Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Aleksanteri Tupp - enemmän kuin upseeri ja herrasmies

REIJO: Rickhard Gere on löytänyt voittajansa. Vuonna 1982 valmistuneen romanttisen elokuvan ”Upseeri ja herrasmies” sankari on valju veijari verrattuna meidän Aleksanteriin. Monenlaisiin ihmeellisiin asioihin olen Pihlavan kanalan asukkaita katsellessani törmännyt, mutta suurin yllätys on ollut kukkomme Aleksanteri Tupp.

 

Laiskojen ei kannata pyrkiä kukoksi. Ei liioin sellaisten, jotka kukkoilevat ja ovat itseään täynnä. Homma ei sovi myöskään niille, jotka mielellään passauttavat itseään tai ajattelevat naisen paikan olevan hellan ja nyrkin välissä.

 

Kunnon kukon on oltava samaan aikaan henkivartija, kätilö, tukihenkilö ja juhlamenojen ohjaaja. Ellet usko, niin tuokio kanalassamme saa sinut vakuuttumaan siitä, että tuossa oli kukon viran pätevyysvaatimusten pitkältä listalta vasta päällimmäiset.

 

Aleksanteri Tupp näyttää miehen mallia Pihlavan kanalassaKun vien kanalaan ruokaa, niin kuka kiiruhtaakaan paikalle ensimmäisenä? Ei kuitenkaan sulloakseen herkut omaan nokkaansa vaan kutsuakseen kiireesti kaikki kanat paikalle. Rouvien – Aleksanterilla niitä on neljä – saavuttua kukko poimii maasta herkkupalan ja pudottaa sen jonkun kanasensa eteen. Vasta sen jälkeen, kun kanat ovat päässeet ruokailemaan, kukko liittyy mukaan herkuttelemaan.

 

Richard Gere näytti miehen mallia elokuvassa Upseeri ja herrasmiesKun joku Aleksanterin rouvista tuntee kummallisia väänteitä merkkinä siitä, että olisi aika käydä pyöräyttämässä muna, alkaa kotkotus ja kaakatus. Aleksi on heti ajan tasalla. Se saattelee rouvansa ulkotarhasta sisätiloihin munimaan. Sisällä se tarkistaa ensin pesän tutkimalla sitä nokallaan, kuopaisemalla jalallaan ja makaamalla kokeeksi hetken pesässä. Jos kaikki on kunnossa, kana saa luvan lennähtää pesään munimaan.

 

Muniminen on vaativa, rankka ja ehkä kivuliaskin toimitus, joka vie usein yllättävän paljon aikaa. Vaan eipä huolta, Aleksi päivystää koko ajan lähietäisyydellä, kotkottelee rohkaisevasti ja vartioi munijan turvallisuutta. Tuntuu kuin se sanoisi kanalleen: ”Ponnista rakkaani, ponnista yhteisen munamme ja onnemme puolesta. Minä vartioin, ettei mikään vaara yllätä. Puolustan sinua ja pesäämme aina viimeiseen pyrstösulkaani asti!”

 

Aleksi ei polta. Niinpä sillä ei ole sikareita jaella onnistuneen muninnan päätökseksi. Kaakatusta ja kotkotusta on jaossa sitäkin enemmän. Yleensä koko lauma viimeistä punahelttaa myöten yhtyy konserttiin, jonka itseoikeutettu ja suuresti ihailtu kapellimestari Aleksi on.

 

Aleksin huolehtivaisuudessa ja johtajuudessa on jotain hyvin puhuttelevaa. Suurin näyttää tosiaan olevan se, joka on kaikkien palvelija. Komein ja uljain se, joka panee etusijalle aina muiden edun, turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Aleksilla olisi paljon opetettavaa sekä perheneuvoloiden asiakkaille että yritysjohtajien kouluttamiseen erikoistuneiden seminaarien asiakkaille.



Kommentoi tätä kirjoitusta

Kommentit

5.6.2014 klo 22:21:31
tarja kirjoittaa

Eiköhän niitä kummeja ilmesty.....Me varataan eka!!! Ehkä muistan "kummitipun" nimenki!!! Aleksanterista tuli tuttavallisesti Aleksi, vaikka ei ehditty edes sinunkauppoja tehdä.

Vieläkös niitä muneja pyöritellään?

Lämmintä lomaa meille annettiin, Kiitos taivaan Isälle.



30.5.2014 klo 22:43:23
Reijo kirjoittaa

Otit, Tarja, esille tärkeän kysymyksen, jota en ole tullut aiemmin ajatelleeksi: jos meillä on viikon päästä kahdeksan untuvikkoa, niin mistä me löydämme kaikille niille kummit!!!
Löytyisikö vapaaehtoisia?



30.5.2014 klo 21:49:59
Tarja kirjoittaa

Aleksi tosiaan oli pontevana kun me luppakorva-Nellin kans piipahdimme siinä "ohikulkumatkalla". Nelliä olis kiinnostanu, että mistäs tuonne kanojen kamariin pääsee, mutta Aleksi tuntui toteavan ryhdikkäänä, että "rotusi syytä--ovet ei aukene".
Komian kanalan oot rakentanu ja Kaija esitteli meille syntymättömien tipujen hautomon. Tuli tässä mieleen, että mitenkä sen munien pyörittelyn muistaa....että okeeseen suuntaan, ettei se napanuora hirttäydy. On siinä teillä isoot ristiääset ku ne kuoriutuu.





© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin