Pekka Sartola: Salliiko maailma Israelille oikeuden olla ja elää rauhassa?

Voiko Israel selviytyä kansainvälisten paineiden keskellä? Onko nykyinen Israel sama kuin Raamatun Israel? Onko kristillisillä seurakunnilla ja Israelilla jokin erityissuhde? Kirjailija ja pastori Pekka Sartola puhui mm. näistä aiheista Järvenpäässä tiistaina 25.9.2012. Kuuntele puhe, tutustu luennon monisteeseen ja katso kuvat tilaisuudesta.

Paineet Israelia kohtaan lisääntyvät. Vaatimukset Länsirannalla tuotettujen hyödykkeiden merkitsemisestä, kahden valtion ratkaisusta ja Jerusalemin jakamisesta ovat käyneet yhä äänekkäämmiksi. Lännen kanssa atomiaseensa kanssa kissaa ja hiirtä leikkivän Iranin uhkaukset tuhota juutalaisvaltio ja ajaa sen asukkaat mereen ovat kääntymässä vaatimuksiksi aloittaa aseistariisunta suorittamalla tarkastuksia Israelin atomivoimaloissa. Mitä kaiken tämän taustalta löytyy?

Puheessaan Pekka Sartola osoitti, että Israelilla on sekä raamatulliset että kansainväliseen oikeuteen ja sopimuksiiin perustuvat oikeudet maahansa ja olemassaoloonsa. Erittäin perusteellisessa alustuksessaan hän kävi läpi Jumalan kansalleen ikuisiksi ajoiksi lupaaman alueen historian, Kansainliitossa ja YK:ssa tehtyjä päätöslauselmia sekä tämän hetken tilanteen taustoja.

Puheen jälkeen virisi vilkas keskustelu, kun koko auditorion tiiviisti täyttänyt yleisö sai esittää kysymyksiä ja kommentoida kuulemaansa.

KUUNTELE PEKKA SARTOLAN PUHE

Voit kuunnella Pekka Sartolan tunnin mittaisen opetuksen sivun alussa olevan soittimen kautta.

PEKKA SARTOLAN UUDEN KIRJAN JULKISTAMINEN

Pekka Sartola on julkaissut eri kustantajien kautta 15 teosta. Järvenpään tilaisuudessa julkistettiin hänen 16. teoksensa Näkymätön maailma.

Sartola on aiemmin keskittynyt kirjoittamaan asiantuntevia ja hyvin taustoitettuja tietoteoksia Lähi-idän vaikeasta tilanteesta. Uudessa kirjassaan hän ottaa käsiteltäväkseen aivan uuden mielenkiintoisen ja vähän käsitellyn mutta sitäkin enemmän kysymyksiä herättävän alueen:

- Se mitä kykenemme havaitsemaan aistiemme välityksellä, on vain pieni osa olemassa olevaa todellisuutta, Pekka Sartola toteaa. Käyttäen esimerkkinä tuulta, sähköä, radioaaltoja ja monia muita kaikille tuttuja asioita hän käy seikkaperäisesti läpi Raamatusta löytyvän mutta aistiemme ulkopuolelle jäävän maailman salaisuuksia. Vaikka me emme voi niitä nähdä, niin tarkkailemalla niiden vaikutuksia, me voimme vakuuttua sellaisen maailman todellisuudesta.

- Tieteelliseen tutkimukseen luottava joukko hymähtelee helposti niille, jotka puhuvat näkymättömästä todellisuudesta. Toisaalta samat tieteellisen maailmankatsomuksen edustajat joutuvat myöntämään, että kaikki se, mitä aistiemme välityksellä kykenemme havainnoimaan, on vain pieni osa olemassa olevaa todellisuutta, Pekka Sartola sanoo.

Arviointi ja esittely kirjasta Näkymätön maailma

Näkymätön maailma kirjan arviointi ja tarkempi esittely löytyy Kristillisten kirkojen valintaoppaasta

Tilaisuudesta kertovat kuvat otti Marjatta Saarinen.

Yllä olevien kuvakkeidenn kautta saat luentomonisteen ja diasarjan helposti tulostettavassa muodossa. Monisteen teksti on kokonaisuudessaan myös tällä sivulla.

----------------------- 

Missio Järvenpää

Yhteyden ilta tiistaina 25.9.2012 

Pekka Sartola:

Salliiko nykyinen maailma Israelille oikeuden olla ja elää rauhassa?

Onko nykyinen Israel Raamatun kuvaama Israel?

Lähtöasetelman löydämme Raamatusta ja vain siitä. Palaamme ajassa taaksepäin noin 4000 vuotta ja löydämme ensimmäiset maininnat aiheestamme. 1.Ms.13.12 Abram asettui Kanaanin maahan, Loot asettui lakeuden kaupunkeihin. Jakeet 14: Ja Herra sanoi Aabramille, sen jälkeen kun Loot oli hänestä eronnut: Nosta silmäsi ja katso siitä paikasta missä olet, pohjoiseen, etelään, itään ja länteen. – 15: Sillä kaiken maan jonka näet, Minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ikuisiksi ajoiksi. 17: Nouse ja vaella maata pitkin ja poikin, sillä sinulle (ja myös sinun jälkeläisillesi, huom) Minä sen annan. 18: Ja Abram siirtyi siirtymistään telttoineen ja tuli ja asettui Mamren tammistoon, joka oli Hebronin luona, ja rakensi sinne alttarin Herralle.

Paikka jossa tuo lupaus annettiin sijaitsi keskisessä Israelissa, Sikkemin vuorella. Lupauksen antaja käytti suvereenia tekijänoikeuttaan luvatessaan kyseisen rajoittamattoman maa-alueen Abramille ja hänen jälkeläisilleen rajoittamattomaksi, ikuiseksi ajaksi. Tuolloin vielä Abram, myöhemmin Aabraham, sai esikoispojan egyptiläisen orjattaren, Haagarin kanssa. Lupaus maasta ei koskenut orjattaren poikaa Ismaelia, vaan Iisakia, Aabrahamin ja Saaran poikaa. 1.Ms.17:21 Hänen jälkeläisistään lupaus siirtyi, ei vanhemmalle Eesaulle, vaan kaksosista nuoremmalle Jaakobille, joka sai myöhemmin nimekseen Israel, ja edelleen hänen 12 pojalleen joista tuli Israelin kansan kantaisät. Heihin lasketaan myös Joosefin kaksi poikaa, Manasse ja Efraim, jotka Joosef sain egyptiläisen vaimonsa  kanssa. (Mielenkiintoinen yhtymäkohta Ismaeliin, poikaan jonka Aabrahamin sai egyptiläisen orjattaren Haagarin kanssa ja josta nykyiset arabikansat polveutuvat. Myös kahdessa Israelin heimossa virtaa puolittain egyptiläistä verta, näiden Joosefin ja egyptiläisen papin, Oonin tyttären Aasenatin kanssa saatujen poikien kautta). 

Egyptin orjuusajan jälkeen (yli 400 v.) kansa palasi takaisin Kanaanin maan rajoille, Mooses kuoli ja hänen seuraajakseen tuli Joosua. Mooses sai kuitenkin katsella koko sitä maa-aluetta jonka Jumala oli valalla vannoen luvannut Aabrahamille ja hänen jälkeläisilleen: 5.Ms.34: 1-4 Ja Mooses nousi Mooabin arolta Nebon vuorelle, Pisgan huipulle vastapäätä Jerikoa. Ja herra näytti hänelle koko maan, Gileadiin Daaniin saakka. Naftalin, Efraimin, Manassen ja Juudan maan aina Länsimereen (Välimeri) saakka. Etelämaan sekä Lakeuden, Jerikon aina Sooariin saakka.

Joosuan sotaretket Kanaanin maassa alkoivat noin v.1408 eKr ja jatkuivat noin 8 vuotta, siis vuoteen 1400 eKr saakka. Sen jälkeen alkoivat tuomarien ajat jotka jatkuivat aina kuninkaitten Saul ja Daavid aikoihin saakka. Vasta Salomon kuningaskunta sai elää rauhallista aikaa noin 40 vuotta. (kartta) Tuolloin vielä jakamaton kuningaskunta oli laajimmillaan ulottuen aina nykyisen Turkin rajoilta pitkälle Siinaille ja myös Jordanian puolelle.

Kuten kaikki hyvin tiedämme, juutalaiset ajettiin maanpakoon, diasporaan v.135 jKr silloisen Rooman keisarin Hadrianuksen toimesta. Tuo vaihe kesti lähes 1900 vuotta, ja päättyi todellisesti vasta 15.5.1948 jolloin nykyinen Israelin valtio perustettiin ja julistettiin itsenäiseksi ja jonka myös silloin YK hyväksyi jäsenekseen. Kysymys kuuluu, ovatko nykyisen Israelin rajat samat kuin ne olivat aikanaan jolloin Daavidin ja Salomon kuningaskunnat olivat laajimmillaan. (kartat)

Alkujaan juutalaisten kansalliseksi kodiksi tarkoitettu ja osoitettu Kansainliiton v.1920 päättämä Iso-Britannian mandaattialue käsitti sekä nykyisen koko Israelin, siis myös Gazan, Länsirannan, Golanin sekä Jordanian kuningaskunnan. Siitäkin huolimatta että kyseinen alue pilkottiin usean otteeseen yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, ensi brittien toimesta kahdesti, sitten myös YK:n suosituksesta ja sitä yritetään pienentää edelleen, se ei poista sitä tosiasiaa että nykyinen Israel on edelleen ainoa itsenäinen valtio joka tuolla alueella on milloinkaan ollut, samoin Jerusalem on ollut vain ja ainoastaan juutalaisvaltion pääkaupunki.

Onko juutalainen kansa Jumalan silmäterä?

Jos ei niin olisi, niin Jumala olisi epäilemättä antanut sitä koskevan ilmoituksen ainakin jossain vaiheessa myöhemmin. Sak.2:7-8 Voi Siion, pelastaudu sinä joka asut tytär Baabelin luona. Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Kunniaksensa Hän on lähettänyt minut (Messias) pakanakansojen luokse, jotka ovat teitä saalistaneet. Sillä joka teihin koskee, koskee Hänen silmäteräänsä.

Vaikka tässä Sakarjan kirjan luvussa kiinnitetään pääasiassa huomio Israelin kansaan Jumalan silmäteränä, on siinä kuitenkin selvä messiaaninen aatevire. Jae 6 puhuu hajaannuksesta, niin 10:n kadonneen heimon kohdalla, kuin myös itse diasporasta ja juutalaisen kansan kokoamisesta jälleen omaan maahansa. Jae 9 kuvaa Jumalan tuomioita niitä pakanakansoja kohtaan jotka ovat ahdistaneet Israelia, jae 10 kuvaa jo hyvin eskatologisia näkymiä ajankohdasta jolloin Jumala on jälleen uudistanut liittonsa Israelin kansan kanssa. Se tulee tapahtumaan vain heidän kääntyessään Messiaansa puoleen.

Jae 11 kuvaa samaa kuin Jes.2: 1-5, ajankohtaa jolloin kaikki pakanakansat, myös nykyistä Israelia ympäröivät islamilaiset kansat, kääntyvät yhden ainoan Jumalan puoleen ja tulevat myös Hänen kansakseen, etsivät Jaakobin Jumalan johdatusta ja opetusta. Ajankohta on millenniaalinen, siis 1000-vuotisen valtakunnan puolella.

Kuuluuko Jerusalem, Suuren kuninkaan kaupunki, ja Pyhä maa, Israel vain israelilaisille?

Maallisesti ajatellen vastaus on myöntävä, mutta vain tämän nykyisen maailmanajan aikana. Ollaksemme tarkkoja meidän on todettava jälleen se tosiasia että Jumalan on sittenkin tekijän oikeudellaan sekä maan, että laajemmin myös koko universumin ainoa oikea omistaja ja hallitsija. Se, että Hän on samalla oikeudella antanut asumisoikeuden yhdelle kansalle yhteen ja määrättyyn maa-alueeseen, ei poista tätä perimmäistä tosiasiaa mihinkään. 2.Ms.19:5 Jos te nyt kuulette Minun ääntäni ja pidätte Minun liittoni, niin te olette Minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on Minun.

Sama omistusoikeus vahvistetaan myös Jooelin kirjassa, 3: 2 …pakanakansat… ovat jakaneet Minun maani. Mutta asumisoikeus on kiistatta annettu yksinomaan juutalaiselle väestölle, eikä tuossa maassa ole milloinkaan ollut muuta itsenäistä valtiota kuin Israel. Se on ollut miehitettynä kymmen iä kertoja, niin myös viimeksi 1517-1917, Turkin Ottomaanien imperiumin aikana, mutta tuolloin alue oli jaettu vain itsehallinnollisiin alueisiin joista Syyria-Filistea muodosti vai erään vähäpätöisen osan. Vastaavasti Jerusalemi Vilayet (hallinnollinen ja verotuksellinen piiri) kuului sekin Turkille. Mandaattiajat eivät tuoneet muutosta näihin yksikköihin, Iso_Britannia ja Ransak hallinnoivat Kansainliiton antamilla oikeuksilla koko tuota entistä Ottomaanien aluetta, ja vaikka Trans-Jordania erotettiin brittien toimesta v.1922 itsehallintoiseksi emiirikunnaksi, säilyi se edelleen brittien hallinnon alaisuudessa. Itsenäisyyden se sai vasta 1946 jolloin nimikin muuttui Jordaniaksi.

Mutta Israel, hajaannuksesta huolimatta Jumala on pitänyt kunniassa valansa ja lupauksensa, ja Israel sai palata takaisin maahan josta heidät ajettiin roomalaisten toimesta pois. Hes. 36: 24 ja 28 Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Niin te saatte asua maassa, jonka Minä annoin teidän isillenne; ja te olette Minun kansani ja Minä Olen teidän Jumalanne. Jälkimmäinen osa tästä lupauksesta on vielä täysin toteutumatta, mutta ensimmäisen osan me olemme jo saaneet nähdä toteutuneen v.1948.

Jerusalem oli Israelin pääkaupunki jo 3000 vuotta sitten, jolloin Daavid valloitti sen jebusilaisilta ja muutti sinne hallintonsa kanssa. Jerusalem on ainoa paikka koko tämän universumina ja tietenkin siten myös maapallon piinalla, jonne Luoja on asettanut oman nimensä asumaan ikiajoiksi. 1.Kun.8:12-13 Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä, - Minä (Salomo) olen rakentanut huoneen Sinulle asunnoksi. asuinsijan, asuaksesi siellä iäti.

1.Kun.9:2-3 … ilmestyi Herra Salomolle toisen kerran, - niin kuin Hän oli ilmestynyt hänelle Gibeonissa. Ja Herra sanoi hänelle: Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa Minun edessäni. Minä olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka sinä olet rakentanut sitä varten että Minä sijoittaisin siihen nimeni ainiaaksi; ja Minun silmäni ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä.

Raamattu ei anna meille mitään oikeutta yrittää jakaa sen koommin Jerusalemia kuin Pyhää maatakaan kenenkään toisen etnisen ryhmän hyväksi. Se mitä YK, EU, USA, Venäjä, Arabiliitto tai kukaan muu sanoo, on vailla merkitystä niin kauan kuin Hän jolla on lopullinen sana sanottavanaan, ei anna siihen oikeutusta. Sellainenkin aika tulee vielä kerran. Vielä tulee aika jolloin tuolla alueella ei enää kiistellä sen koommin Jerusalemista kuin siitä kuka saa asua missäkin. Hes. 47: 21-22 Jakakaa tämä maa keskenänne Israelin sukukuntien mukaan. Ja arpokaa se perintöosiksi itsellenne ja muukalaisille jotka asuvat teidän keskuudessanne ja ovat synnyttäneet lapsia teidän keskuudessanne. Olkoot he teille samanarvoisia kuin maassa syntyneet israelilaiset: he saakoot arvalla perintöosan Israelin sukukuntien keskuudessa teidän kanssanne.

Meidän on hyvä ymmärtää että ei Jumala suinkaan vihaa arabikansoja, ei palestiinalaisia eikä muitakaan ryhmiä siitäkin huolimatta miten he tänään ja tulevaisuudessa tulevat suhtautumaan Hänen omaisuuskansaansa. Kuinka Hän voisi vihat ihmistä ja kuolematonta sielua ja henkeä jotka on pannut kuvaansa asumaan. Ei Jumala ihmistä vihaa, Hän vihaa sitä mikä erottaa ihmisen Hänen tahtonsa tuntemisesta, syntiä ja sitä joka aiheuttaa ihmisissä eroa Jumalan tuntemisesta.

Miten seurakunnan tulisi nähdä Israel ja sen rinnalla seisomisen tarpeellisuus lopun aikoina?

Ensinnäkin se on meille Raamattuun sidottu kokonaisvaltainen Jumalan tahdon ilmaisu, johon liittyy sekä lupaus että varoitus tottelemattomuudesta. 1.Ms.12:3 Ja Minä siunaan niitä jotka sinua siunaavat, ja kiroan ne jotka sinua kiroavat, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä. (Vrt. 4.Ms.6:24-26 Aaronin siunaus).

Vaikka kyseinen lupaus annettiin Aabrahamille hänen vielä ollessaan Abram, siis ennen Iisakia ja koettelemusta Moorian vuorella, se liittää siihen aukottomasti Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläiset, siis koko Israelin heimon ja tulevan kansan, maan ja kaupungin. Siunauksen laajempi osa käsittää jo myös Juudan heimosta polveutuvan Jeesuksen, Daavidin pojan, meidän Vapahtajamme jossa, ja vain Hänessä tulevat siunatuiksi myös kaikki maan sukukunnat. Meidän on erittäin tärkeää tiedostaa ja tunnistaa kristillisen uskomme syvällä Vanhassa liitossa olevat juutalaiset juuret, lupaukset jotka Jumala on liittänyt koskemaan kansaansa, siitä aikanaan polveutuvaa Messiasta ja sitä kautta syntiemme sovittajaa, Rauhanruhtinasta ja myös aikanaan Häntä, jonka he olivat lävistäneet ja jota he, juutalaiset myös tulevat kunnioittamaan ja kumartamaan Messiaanaan. Se, että näinä lopun aikoina Raamattu ja sen arvovalta, samoin kuin juutalaisen kansan kohtalo ja sen taistelu omasta maastaan ovat maailman silmätikkuna ja osalle sylkykuppina, ei poista eikä kumoa mihinkään Jumalan ikiaikaisia lupauksia ja sitoumuksia. Jes.40.1-2 Lohduttakaa, lohduttakaa Minun kansaani, sanoo Herra Teidän Jumalanne! Puhukaa suloisesti Jerusalemille (oik. puhukaa Jerusalemin sydämelle) ja julistakaa sille että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.

Myös tästä ilmoituksesta huokuu syvä messiaaninen sävy, seuraavissa jakeissa sen havaitsee selvemmin. Meille se puhuu omaa kieltään, seisokaan tuon kansan rinnalla, siunatkaa sitä, älkää kirotko. Jumala itse pitää huolen siitä millä tavoin Hän valmistaa kansaansa kohtaamaan kerran Messiaansa ja palaamaan jälleen Hänen omaksi kansakseen.