Tapani Talikainen: Älä jää osattomaksi Jumalan armosta

Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen elämä täällä maailmassa on aina ollut tavalla tai toisella selviytymistaistelua. Sodat, sairaudet ja monet kärsimykset ovat osanamme. Joskus taakat kasvavat niin suuriksi, että joudumme toteamaan: en jaksa enää, totesi Tapani Talikainen 24.4.2012 Yhteyden illan opetuksessaan.

 ------------------------------------------------------

 Luentomateriaali helposti tulostettavassa muodossa:

------------- -----------------------------------

Järvenpää Jeesukselle, Yhteyden ilta 24.4.2012

Tapani Talikainen

”Pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta” (Heb. 12:15)

Armon olemus

Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen elämä täällä maailmassa on aina ollut tavalla tai toisella selviytymistaistelua. Sodat, sairaudet ja monet kärsimykset ovat osanamme. Joskus taakat kasvavat niin suuriksi, että joudumme toteamaan: en jaksa enää.

Moni meistä on havainnut, että raamatullisten arvojen hämärtyessä kyynisyys, röyhkeys, itsekeskeisyys ja armottomuus valtaavat alaa. Kristittyinä julistamme tuolle kehitykselle vastakkaista arvomaailmaa; rakkauden, armon, laupeuden ja toivon sanomaa.  

Yleinen ja pelastava armo

 Armo raamatullisena käsitteenä sisältää nk. Jumalan yleisen armon mutta erityisesti Jumalan pelastavan armon. Jumalan yleinen armo koskee kaikkia ihmisiä. Se tulee ilmi siinä, että ”hän antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin” (Matt. 5:45). Kuitenkin syvimmiltään Jumala tahtoo saada meidät pelastavan armonsa sisäpuolelle.  Pelastavassa armossa Jumala kohtaa ihmisen Jeesuksessa Kristuksessa, Vapahtajassa. 

Armon lähteenä ja vakuutena on Jumala itse

Jo Vanhassa Testamentissa Jumala lupaa valitulle kansalleen Israelille: ”annan lujat Daavidin armot” (Jes. 55:3). Lupaus viittaa tulevaan Messiaaseen.  Armolupaustensa vakuudeksi Jumala solmi omaisuuskansansa Israelin kanssa useita eri liittoja:              

·       liitto Aabrahamin kanssa

·       Siinain lakiliitto

·       liitto Piinehaan kanssa

·       liitto Daavidin kanssa ja lopulta

·       uusi liitto Jeesus Messiaassa. 

·        

Nämä armoliitot sinetöitiin ja täytettiin kerran Golgatalla. Jeesuksen huulilta kuuluivat sanat: ”Se on täytetty”. Noissa sanoissa myös me pakanasyntyiset kansat tulemme siunatuiksi ja osallisiksi Jumalan armosta.

Pelastava armo on tarkoitettu kaikille

Jumalan keskeisiä ominaisuuksia ovat rakkaus ja armo. Jumala rakastaa luomaansa ihmistä taivaallisella rakkaudella, agape-rakkaudella. Agape-rakkaus on luonteeltaan Jumalan säälivää, uhrautuvaa rakkautta syntiin langennutta ja kadotukseen matkalla olevaa ihmistä kohtaan. Tämän rakkautensa Jumala ilmoittaa meille Jeesuksessa Kristuksessa: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tuon armon saamme julistaa evankeliumina (ilosanomana) ja se otetaan vastaan ja siinä eletään uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.   

Olemme kutsutut todistajan tehtävään                                         

Otsikkomme raamatunkohta alkaa sanoilla ”Pitäkää huoli”. Se on käskysana, joka velvoittaa meitä Jeesukseen uskovia ja laajemminkin Jumalan seurakuntaa. Hädän kadotukseen matkalla olevista sieluista tulisi saada meidät liikkeelle. Tehtävämme on toimia lähettäjinä ja lähetettyinä Jumalan valtakunnassa ”tarjolla pitäessänne elämän sanaa” (Fil. 2:16)

Luther totesi aikoinaan, että ”elämän kallisarvoisin asia on sielun pelastus”. Mutta onko meillä todella Pyhän Hengen synnyttämä hätä kadotukseen matkalla olevista sieluista? Ellei niin sitä hätää tulisi pyytää Jumalalta. Raamattu todistaa, ”että kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:23-24). Synti on aina Jumalan absoluuttisen pyhyyden edessä niin vakava rikos, että siitä seuraa kuolemanrangaistus. Ilman armoa meidän iankaikkinen osamme on siis toivoton. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että jokainen ihminen löytää henkilökohtaisen uskonsuhteen Jeesukseen, armon hankkijaan ja antajaan. Kun näin on, pyrimme kaikin keinoin saattamaan ihmiset uskoon oman henkilökohtaisen todistuksemme kautta.

Toteutamme täällä ajassa Jumalan pelastussuunnitelmaa

Jumalan pelastussuunnitelmassa me ihmiset olemme sekä armon välittäjiä (julistajia) että armon vastaanottajia (pelastettavia). Jumala ei toteuta pelastussuunnitelmaansa esim. enkelien kautta vaan valitsee meidät työtovereikseen. Mutta millaista armon sanomaa me välitämme? Vanhat uskovat puhuvat halvasta ja kalliista armosta. Sanonta kuvaa eri ihmisten suhtautumista Jumalan armoon sekä sen julistajina että vastaanottajina. Halvasta armosta puuttuu henkilökohtainen uskonratkaisu  ja sitä kautta elämää muuttava Pyhän Hengen voima. Halvassa armossa Jumalan armo julistetaan ilman parannuksen välttämättömyyttä. Kalliissa armossa armo ja totuus kulkevat käsi kädessä. Sanonnat ”elää armossa tai armon alla” toteutuvat jatkuvassa uskon yhteydessä Jeesukseen. Sen me tahdomme tehdä tiettäväksi kaikille ihmisille.

Todistamme Pyhän Hengen antamalla voimalla ja viisaudella

Ilman elävää uskonsuhdetta Jeesukseen me siis Raamatun mukaan elämme Jumalan pelastavan armon ulkopuolella. Senpä tähden Raamattumme kehottaakin pitämään huolta siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jeesuksesta Kristuksesta. Jumala on valinnut meidät työtovereikseen julistamaan armon evankeliumia ensin oman perheemme keskuudessa, sitten naapureillemme, kotikaupungillemme, synnyinmaallemme aina maailman ääriin saakka. Me saamme palvella sen armon määrän mukaan (vrt. vertaus leivisköistä, Matt. 25: 15-25), minkä Jumala on meille itse kullekin suonut. Jokainen meistä on tarpeellinen ja tärkeä. Pyhä Henki tekee meistä todistajia ja saa meissä aikaan hätää pelastuksen ulkopuolella olevista sieluista. Huoli ajaa meidät rukoilemaan ja antamaan oman todistuksemme uskostamme.  ”Onko veli uskomassa” on kysymys, joka on tapana lausua eräässä hengellisessä herätysliikkeessämme. Kysymys on päällekäyvä mutta samalla herättävä. Se panee itse kunkin kysymään, olenko Kristuksen todellinen seuraaja vai muotojumalinen tai kenties selkeästi kadotuksen tiellä kulkeva.

Pidämme huolen oikeasta hetkestä

Jumalan yleinen armokutsu on jatkuvasti tarjolla kaikille ihmisille. Mutta Raamattumme puhuu myös Jumalan erityisestä armokutsusta: ”Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä” (2. Kor. 6:2). Raamattu kehottaa etsimään Jumalaa, ”että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan” (Heb. 4:16). Armoa tulee siis etsiä silloin, kun se löytää voidaan. On siis olemassa Jumalan erityinen aika itse kunkin kohdalla mutta myös valitettavasti aika, jonka me itse ylpeydessämme valitsemme. On äärimmäisen tärkeää, että Jumalan aika ja itse valitsemamme aika kohtaavat. Pahimmassa tapauksessa nuo ajat eivät kohtaa ja Jumalan suunnitelma meidän elämämme osalta ei pääse toteutumaan. Surullisinta on, jos emme välitä Jumalan armokutsusta (”tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille” (Heb. 2:3)) oikealla ajalla ja kun se meitä hädän hetkellä lopulta kiinnostaisi, kutsu on jo saattanut kulkea ohitsemme.

