Tapani Talikainen: Onko maailma päässyt sisälle seurakuntaan?

Onko seurakunta sulautunut tämän maailmanajan valtavirtoihin? Onko maailma ismeineen ja Raamatun vastaisine arvoineen hiipinyt sisälle seurakuntaan?  Näitä kysymyksiä pohdittiin Tapani Talikaisen alustuksen ja Terttu Talikaisen puheenvuoron pohjalta Yhteyden illassa tiistaina 2.10.2012 Järvenpäässä. Tästä voit kuunnella alustuksen, tutustua luentomonisteeseen ja katsella kuvia illasta.

Tilaisuus järjestettiin Keski-Uudenmaan kristillisen koulun auditoriossa. Illan juonsi Heidi Kuitunen. Musiikista vastasivat Mika Hakkarainen ja Marjo Graniittiaho. Alustuksen ja ruohonjuuritason puheenvuoron jälkeen illan teemasta virisi tuttuun tapaan vilkas keskustelu.

Seuraava Yhteyden ilta on tiistaina 9.10. klo 18.30. Silloin kuullaan pastori Risto Vappulan alustus aiheesta Miten tunnistamme ja hoidamme ristiriitoja seurakunnassa? Ruohonjuuritason puheenvuoron teemasta pitää Timo Lehtikari.

--------------------------------------------

Kuuntele luento sivun yläreunassa olevalla soittimella.

Tästä saat luentomonisteen ja siihen liittyvän diasarjan helposti tuostettavassa muodossa:

---------------------------------------------

Missio Järvenpää

Luentomoniste 2.10.2012

Tapani Talikainen                                      

ONKO MAAILMA PÄÄSSYT SISÄLLE SEURAKUNTAAN

Lähtökohtia

Sielujemme vihollinen, saatana, on aina käynyt sotaa Jumalan tahtoa vastaan. Jeesuksen sanojen mukaan saatana on kaiken pahan ilmentymä, murhaaja, valehtelija ja veljien syyttäjä. Saatana ei pysy totuudessa ja hyökkää erityisesti vanhan liiton Israelia ja uuden liiton seurakuntaa vastaan. Saatana pyrkii hävittämään ne molemmat.

Aikaisemmilta opetuskerroilta tiedämme, että saatana käy tuota taisteluaan kahtaalla: yhtäältä henkivaltojen vaikutuksen kautta ja toisaalta käyttämällä meidän ihmisten lihallisia heikkouksia tarkoitusperiensä toteuttamiseen. Usein hyökkäykset tulevat niin salakavalina ettemme niitä huomaa.

Herramme ja Vapahtajamme tiesi ja tunsi maailman ruhtinaan viettelykset ja toimintatavat. Niinpä  hän kehottaakin opetuslapsiaan ja siis myös meitä valvomaan ja olemaan yhtä, jotta voimme pysyä pystyssä ja selvitä voittajina tässä taistelussa.

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä” (1. Piet. 5:8)

 

”Minkä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa” (Mark. 13:37)

 

”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niin kuin mekin ” (Joh. 17:11)

Maailman paineessa

Aika jota elämme korostaa yksilöllisyyttä, ihannoi oman tiensä kulkijoita ja kokemusperäisiä lihan nautintoja. Se viettelee meitä luottamaan Jumalan sijasta tieteen voimaan ja materian tuomaan turvallisuuteen. Ympäristön paine ja vaikutus meihin yksilöuskoviin on niin voimakas, että se vaikuttaa väistämättä ajatteluumme, asenteisiimme ja käyttäytymiseemme. Monikaan meistä ei omaa voimaa ja rohkeutta asettua ”maailman ulkopuolelle”. Emme jaksa pukeutua Jumalan koko sota-asuun emmekä tehdä vastarintaa pahalle ”verille asti”. Vain jatkuva Raamatun luku, vireä rukouselämä ja tiivis seurakuntayhteys auttaa meitä kilvoittelussa ja pyhityselämässä.

” En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta” (Joh. 17:15)

 

”Niin menkäämme siis hänen tykönsä ulkopuolelle leirin, hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13)

 

”Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä ” (Ef. 6:13)

Raamattu-uskollisuuden mureneminen

Jo paratiisissa sielujemme vihollinen langetti ihmisen epäilemään Jumalaa toteamalla ”Onko Jumala todella sanonut niin”. Usko ja epäusko käyvät meidänkin elämässä jatkuvaa taistelua. Jo alkuseurakunnan aikana saatana sai otteen muutamista seurakunnan jäsenistä ja alkoi ohjata heitä  antikristuksen hengellä. Se ilmeni gnostilaisuutena, nikoliittain oppina ja Isebelin henkenä. Apostoli Johannes toteaakin, ”että meistä he ovat lähteneet mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme” (1. Joh. 2:19). Jeesus itse toteaa viitaten erityisesti näihin lopun aikoihin: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useampien rakkaus” (Matt. 24:12). Tässä on selvä viittaus raamattu-uskollisuuden merkittävään vähenemiseen ja siitä seuraavaan itsekkyyteen, ihmisviisauden ihannointiin, lähimmäisrakkauden katoamiseen ja yhteisöllisyyden murentumiseen. Toinen kohtalokas seuraus on Israel-rakkauden muuttuminen Israel-vihamielisyydeksi.

Kirkko ja kaupunkilehden päätoimittaja Seppo Simola totesi ”haaveilevansa kirkosta, joka ei omista totuutta vaan etsii sitä”. Kuitenkin Raamatun ilmoituksen mukaan ”armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Raamatun ilmoitus totuudesta on niin selkeä, että sen voi ottaa vastaan ja elää siitä. Mutta vieläkö tämän ajan seurakunta tahtoo ottaa totuuden vastaan ja pysyä siinä?

”Minä olen tie ja  totuus ja elämä” (Joh.14:6)

 

”Pyhitä heidät totuudessa;sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17)

 

”Mutta henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajain oppeja ” (1. Tim. 4:1)

 

Seurakunnan sulautuminen maailmaan

Saatana strategiana ja tavoitteena on ottaa meiltä pois rohkeus ja toisaalta hajottaa seurakunta. Onnistuessaan näissä kahdessa pyrkimyksessään se tekee seurakunnasta voimattoman ja aneemisen. Elävästä seurakunnasta tulee uskonnollinen yhteisö, joka sulautuu ”hajuttomana ja mauttomana” ympäröivän maailmaan. Ja kun seurakunnasta tulee uskonnollinen organisaatio se lakkaa evankelioimasta ympäristöään. Parhaimmillaankin se kutistuu osaksi yhteiskunnan sosiaalista turvaverkkoa. Raamattumme toteaakin Sardeen seurakunnalle, että ”sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut” (Ilm. 3:1).

Eräs luterilaisen seurakunnan pappi totesi kerran puhuessaan, että saatana (ts. maailma) on päässyt kirkon alttarille asti. Mitä hän tuolla toteamuksellaan lopulta tarkoitti, jääköön jokaisen kuulijan pohdittavaksi. Ainakin on selvää, että poliittiset puolueet ja heidän asettamansa ehdokkaat ovat tulleet ohjaamaan kansankirkkomme hengellistä elämää kirkkovaltuustojen ja –neuvostojen kautta. Vaarana on, että seurakunnat vähitellen muuttuvat yhteiskuntakelpoisiksi ja maailman ihmisten hyväksymiksi toimijoiksi. Jotta tämä voisi toteutua, totuuden evankeliumi on piilotettava, on saarnattava korvasyyhyyn, taivuttava enemmistön kantaan ja mukauduttava yleiseen mielipiteeseen. On yllättävää havaita, että kansankirkkomme  herätysliikkeissä ja jopa vapaissa suunnissa tapahtuu tällaista vaiheittaista kehitystä. Silloin kun vaikkapa yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi tuoda esiin ”näin sanoo Herra tai näin Raamattu opettaa”, vaietaan tai tuodaan esiin monitulkintainen kommentti.

”Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä ” (Matt. 5:14)

 

”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä” (Room. 12:2)

 

”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa” (Matt. 6:24)

 

”ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” ( Jaak. 1:27 )

Apostolisesta uskontunnustuksesta luopuminen

Jo alkuseurakunnan päivinä heti 100 vuotta kestäneen herätyksen ajan jälkeen alettiin käydä voimakasta väittelyä Jeesuksen persoonasta ja jumaluudesta. Kaikkien näiden kinastelujen ja väittelyjen seurauksena kristillinen usko kiteytettiin apostoliseksi uskontunnustukseksi. Tuo uskoamme kiteyttävä tunnustus lausutaan kirkoissa vielä tänäkin päivänä ja se on edelleen ajankohtainen ja tarpeellinen.

Maailmalla on ”rauhan nimissä” ja humanismin hengessä etenemässä eri uskontojen yhdistäminen yhdeksi maailman uskonnoksi. Ajatuksena ja lähtökohtana on, että kaikissa eri uskonnoissa on pohjimmiltaan sama jumala, jota palvellaan oman kulttuuritaustan mukaisin menoin. Eräs kirkkomme piispoista totesi eräässä haastattelussa, että jos hän on rehellinen, niin hän ei voi kaikin kohdin sitoutua apostoliseen uskontunnustukseen. Herää kysymys miksi ei voi? Ei kaiketi Jumalan totuudet ole miksikään muuttuneet siitä, mitä ne olivat alkuseurakunnan aikana.

On hyvä ymmärtää, että sielujemme vihollisen yksi tavoite on hävittää uuden liiton seurakunta. Tuorein ja pöyristyttävin esimerkki tästä kehityksestä on viime päivinä lehtien palstoilla näkynyt oppi tai liike, joka kutsuu itseään Krislamiksi. Siinä kristinusko ja Islamin usko sekoitetaan sopivalla tavalla yhteen uudeksi uskonnoksi ja opiksi. Raamattumme kuitenkin varoittaa vähäisestä hapatuksesta, sillä se hapattaa koko taikinan.

”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus”        (1.Kor. 3:11)

”Kehuessaan viisaita olevansa ovat tyhmiksi tulleet” (Room. 1:22)

”… tietäisit, miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus (1. Tim. 3:15)

Kaikki nämä ja taivas myös

Eräs pappi luonnehti nykyajan seurakuntalaisen lähestymistapaa hengellisiin asioihin seuraavasti: ”Kaikki nämä ja taivas myös”. Haluamme elää lihan elämää tässä maailmassa menettämättä kuitenkaan Jumala-suhdetta ja taivaspaikkaa. Halvan armon julistaminen ja kilvoitus- ja pyhityselämän väheksyminen tai jopa halveksiminen johtaa siihen, että vanha luonto saa meissä suuremman hallintavallan kuin uusi luomus. Tämä maailma varastaa aikamme, rahamme ja energiamme pois hengellisestä elämästämme.  Asioiden tärkeysjärjestys elämässämme vinoutuu  ja alamme palvella kahta Jumalaa.

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan” (Matt. 6.33)

”Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä” (Ef. 4:30)

Inhimillisen viisauden ihannointi

Ilmestyskirjan seitsemän seurakunnan kuvauksissa kaksi viimeistä ovat Filadelfian ja Laodikean seurakunnat. Useat Raamatun tutkija ovat tulleet siihen tulokseen, että mainitut kaksi seurakuntaa kuvaavat  lopun ajan seurakuntajaksoa. Filadelfian seurakunta on Kristus-keskeinen, Raamattu-uskollinen ja täynnä uskovien välistä rakkautta ja yhteyttä. Se ei kiellä Herransa nimeä missään olosuhteissa eikä mukaudu tämän maailman menoon ja vaatimuksiin. Maailman silmissä Filadelfia on vähäinen, heikko ja halveksittava mutta totuuden näkökulmasta se on täynnä Jumalan viisautta. Toinen seurakunnista, Laodikea, sen sijaan on täynnä ihmisviisautta ja omahyväisyyttä. Se kokee olevansa rikas, siltä ei puutu mitään ja se on maailman suosiossa. Seurakunta ja maailma ovat yhtä. Kuitenkin Laodikean seurakunnalta totuuden näkökulmasta tarkasteltuna puuttuu Jumalan viisaus (Kristus) ja sen mukana kaikki. Sillä on vain elävän seurakunnan nimi ja ulkoiset tunnusmerkit mutta sillä ei ole Kristuksen tuomaa elämää. Jeesus on jätetty ulkopuolelle.

Meidän aikamme arvostama inhimillinen viisaus vähättelee tai jopa hylkää Jumalan viisauden ja tuo tilalle riivaajien viisauden. Jeesus puhuu palkkapaimenista, jotka ovat lammasten vaatteisiin puettuja susia. Jotkut Raamatun opettajat toteavat, että saatana matkii usein Pyhää Henkeä ja pukee valheen rakkauden kaapuun. Tällaisten valheiden juuret ovat aina henkivalloissa ja ilmenevät erilaisina poliittisina tai aatevirtauksina kuten humanismi, sovinismi, feminismi, rauhan aate, vihreä aate jne. Aatteista ja filosofioista muodostuu kerrostuma Raamatun alle tai päälle eli arvioimme tai tulkitsemme Raamattua niiden läpi tai niihin peilaten. Sen sijaan, että Raamattu arvioisi meitä, me alamme arvioida Raamattua. Eräs piispa totesikin aikoinaan, että kun näin käy, saatanasta tulee meille erinomainen Raamatun opettaja ja selittäjä.

Riivajien viisaus aikaansaa seurakunnan keskelle ja seurakuntien välille opillisia ristiriitoja. Alkuseurakunnan aikana kiisteltiin Jeesuksen persoonasta ja myöhempinä vuosisatoina esim. vanhurskauttamisopista. Seurakunnan jääminen ”imeväisikäisyyteen” (opin alkeisiin) luo otollisen pohjan erilaisille harhaopeille ja eriskummallisille Raamatun tulkinnoille. Tämän päivän seurakuntaa hämmentävät ja jakavat esim.

·       kaste- ja ehtoollisnäkemykset

·       yleinen raamattunäkemys

·       liberaaliteologia

·       vapautuksen teologia

·       korvausteologia

·       ”kaikki pääsevät taivaaseen”-oppi

·       tempausoppi

·       käsitys lopunajoista

·       herätysopit ja –teoriat

·       karismaattisuus, torontolaisuus, ylistys, armolahjat jne.

Opilliset ristiriidat vievät huomion pois itse ydinasiasta, uskosta Kristukseen ja evankeliumin julistamiseen. Apostoli Paavali joutuukin toteamaan Korinton seurakunnalle heidän riitoihinsa lakoonisesti: ”Onko Kristus jaettu?”. Tuo sama toteamus on paikallaan meille tämänkin ajan uskoville.

”Katso minä seison ovella ja kolkutan, jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani” (Ilm. 3:20)