Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä. Lue koko psalmi 23

Risto Vappula: Miten kohtaamme ristiriidat seurakunnassa?

Get the Flash Player to see this player.


Risto Vappula

Ristiriidat ratkaistaan usein maton alle. Miten ratkaista ristiriidat seurakunnissa, kun ihmissuhteiden, talouden ja hallinnon lisäksi mukaan tulevat myös hengelliset asiat ja uskontulkinnat? Tätä pohdittiin Missio Järvenpään Yhteyden illassa pastori Risto Vappulan alustuksen pohjalta. Tutustu luentomonisteeseen, katsele kuvat ja kuuntele erinomainen opetus.

 

Tiistaina 9.10.2012 klo 18.30 käsiteltiin kristillisen koulun auditoriossa teemaa, joka koskee kaikkia ihmisten yhteisöjä yrityksistä yhdistyksiin ja urheluseuroista seurakuntiin. Ristiriitojen tunnistamisesta, kohtaamisesta ja hoitamisesta alusti pastori Risto Vappula. Ruohonjuuritason näkökulman teemaan toi Timo Lehtikari. Illan juonsi Heidi Kuitunen ja  musiikista vastasivat Mika Hakkarainen ja Marjo Graniittiaho. 

 

-------------------------------------

LUENTOMONISTE

Tästä saat alla olevan luentomonisteen helposti tulostettavassa muodossa

 Risto Vappula, Miten tunnistamme ja ratkaisemme ristiriitoja seurakunnassa .pdf

 

 -------------------------------------- 

 Missio Järvenpää, Yhteyden ilta 9.10.2012

 

Risto Vappula:

 

 

Miten tunnistamme ja hoidamme ristiriitoja seurakunnassa?

 

 

Alkusanat

Kaija Telaranta ja Heidi Kuitunen johtivat rukoushetken rukoillen myös  esirukouspyyntöjen puolesta. 

Seurakunta on Jumalan innoittama ja inspiroima yhteisö, jonka tehtävänä on vaalia yhteistä uskoa Kristukseen ja viedä ilosanomaa eteenpäin ympäröivään yhteiskuntaan. Voisi ajatella, että koska seurakunta on täydellisen ja iankaikkisen Jumalan alkuun saattama, niin siinä ei ole virheitä ja ihmiset eläisivät keskinäisessä yhteydessä täydellisessä harmoniassa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole. Seurakunta on täydellisen epätäydellinen. Se koostuu epätäydellisistä, rikkinäisistä, vajavaisista ja heikoista ihmisistä. Seurakunta on syntymästään lähtien ollut täynnä ristiriitoja. Ja siitä huolimatta se (=maailman laajuinen seurakunta) elää voimissaan ja kasvaa globaalisti hyvin voimakkaasti. Seurakunta on Jumalan silmissä kauneinta maanpäällä.

Yhteyden illan juonsi Heidi Kuitunen 

Tänään on tarkoitus tarkastella miten tunnistamme ristiriidat seurakunnan keskellä ja millä tavoin pyrimme ratkaisemaan ne. Ajattelin, että paras tapa pureutua aiheeseen on poimia erilaisia ristiriitoja alkuseurakunnan elämästä ja katsoa miten he ovat silloin ratkaisseet ongelmansa. Tarkastellessamme alkuseurakunnan kiistoja näemme myös erilaisten ristiriitojen syitä ja seurauksia.

 

Ristiriidat seurakunnassa eivät ole negatiivisia asioita  vaan tosiasioita. Ei ole olemassa kristittyjen yhteisöä, jossa ei olisi ristiriitoja. Ei ole täydellistä seurakuntaa, se juuri niin epätäydellinen kuin sinä itse olet.

Timo Lehtikari toi puheenvuorossaan illan teemaan niin sanotun ruohonjuuritason näkökulman. 

Ristiriita on mahdollisuus (Apt 6:1-7)

 

Yksi alkuseurakunnan ensimmäisistä ristiriidoista syntyi kahden etnisen ryhmän välille. Jerusalemissa ensimmäisten kristittyjen joukossa oli kaksi kieliryhmää hepreaa sekä kreikkaa puhuvat juutalaiset. Näiden välille syntyi kiista siitä kuinka päivittäinen leivänjako olisi pitänyt suorittaa. Kreikkaa puhuvat, jotka olivat Jerusalemiin muualta muuttaneita, kokivat tulleensa syrjityksi.

 

Ristiriidan syy oli eriarvoisuus. Tästä löytyy kaksi johtajuuden hyvää periaatetta: Yhdenvertaisuus ja kulttuurisensitiivisyys

 

Vesa Rauttu kertoi Juolun Lapsi keräyksestä haastaen kaikkia mukaan pakettien kokoamiseen.Seurakunnan toiminnassa pitää aina pyrkiä tasapuolisuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Suomessa tämä on erityisen korostunut asia kahdesta syystä:

Meillä oli pitkä demokratian historia, jolloin ihmiset ovat tottuneet siihen, että jokaiselle on oikeus ilmaista mielipiteensä ja näkemyksensä. Ihmiset odottavat tasapuolista kohtelua.