Etenemme todistustehtävässämme systemaattisesti

Apostoli Paavali ilmaisee oman julistustyönsä lähtökohdan seuraavasti: ”kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia” (1. Kor. 9:22). Toisaalta hän painottaa Timoteukselle, että ”astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla” (2. Tim. 4:2). Silloin kun on Jumalan hetki ei tule antaa ympäristön tai olosuhteiden koitua esteeksi.

On aina tärkeää lähestyä toista ihmistä kunnioittavasti ja Pyhän Hengen antamalla rakkaudella. Apostoli Pietari ilmaisee tämän tärkeän lähtökohdan toteamalla: ” Vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla”         (1. Piet. 3:15). On tärkeää tunnistaa oma asema ja rooli evankeliumin tuojana ja toisaalta kuulijan asema ja rooli evankeliumin vastaanottajana. Roolit ovat erilaiset mutta molemmat ovat tärkeitä Jumalan pelastussuunnitelmassa.

Usko on ikään kuin prosessi, joka käynnistyy meissä eräänä hetkenä ja tulee täyttymykseen ylösoton hetkellä. Uskoon tulo ja uskossa kasvaminen tapahtuu siis vaiheittain. Evankeliumin julistamisen ja vastaanottamisen näkökulmista työ etenee kolmessa vaiheessa:  1. Ennen uskoon tuloa, 2. Uskoontulon hetkellä ja 3. Uskoontulon jälkeen. Jokaisessa eri vaiheessa on omat painotuksensa, jotka tulisi ottaa huomioon.

Ensimmäisessä vaiheessa (Ennen uskoontuloa) Jumalan Pyhä Henki alkaa vetää uskosta osatonta kohti Kristusta. Vetäminen toteutuu elämän erilaisten olosuhteiden kautta mutta ennen kaikkea Jumalan sanan kautta. ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta” (Room. 10:17). Tämä vaihe on hyvin herkkä ja siinä meidän Jumalan työtovereiden tulisi olla empaattisia ja viisaita. Parhaita keinoja tässä vaiheessa ovat esim. 

·       oman elämämme esimerkki

·       rakkauden teot

·       kuuntelu

·       eteneminen evankelioitavan ehdoilla

·       jatkuva rukous ja Jumalan aikataulun tunnistaminen

·        

Myös herkkyys Pyhän Hengen antamalle ohjaukselle ja rohkeus ovat tärkeitä. Apostolien teot kuvaavat julistustilannetta ”…ja puhuivat rohkeasti, luottaen Herraan, joka armonsa sanan todistukseksi antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta (Apt. 14:3). Armolahjojen oikea käyttö voi joskus olla ratkaisevaa.

Toisessa vaiheessa (Uskoontulon hetkellä) Pyhän Hengen valmistama sielu tulee johdattaa Kristuksen yhteyteen. Tässä vaiheessa oma käsitykseni on, että tulee noudattaa nk. ratkaisukristillisyyden kaavaa. Kylväjävertauksessa (Matt. 13: 18-23) on hyviä esimerkkejä siitä, miten sielujemme vihollinen ja tämän maailman murheet ja houkutukset pyrkivät nopeasti riistämään tai tukahduttamaan kylvetyn sanan vaikutukset. Jos tässä tilanteessa ihminen ei tee selkeää valintaa ts. ratkaisua Jeesuksen puoleen, on suurena vaarana palaaminen maailmaan ja vanhan luonnon ohjaamaan elämäntapaan. Selkeitä kokemusperäisiä neuvoja ovat

·       ei pihtisynnytyksiä

·       johdatus syntisen rukoukseen

·       selkeä synnin päästö

·       kontaktointi seuraavana päivänä

·       johdatus seurakuntayhteyteen

·       riittävän pitkä vierellä kulkeminen

·        

Kolmannessa vaiheessa (Uskoontulon jälkeen) tulee varmistaa uskoon tulleen jatkuva kasvaminen Kristuksessa. Tähän vaiheeseen kuuluvat tärkeinä osioina opettaminen/har-jaannuttaminen rukouselämään, Raamatun opiskeluun ja jatkuvan seurakuntayhteyden muodostumiseen. Peruskeinoina toimivat  esim.

·       Alfa-kurssi tms. perehdyttäminen Raamattuun

·       pienryhmät

·       rukouspiirit

·       todistaminen uskosta

·       toiminta seurakunnassa

·       pyhityselämä

·       jatkuva kilvoittelu

·        

” Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa …” (Kol. 3:16).