinen menneisyys kiusattuina kanoina ei tehnyt Martasta ja Kultakanasta ystäviä. Parempi maata eripuolella kanaporrasta, ettei tarvitse olla liiian lähellä toista. 

Viktorkaan ei mahtanut mitään, kun jostain syystä kuusi mustaa kanaa päätti nokkia vaalean toverinsa Martan hengiltä. Se piti kiireesti pelastaa pois muiden joukosta. Martta asusteli aivan onnellisena kanalan etuosaan tehdyssä pienessä verkkokarsinassa. Aamupäivisin se hyppäsi matalan verkkoaidan yli kuttulan puolelle ja meni heinäkasan alle munimaan. Tuntui aivan siltä, kuin se olisi käynyt töissä ja palannut illaksi kotikarsinaansa.

 

Ensimmäinen neljästä Kultakaulan poikasesta on kuoriutunut ja ihmettelee hautomapesän reunalla maailman suuruutta.Muutaman viikon perästä mustien kanojen kiukku kohdistui kauniiseen kultakanaan.  Niinpä Kultakanakin poistettiin kanalaumasta turvaan.  Sen jälkeen Kultakana ja Martta-kanan väistelivät toisiaan kuttulan käytävillä ja välillä omassa loosissaan asustaen.

 

Sitten tuli uusi pulma. Kultakaulakana alkoi hautoa yhdessä pesässä. Siinä oli kova vahtiminen, kun aina välillä joku ilkeä kana veti sen heltasta ulos pesästä, ja meni sen paikalle munimaan. Sitten Kultakaulakana meni takaisin ja valitsi neljästä munintapesästä ensimmäisen pesän, jossa näki munan ja ryhtyi jatkamaan keskeytettyä hautomistaan.

 

Kultakaulan poikaset kurkistelevat emonsa siipisulkien raoista.Vaikka kanat ovat fiksuja niin Kultakaula kana ei osannut laskea, onko munia kuusi vai kaksi. Vaikeuksista huolimatta  aikanaan kuoriutui neljä poikasta. Koska niitä ei voinut laittaa isojen kanojen sekaan, niin nekin piti ottaa asumaan ison kanahäkin ulkopuolelle. Martta ja Kultakana oli siis siirrettävä muualle. Onneksi oli ilma silloin jo sen verran lämmennyt, että Martta ja Kultakana pystyttiin jo siirtämään kesäkanalaan.

 

Martalla ja Kultakanalla on kesäkanalassa lämpölamppu yökylmiä torjumassa.  Kauniina päivinä ne ovat ulkoilleet vapaina pihamaalla. Ne kulkevat omia teitään. Kultakana kulkee Reijon perässä ja saattaa olla pitkiä aikoja hänen kanssaan rakennushommissa. Helposti se tulee myös taloon sisälle tallustelemaan. Se on ihmisten seurassa rohkea. Hyvä, ettei  kavereitten tyly asenne ei ole tärvellyt sen itseluottamusta.

 

  



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

27.9.2017 klo 16:04:45
Tuula taas kirjoittaa

Tulee näitä kirjoitus virheitä kun ei ole tarkka, pikkupoika on oikea sana.
Valitelen,



27.9.2017 klo 13:30:09
Tuula Ruotsista kirjoittaa

Ihmettelen vain että kuinka näiden siipiperheiden touhut ovat jatkuneet kesän ajan!
Oikein rakkaalta ja tutuilta jo alkavat tuntumaan, kiinnostaa kun meilläkin oli kanoja lapsuudessa sekä myös myöhemminkin.
Ja äkäinen kukko joka henkensä heitti " vahingossa" ,kun serkkupoika suuttui ja ampui sitä omatekemällä hakaneulasta
Tehdyllä ritsalla. Ihme oli että ylipäätään osui kukkorukkaan! Siitä tuli sitten oikeusjuttu", ja poika joutui tekemään halkotöitä
sen kesän, kukon korvatakseen isännälle. Surkea juttu, vähän huvittavakin,pihamalle tuli rauha ja puita riitti pitkälle syksyä.
Että pikamielinen ei saisi olla, vaikka onkin vielä pillupoika,12 vuotta.oppi ja ikä kaikki



30.4.2017 klo 18:33:37
Anja kanerva kirjoittaa

Kyllä on kanaKinnunen toisilleen susi... vai ovatko onko ollut luennoimassa joku feninismi-agitaattori asialla. Laita vaane Reijo uuden kukon kanssa tytöt järjestykseen. Tai sitten vaan kokeilevat miesten hermoja😚🤗 voimia ja viisautta siunausta koko farmille🐷🐺🐶🐴





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin