Kari Sirén: Onko meidän aikakäsityksemme sama kuin Jumalalla?

Onko meidän aikakäsityksemme sama kuin Jumalan? Onko Israel ajan kello? Mitä aikaa me nyt elämme? Toteutuuko Jumalan aika osana historiaamme? Onko Jumalalla eri pituisia aikamäärityksiä? Kari ja Liisa Sirén kertoivat näistä teemoista kristillisen koulun auditoriossa tiistaina 11.12.2012. Täältä voit kuunnella opetuksen, katsoa kuvat ja lukea luentomonisteen.

 

Yhteyden illassa opetti Kari Sirén ja Liisa Sirén piti aiheesta niin sanotun ruohonjuuritason puheenvuoron. Juontajana oli Reijo Telaranta. Musiikista huolehtivat Mika Hakkarainen ja Marjo Graniitiaho. Syyskauden tiistai-iltojen sarjan viimeisenä iltana jatkettiin puheiden, laulujen ja keskustelun jälkeen vielä hyvä tovi aulassa jouluglögin ja piparien parissa seurustellen.

 

----------  Luentomoniste helposti tulostettavassa muodossa ----------

 

 

---------------------------------------------------

 

Luentomoniste

Missio Järvenpää 11.12.2012

 

Kari Sirén:

 

 

Onko meidän aikakäsityksemme sama kuin Jumalalla?

 

 

Jumala ja aika

 

Jumala on Jumala nykyhetkessä. Nimekseen Hän on ilmoittanut ”Minä olen”. 2 Ms 3:13-15. Hän on Jumala myös menneisyydessä ja tulevaisuudessa ja voi liikkua ajassa ja ennalta nähdä tulevaisuuden. Ihminen voi muistinsa avulla palata omaan menneisyyteensä ja nykyään myös ääni- ja kuvatallenteilla. Historiankirjat ja fossiilit kertovat myös menneistä ajoista.

 

Aika on kuitenkin lahjomaton. Menneisyyden tekoja emme voi muuttaa. Voimme tehdä valintoja, jotka tavalla tai toisella vaikuttavat tulevaisuuteemme, mutta emme voi tehdä mitään valintoja, jotka muuttaisivat menneisyyttämme. Sielunhoidossa Jumala voi siirtää ihmisen sielun tasolla menneisyyden kipeitten tilanteiden keskelle ja hoitaa ja eheyttää ihmistä tällä tavoin.

 

Ajan olemus

 

Kirkkoisä Augustinus (354-430) pohti ajan olemusta seuraavasti: Mitä sitten on aika? Tiedän hyvin, mitä se on - edellyttäen, ettei kukaan kysy sitä minulta. Mutta jos minulta kysytään ja minä yritän selittää, en enää osaa (...) Itse sanoisin, että aika on keino selittää luonnonilmiöitä.

 

Yksi määritelmä ajalle on, että aika on sitä, mitä kellot mittaavat. Toinen määritelmä: Aika on tilan neljäs ulottuvuus ja yhdessä ne muodostavat aika-avaruuden. Tilakoordinaattien avulla voidaan määritellä, missä jotain on.  Aikaulottuvuus kertoo, milloin siellä ollaan. Fysiikan lait eivät kuitenkaan erota nykyhetkeä muista ajanhetkistä!

 

Milloin aika sai alkunsa?

 

Ajan juuret ovat luomistyössä. Koska aika-avaruus muodostaa näyttämön, jolla kaikki aine ja energia ovat olemassa, avaruuden ja ajan alku merkitsee myös kaiken aineen ja energian alkua. Se on maailmankaikkeuden alku – luomistyön lähtölaukaus.

 

Tieteen käsitys maailman syntyajankohdasta eli alkuräjähdyksen ajasta Maailmankaikkeuden ikä tieteen mukaan on 13,7 miljardia vuotta. Kaukaisin tällä hetkellä havaittu galaksi on tähtitieteen mukaan 13,3 miljardin  valovuoden etäisyydellä.

 

Itse olen viimeaikoina tullut seuraavaan käsitykseen: vanha avaruus, vanha maa mutta nuori elämä eli nykyisen elämän luomisesta maapallolle on kulunut kuutisen tuhatta vuotta. Se, että uskon vanhaan avaruuteen ja vanhaan maapalloon, ei ole kädenojennus alkuräjähdysteorialle eikä kehitysopille. Päinvastoin. Uskon käänteiseen evoluutioon, siis perimän jatkuvaan rappeutumiseen ja siitä kyllä löytyy näyttöä. Sairaudet lisääntyvät ja lajeja kuolee sukupuuttoon.

 

Maallisen tieteen näkökulmasta ajalla ja maailmankaikkeudella sama suunta

 

Aika kulkee väistämättä menneestä tulevaan. Kaiken päämäärä ja lopputulos on kaaos. Aika on liikettä järjestyksestä kaaokseen. Ajan suuntaa ohjaa sama laki, joka määrää, että kahvikuppi voi lattialle pudotessaan hajota itsestään mutta sirpaleet eivät itsestään palaa ehjäksi kupiksi. Tapahtumilla on vain yksi luonnollinen suunta, ja siksi ajallakin on vain yksi suunta.

 

Maailmankaikkeus kulkee kohti lämpökuolemaa. Lämpö on energiamuotona eräänlainen energian kaatopaikka. Vain osa siitä muuttuu ja kyetään muuttamaan muiksi energiamuodoiksi. Yhä enenevässä määrin energiaa päätyy ja jää lämmöksi.

 

Luominen

 

Raamattu alkaa seuraavin sanoin 1 Ms 1:1-2

 

1. Alussa loi Jumala taivaan ja maan. 2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä.

 

Kuinka paljon aikaa luomisen alusta kului siihen saakka, että maa oli autio ja tyhjä tai tuli sellaiseen tilaan, siitä ei mainita yhtään mitään. Apostoli Pietari viittaa kuitenkin kirjeessään hyvin selkeästi kahteen eri ajan-jaksoon; ikivanhaan ja nykyiseen. 2. Piet. 3:5-7

 

Apostoli puhuu ikiajoista lähtien olemassa olleista maasta ja taivaista, on huomattava, että hän käyttää monikkomuotoa, samaan hengenvetoon hän mainitsee nykyiset taivaat ja maan ja niiden erään tarkoituksen. Väliin jää aika, jolloin vedenpaisumusta edeltävä maailma tuhottiin, ei siis maa ja taivaat, vaan maailma, joka tässä viittaa ennemminkin ihmis- ja eläinkuntaan kuin fyysisisesti ikiajoista olemassa olleisiin taivaisiin ja maahan. Se, että universumimme, tähdistö ja maaplaneetta ovat olleet olemassa jo hyvin pitkänkin aikaa, ei siten ole mitenkään ristiriidassa sen enempää Raamatun oman ilmoituksen kuin tieteellisten tosiaisoidenkaan kanssa.

 

Luomiskertomuksen sisään mahtuu niin muodoin enemmän kuin hyvin myös ajatus ns. pre-Adamite maailmasta, siis ajasta ennen Aadamin luomista. Siihen yhtyvät myös hyvin monet arvostetut Raamatun kääntäjät, tutkijat ja kommentaarit.

 

Ns. aukko eli cap-teoria viittaa samaan asiaan (2). Ongelma nähdään siinä, miten toisen jakeen puhe autiudesta, tyhjyydestä, pimeydestä ja syvyydestä tulee tulkita. Raamatussa nämä sanat näet kuvaavat yleensä jumalanvastaisuutta ja pahan voimaa. Aukkoteorian mukaan Raamatun 1. ja 2. jakeen välillä olisi tapahtunut suuri, kosminen mullistus, joka olisi saanut aikaan sen, että Jumalan täydelliseksi luoma maailma olisi joutunut pimeyden eli paholaisen vaikutuspiriin. Koska Raamattu ei selvästi missään yhteydessä kuvaa Paholaisen lankeemusta, tämän teorian kannattajat liittävät Paholaisen lankeemuksen juuri tähän yhteyteen ja selittävät jakeen synkät sanat nimenomaan pahan vaikutukseksi.

 

Maininta autiosta maasta kertoo siitä, millaiseksi täydelliseksi luotu maa tuli pahan voimien vaikutuksesta, ennen kuin Jumala alkoi muovata maata uudelleen asuttavaan kuntoon. Selkeän viitteen saa myös 1 Ms 1:28 jakeesta, jossa Jumala siunasi luomansa ihmisen sanoen:

 

"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa!” näin siis mm. suomalainen käännös. Vaikka käännös tässä muodossaan esiintyy suuressa osassa eri raamatunkäännöksiä, ei se sulje mitenkään pois toista vaihtoehtoa kääntää sama siunaus: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa uudelleen (eng. replenish – täyttää uudelleen). Jos näin käännetään, on myös toinen samaan asiayhteyteenliittyvä ja varteenotettava sana käännettävä toisin, jae 2: ”Ja maa oli autio ja tyhjä” olisi käännettävä ”Ja maa tuli autioksi ja tyhjäksi”, joka puolestaan liittyy erinomaisesti Aadamille ja Eevalle annettuun siunaukseen täyttää maa uudelleen.

 

Varhaisella keskiajalla (1194 – 1270) elänyt kuuluisa rabbi Moses ben Nahman (Nahmanides tai Ramban) esitti aikaansa edellä olevan tulkinnan maailman luomisen päivistä.

 

 1 Ms 1:5 5. Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi, ja pimeyden hän kutsui yöksi. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, ensimmäinen päivä.

 

Nahmanides pohti illan ja aamun merkitystä, hän tuli siihen tulokseen, että koska vasta neljäntenä päivänä mainitaan aurinko, ei kyseessä voi olla vuorokausi sellaisena ajanjaksona kuten sen tänään ymmärrämme. Kun tutkitaan ilta ja aamu sanojen heprealaisia juuria, tullaan siihen tulokseen, että ”tuli ehtoo ja tuli aamu” tulisi kääntää ”oli kaaos, tuli järjestys”.

 

Syntiinlankeemus seurauksena osaksemme tuli katoavaisuus ja kuolema

 

Itse ensin langettuaan Saatana yrittää kaikin keinoin taistella Jumalaa vastaan ja kartuttaa omia joukkojaan. Niinpä se ilmaantui Paratiisiinkin kyseenalaistamaan Jumalan sanan ja esittämään kysymyksen:

 

 "Onko Jumala todellakin sanonut?” 1 Ms 3:1. Tätä kysymystä se yhä edelleenkin hokee tavalla tai toisella turhentaen Jumalan sanan ja eksyttäen. Niin Eeva kuin Aatamikin yrittivät ulkoistaa vastuunsa, mutta tuomio tuli – alkoivat arjen huolet täydessä mittakaavassaan. Paratiisista tuli häätö. Ihminen menettihänelle tarkoitetun luomakunnan valta-aseman ja maailma joutui pahan valtaan.

 

Aika sai uuden ulottuvuuden. Kello alkoi käydä katoavaisuutta. Ajan uudet yhteistyökumppanit katoavaisuus ja kuolema loivat elämälle uudet kehykset ja rajat. Kaikki olevainen kuluu, ruostuu, rapautuu, rappeutuu, vanhenee ja tulee lopulta tiensä päähän. Kaikella vasta versoavallakin elämällä on edessään kasvu, kukoistus ja sitten kuihtuminen ja kuolema.

 

Myös oma aikamme on säädetty rajalliseksi. Koko luomakunta huokailee katoavaisuuden ikeen alla odottaen Jumalan lasten ilmestymistä (Room 8: 19 – 23). Verta vuodatettiin Raamatun mukaan ensimmäisen kerran, kun Jumala teki Aatamille ja Eevalle puvut nahasta 1 Ms 3:21.

 

Jumala, vaikka vihaakin syntiä, kuitenkin rakastaa luomakuntaansa ja kantaa siitä vastuun. Ensimmäinen evankeliumi julistettiin Eevalle:  1 Ms 3: 14 - 15

 

14. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. 15. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."

 

Armotalouskaudet (dispensaatiot, dispensationalismi)

 

Vaikka dispensationalismi mielletään lähinnä eskatologiseksi opiksi (oppi viimeisistä tapahtumista), käsittää se kuitenkin kaikki aikakaudet. Siinä ajat on jaettu dispensatioihin eli armotalouskausiin, joita on seitsemän:

 

• viattomuuden aika (paratiisi),
• omantunnon aika (Aadamista Abrahamiin),
• lupauksen aika/patriarkkojen aika (Abrahamista Moosekseen),
• lain aika (Mooseksesta Jeesukseen),
• armon aika (Jeesuksesta uskovien tempaukseen),
• vihan aika (uskovien tempauksesta Jeesuksen paluuseen, 3½ vuodesta seitsemään vuotta Jeesuksen paluun ajankohdan tulkinnasta riippuen),
• valtakunnan aika (Jeesuksen paluusta viimeiseen tuomioon).

 

Etsikkoaika / Herätyksen ajat

 

Jumala antaa erityisiä herätyksen aikoja myös kokonaisille seurakunnille ja kansoille. Tässä suhteessa Jumala on ollut meille suomalaisille erityisen suosiollinen. Apt 17: 26 – 27

26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, 27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;

Ts. Jumala odottaa ihmisten myös kansakuntina etsivän Jumalaansa ja palvelevan häntä. Ajatus yhdentymisestä ja integraatiosta muiden kansojen kanssa on siis vierasta Raamatun opetukselle.

 

Israel on ajan kello

 

Jumala ohjaa historian kulua. Kuitenkin jokainen ihmisyksilö ja kansakuntakin voi valita tulevan kohtalonsa Jumalan asettamissa historiallisissa raameissa. Pietari selittää vertauskuvaa yhdestä päivästä ja tuhannesta vuodesta seuraavasti: 2 Piet 3: 8

 

8. Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä."

 

Jumala käytti luomistyöhönsä kuusi päivää ja seitsemäntenä Hän lepäsi. Tässä on vertaus, joka viittaa Jumalan ohjaamaan maailmanhistoriaan. Kuusi tuhatta vuotta kuluu historian melskeessä, sodissa ja kaikenlaisissa kärsimyksissä ja pahuuden vallassa, mutta seitsemännen vuosituhannen koittaessa Jeesus tulee maanpäälle ja perustaa tuhatvuotisen rauhanvaltakuntansa. Tämän ajankohdan pitäisi olla pian käsillä.

 

Israel on se ajan mittari, jonka viisarien asennosta voidaan päätellä, missä mennään.

Matt 24: 36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin.

 

Tätä raamatunkohtaa moni käyttää turhentamaan sen itsensä sisällön eli että toisen tulemuksen ajankohdasta ei voitaisi sanoa yhtään mitään. Sanatarkasti siinä sanotaan kuitenkin, ettei päivää eikä kellonaikaa voida tietää ennalta. Kyllä uskovat tulevat tietämään hengessään, milloin aika on käsillä.

 

Jeesuksen toinen tulemus

 

Raamatussa on ainoastaan yksi Herran tulemus, johon liittyy ylösnousemus ja se tapahtuu välittömästi ” niiden päivien ahdistuksen jälkeen” (Mt 24: 29). Tätä tarkoittava kreikankielen sana on parousia (= hallitsijan julkinen saapuminen seurueensa kanssa  kaikella ulkonaisella loistolla alamaisten osoittaessa  kunnioitustaan). Esim. Tessalonikalaiskirje kuvatessaan seurakunnan ylösottoa käyttää tätä sanaa parousia.

 

On siis kyse samasta tulemuksesta. Matt 24: 27 - 31

 

27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. 30. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella.  31. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa  neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin. Tapahtuu ensimmäinen ylösnousemus Ilm 20: 6

 

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.

 

Ilm. 10: 6 ”Ettei enää ole oleva aikaa”

 

5. Ja enkeli, jonka minä näin seisovan meren päällä ja maan päällä, kohotti oikean kätensä taivasta kohti  6. ja vannoi hänen kauttansa, joka elää aina ja iankaikkisesti, hänen, joka on luonut taivaan ja mitä siinä on, ja maan ja mitä siinä on, ja meren ja mitä siinä on, ettei enää ole oleva aikaa, 7. vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan  pasuunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on  ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille.

 

Julistus, ”ettei enää ole oleva aikaa” ei varmaankaan merkitse kaikkien kelloseppien painajaista, että kaikki kellot pysähtyisivät samalla hetkellä.  Kyllä kellot käyvät vastedeskin, mutta armon aikakausi päättyy.

 

Tuomiot ja niiden tapahtuma-aika

 

Osa kristityistä uskoo Raamatun viittaavan kolmeen eri tulevaan tuomioon.

 

Ensimmäinen tuomio on lampaiden ja vuohien tuomio eli kansakuntien tuomio (Matt. 25:31-36). Se tapahtuu suuren vaivanajan jälkeen, mutta ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua. Sen tarkoituksena on määritellä, ketkä pääsevät tuhatvuotiseen valtakuntaa.

 

Toinen tuomio koskee uskovien tekoja. Siihen viitataan usein "Kristuksen tuomioistuimen" nimellä [bema] (2. Kor. 5:10). Tällä tuomiolla kristityt saavat eriasteisia palkintoja Jumalan eteen tehdystä työstä. Kolmas tuomio on suuren valkean valtaistuimen tuomio tuhatvuotisen valtakunnan lopussa (Ilm. 20:11-15). Tämä on epäuskoisten tuomio. Heidät tuomitaan tekojensa perusteella ja määrätään iankaikkiseen rangaistukseen tulisessa järvessä.

 

Kolmijakoa tuomioissa on mielestäni selkeästi puolustettavissa mm. seuraavista syistä: Joh 5:24 Jeesuksen sanat:  Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

 

– Jeesus siis itse sanoo, etteivät Häneen uskovat joudu tuomittaviksi! Joel 3:2  ”minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet minun maani”

 

Matt 25: 35 – 36, 40. Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

 

Tässä viitataan omiin tekoihin ja ansioihin edellytyksenä päästä  lampaiden joukkoon. Raamatun mukaan pelastus on kuitenkin yksin armosta ja Jeesuksen sovintoveren ansiota. Viittaus vähäisimpiin veljiin tarkoittaa (Mellerin mukaan) juutalaisia.

 

Toiset kristityt uskovat näiden kaikkien kolmen tuomion viittaavan yhteen ja samaan lopulliseen tuomioon  kolmen erillisen tuomion sijaan. Toisin sanoen, Ilm. 20:11-15 suuren valkean valtaistuimen tuomiossa uskovat ja epäuskoiset tuomitaan yhtä lailla. Elämän kirjaan kirjoitetut tuomitaan tekojensa perusteella, jotta selviää, mitkä palkinnot he saavat tai menettävät. Ne, joiden nimi ei ole kirjoitettu Elämän kirjaan, tuomitaan tekojensa mukaan, jotta selviää, minkälaisen rangaistuksen he saavat tulisessa järvessä.

 

Ihminen ja aika

 

Jumala asetti ihmisen iäksi tässä ajassa enimmillään 120 vuotta (1 Ms 6:3). Kuitenkin siitä hetkestä  alkaen, kun ihminen saa alkunsa, on hän ikuisuusolento. Meillä on kuolematon sielu. Vaikka kuolemassa ruumis palaakin maahan, sielu siirtyy joko paratiisiin tai tuonelaan, riippuen siitä, mikä on henkilön ikuisuuskohtalo.

 

Ylösnousemuksessa ihminen saa sitten ylösnousemusruumiin. On sanottu, että ihminen on kuolematon niin kauan kuin, Jumalalla on hänelle tehtävä. Ihmisen on valittava ikuisuuskohtalonsa tässä ajassa. Ajan rajan tuolla puolen se ei enää ole mahdollista. On myös sanottu, että tuonelassa on joukoittain heränneitä!

 

Saarnaaja kehottaa 12:1 Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova:  2. "Nämä eivät minua miellytä"

Snl 22:6 neuvoo kasvattajaa: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.”

 

Tässä ajassa sijoittaminen tulevaisuuteen on muotia. Sijoittaminen ikuisuuteen ei sekään ole poissuljettu. Tosin se tapahtuu toisella tavoin. Jeesus kehottaa:  Mt 6: 19 – 21 kokoamaan aarteita taivaisiin. Kilvoittelijalle Pietari sanoo 2 Piet 3: 9 – 14. Saarnaaja 3:1-8 muistuttaa, että ihmisellä on elämässään kaikille asioille oma aikansa. Meitä kehotetaan luomaan katseemme tulevaisuuteen, eikä kiinnittämään sieluamme tähän aikaan. Hebr 13: 14 sillä ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme.

 

Sielunvihollinen ja aika

 

Hänen alkunsa on ennen meidän luomakuntamme luomista. Hän oli yksi kerubeista  ja edusti siis luotujen olentojen hierarkiassa kaikkein korkeinta enkelijoukkoa. Hänen lankeemuksestaan kerrotaan Js 14: 12 – 17 ja Hes 28: 12 – 17. Nyt hän tekee kaikkensa tehdäkseen tyhjäksi Jumalan hyvät teot ja vieraannuttaakseen ihmiset Jumalasta. Jumala on luvannut unohtaa anteeksisaamamme synnit, eikä muista niitä enää (Hebr 8: 12). Saatana ei unohda syntejämme, vaan toimii syyttäjänämme niin Jumalan kuin ihmisten edessä ja sydämissämmekin (Ilm 12: 10 veljien syyttäjä). Kun hän muistuttaa meille menneisyydestämme, anteeksisaaduista synneistämme, meidän on hyvä muistuttaa häntä hänen tulevaisuudestaan! Meillä on vielä paras edessäpäin. Sielunvihollinen muuttaa lopunaikana ajat ja tavat.

 

Mooseksen rukous Ps 90: 12

 

”Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.”

Jeesus tulee pian! (Ilm 22:7)