Joku on sanonut, että vain tässä maassa ahneuden voittaa kateus. Jos ihmiset kokevat eriarvoisuutta, he reagoivat siihen hyvin nopeasti ja herkästi.

 

Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa kykyä toimia erilaisista taustoista tulevien ihmisten ja ihmisryhmien kanssa. Suomessa on eletty varsin pitkään hyvin monokulttuurisessa yhteiskunnassa, mutta nyt tilanne muuttumassa ja tulevaisuudessa meidän tulee yhä enemmän keskittyä miettimään, miten seurakuntamme toimii monikulttuurisessa ympäristössä.

 

Musiikista vastasivat Mika Hakkarainen ja Marjo Graniittiaho.Apostolit pystyivät ratkaisemaan ensimmäisen ristiriidan hyvin käytännöllisesti. Ongelmien yli voidaan päästä, jos asiaan puututaan riittävän nopeasti ja etsitään yhdessä keinoja niiden ratkaisemiseen. Tämä edellyttää avointa kommunikointia.

 

Apostolien ristiriidan ratkaisu oli myönteinen, koska vielä tänä päivänä meille on diakonian työmuoto.  Kaikki alkoi etnisestä riidasta. Ristiriita ja konflikti ei ole vain uhka vaan myös mahdollisuus.

 

Ristiriita ja konflikti voi edesauttaa ymmärtämää Jumalan tahtoa ja tarkentaa seurakunnan oppia ja hengellistä suuntaa (Apt. 15)

 

Kun puheet oli pidetty, kaikilla oli tilaisuus kysellä ja keskustella illan teemasta. Vastailemassa Risto Vappula ja Timo Lehtikari.Ensimmäinen alkuseurakunnan ristiriita liittyi käytäntöihin, toinen oppiin. Antiokiassa vaadittiin pakanuudesta kääntyneiltä kristityiltä ympärileikkausta ja tästä asiasta oli syntynyt riitaa. Paavali ja Barnabas olivat asettuneet puolustamaan pakanakristittyjä. Lopulta Antiokialaiset päättivät yhdessä lähteä kysymään neuvoa apostoleilta ja vanhimmilta.

 

Tästä kertomuksesta löytyy taas yksi johtajuuden hyvä periaate. Ristiriitojen ratkaisemisessa voidaan käyttää ulkopuolista, kristillisen arvopohjan omaavaa apua. Joskus tarvitaan välienselvittäjää, jos ristiriidat ovat kasvaneet niin suuriksi, etteivät riidan osapuolet pysty ratkaisemaan asiaa keskenään. Jos seurakuntalaisten välillä on ristiriitaa, niin seurakunnan johtotiimi voi toimia välienselvittelijänä. Toinen hyvä esimerkki tästä, kun Paavali moittii korinttilaisia siitä, etteivät he ratkoneet riitakysymystä keskenään, vaan he olivat lähteneet hakemaan oikeutta ulkopuolisesta oikeuslaitoksessa, ks. 1. Kor. 6:1-11.

Paavali kirjoittaa: ”Eikö omassa joukossanne ole yhtäkään viisasta, joka pystyisi ratkaisemaan kahden veljen välisen riidan?”

 

Apt. 15:6-7 ”Apostolit ja vanhimmat kokoontuivat käsittelemään tätä kysymystä. Kun väittelyä oli kestänyt pitkään, Pietari nousi puhumaan ja sanoi:…”

 

On selvää, että opillisten kysymysten ja näkemysten keskellä on hyvä keskustella pitkään ja pohtia yhteistä linjausta ko. olevan asian suhteen. On hyvä myös ymmärtää hengellisen auktoriteetin merkitys, eli seurakunnan vanhimmille/johtotiimille on annettu tehtäväksi ohjata ja edesauttaa seurakunnan hengellistä kasvua ja suuntaa.  Vanhimman tehtävään annetaan selkeät kriteerit ja sen takia, johtotiimin valintaprosessit ovat erittäin tärkeitä, ks. 1.Pt. 5:1-5.

 

Sanomme, että meillä eivät ihmiset riitele vaan asiat. Tämä on loistava periaate, varsinkin kun keskustelemme hengellisistä ja opillisista asioista. Avoimen ja asiakeskeisen väittelyn ja keskusteluna lopputuloksena voi tulla hyvä yhteinen päätös, johon kaikki yhteisesti sitoutuvat. Näin oli Antiokian kohdalla. Kokouksen päätös oli yhteinen: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.”

Valitettavan usein väittelyissä ja ristiriidoissa päädytään kuitenkin siihen, että ihmiset alkava riitelemään ja asiat jäävät toissijaiseksi. Sen sijaan, että pyrittäisiin löytämään yhteinen ratkaisu, kysymyksestä tuleekin arvovalta kiista eikä sillä yleensä ole kaunista loppua.

 

Tarvitsemme avointa ja rohkeaa keskustelukulttuuria seurakunnissa. Yhden hyvä ohjenuoran haluaisin antaa meille jokaiselle: Kun on tilaisuus puhua ja ilmaista näkemyksensä, niin ilmaisee sen rohkeasti. Eikä vasta sitten, kun yhteinen päätös on jo tehty.

Kristuskeskeisyys on ratkaisun avain ristiriitojen keskellä (1. Kor. 1-3)

 

Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille Paavali käsittelee seurakunnan keskinäistä riitaa. Korintin seurakunnan keskelle oli muodostunut erilaisia kuppikuntia. Oli syntynyt puolueita, joissa yhdet olivat Apolloksen ja toisen jonkun muun seurakunnan johtohenkilön kannattajia. Paavali pureutuu asian ytimeen ja kysyy heiltä: ”Onko Kristus jaettu?” Hän muistuttaa, että kaiken perustana on Jeesus Kristus ja sen varaan seurakunta rakentuu. Kenenkään ei siis pidä ylpeillä ihmisistä.

 

Oli sitten kysymys mistä ristiriidoista tahansa, paras lääke on yhteisesti keskittyä Kristukseen. Yhteinen rukous on yksi voimavara, jolla voimme yhdessä palata Kristuskeskeisyyteen. Paavali toistuvasti muistuttaa siitä, että meidän tulisi kilvoitella toistemme kunnioittamisesta ja herjausten sijaan siunata toinen toistamme, ks. 1.Pt. 3:8-10.

 

Suomalaisuudessa on vahvasti juurrutettuna ajatus siitä, että meillä on oikeus loukkaantua ja olla loukkaantuneita. Ei ainakaan vielä ole löytänyt mitään raamatullista perustelua tämän kaltaiselle ajattelulle ja asenteelle. Useimmiten ihmiset lähtevät pois seurakunnasta loukkaantuneina. On ollut ehkä odotus siitä, että ihmiset huomioisivat paremmin tai että seurakunta olisi vastaus kaikkiin elämän ongelmiin. Kristus on vastaus ei seurakunta, mutta seurakunnan kautta voi oppia tuntemaan Kristusta syvemmin.

Varhaisen puuttumisen periaate

 

Lasten varhaiskasvatuksessa on käytössä varhaisen puuttumisen periaate.  Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos lapsen kehityksessä tai elinympäristössä nähdään tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa lapsen terveeseen kehittymiseen, niin päiväkodin henkilökunnan ja muiden viranomaiset on puututtava asiaan ja pyrittävä löytämään keinot millä lapsen normaali kehitys voidaan turvata. Mitä varhaisemmin asiaan puututaan sitä paremmat edellytykset on onnistumiselle.

 

Ristiriitojen kohdalla voidaan myös ajatella samoin. Mitä nopeammin pystymme näkemään pintaan nousevat ristiriidat sitä paremmat edellytykset meillä on ne myös ratkaista, ennen kuin siitä muodostuu avoin konflikti, jonka seuraukset ovat useimmiten tuhoisat.

 

Voidaan ajatella, että konfliktilla on kuusi eri vaihetta:

  1. Piilevä konflikti / asia on yleisessä tiedossa, mutta siitä ei juurikaan puhuta
  2. Konfliktin esille tuleminen / ristiriitojen avoin ilmaisu
  3. Konfliktin voimistuminen / molempien osapuolten reaktiot voimakkaita
  4. Konflikti ajautuu pattitilanteeseen / ei keskusteluyhteyttä
  5. Konfliktin laantuminen / neuvottelu ja keskusteluyhteyden uudelleen saaminen
  6. Konfliktin ratkaisu / yhteinen sopimus ja rauhan rakentaminen

 

Olemme tarkastelleet erilaisia ristiriitoja alkuseurakunnan elämässä. Emme tiedä kuinka tämä varhaisen puuttumisen periaate on toteutunut, mutta ristiriitoihin on kuitenkin puututtu ja niitä on pyritty ratkaisemaan.

 

Yhteenveto

 

Joitain johtajuuden hyviä periaatteita:

  • Näe ristiriidat mahdollisuutena eikä uhkana
  • Pyri johtamaan yhdenvertaisesti
  • Ota huomioon ihmisten lähtökohdat
  • Muista, että tarvitaan avointa ja läpinäkyvää keskustelua. Anna sille tilaa ja mahdollisuuksia
  • Ilmaise mielipiteesi, silloin kun on sen aika.
  • Tunnista oma hengellinen johtajuutesi, mutta huolehdi, että itselläsi on myös tilivelvollisuus
  • jokainen tarvitsee hengellistä johtajuutta, jotta voi kasvaa uskossa
  • Ristiriidan keskellä muista, että usko Kristukseen yhdistää meidät
  • Jos tunnistat ja näet ristiriidan merkkejä ilmassa, pyri ratkaisemaan asia mahdollisimman ripeästi.


© 2008 Reijo Telaranta • yhteystiedot
Julkaisujärjestelmänä Verkkoviestin