Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Opisto palasi juurilleen

Vielä 1950- ja 1960-luvuilla kansanopistoissa riitti runsaasti opiskelijoita. Kurssit alkoivat syksyisin, ja kestivät kevääseen saakka. Varsinkin maaseudun nuoriso haki kansanopistoista käytännön taitoja sekä yleissivistävää koulutusta. Entä tänään? Vieläkö opistoja tarvitaan?


Tällä hetkellä kansanopistojen tilanne on vaikea. Opiskelijoista on pulaa. Pitkät kurssit eivät oikein vedä, ja vajetta yritetään paikata runsaalla lyhytkurssitarjonnalla. Meneillään näyttäisi olevan pudotuspeli. Sen tiimellyksessä ratkaistaan, mitkä opistot jäävät jatkamaan.

 

Vanhojen konstien lisäksi selviytymiseen tarvitaan uusia tuoreita ideoita ja aloitteellisuutta.


HUKKUMISTA PELKÄÄVÄ TARTTUU MONENLAISIIN OLJENKORSIIN

 

Oppilasmäärien pudottua opistot joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin. Tässä tilanteessa monet opistot ryhtyivät järjestämään lyhytkursseja, jotka sisältönsä puolesta saattoivat joskus olla hyvinkin kaukana opiston perinteistä ja aatteellisesta pohjasta tai jopa ristiriidassa niiden kanssa. Hukkumista pelkäävä tarttuu kaikkiin kohdalle osuviin oljenkorsiin niiden laatua tai taustoja kyselemättä.

 

Tämän saman polun on kulkenut myös Perheniemen evankelinen kansanopisto. Oppilasmäärien putoaminen ja yllättäen tulleiden suurten remonttikustannusten puserruksessa ohjelmaan otettiin kursseja, jotka sopivat huonosti tai eivät lainkaan opistomme arvoihin. Tuttujen teemojen joukkoon ilmaantui jopa sellaisia kursseja, joiden taustat ja suuret löytyvät idän uskonnoista tai niin sanotusta New Agesta.

 

Vieraisiin oöjenkorsiin turvautuminen ei tuonut ratkaisua opiston taloudellisiin vaikeuksiin. Oppilaitoksen maineen ja profiilin ne sitävastoin hämärsivät. Vuosikymmeniä opistoa tukeneiden ystävien joukossa alettiin yhä useammin kysellä, kannattaako tällaista perustehtävänsä unohtanutta taloa enää lainkaan tukea?

 


PERHENIEMESSÄ PALATTIIN JUURILLE

 

Perheniemen evankelisen kansanopiston henkilökunta ja hallitus pitivät vuoden 2007 alussa tärkeän seminaarin. Sen aikana todettiin, ettei opisto, joka haluaa toimia evankelis-luterilaisen kirkkomme tunnustuksen pohjalta ja evankelisen liikkeen perintöä kunnioittaen, voi olla mukana levittämässä oppeja, jotka ovat peräisin idän uskonnoista ja niistä syntyneistä New Age uskomuksista. Opistolla ei voida järjestää kursseja, jotka ovat ristiriidassa hengellisen taustamme ja tavoitteittemme kanssa. Samasta lähteestä ei voi pulputa makeaa ja karvasta vettä (Jaak. 3:10-12).

 

Seminaarin tuloksista kerrottiin opistoväelle opiston lehden . Uusi linjaus merkitsi paluuta juurille ja samalla kurssitarjonnan voimakasta saneeraamista.

 

Käytännössä tehty linjaus on merkinnyt opiston kurssiohjelman perusteellista tarkistamista. Tänään kristillisyys näkyy kirkkaasti ja selkeästi opiston elämässä, toiminnassa ja kurssitarjonnassa.

 

OPISTON REHTORIKSI VALITTIIN PETRI VÄLIMÄKI

 

Opiston aiemman rehtorin siirryttyä muihin tehtäviin opiston hallituksen oli valittava toimintaa johtamaan uusi rehtori. Suuresta hakijoiden joukosta ja perusteellisten haastattelujen tuloksena rehtoriksi valittiin pastori Petri Välimäki. Hänen kaudellaan opiston kehitys on ollut odotettuakin nopeampaa. Opiston henkiseen ja hengelliseen linjaan soveltumattomien ja siksi lopetettujen kurssien tilalle on saatu uutta toimintaa. Evankeliumi, evankeliointi, sielunhoito ja lähimmäisen kohtaaminen ovat olleet keskeisiä teemoja kurssitarjonnassa, joka on nostanut opiston myös taloudellisesti jaloilleen. Jumala on siunannut opiston työtä monin tavoin ja kutsunut työyhteisöön henkilöitä, joiden sydämet sykkivät evankeliumin levittämiselle ja rukoukselle.

 

Voit tutustua Perheniemen opiston toimintaan sen omilla nettisivuilla osoitteessa

 



© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin