Anna-Liisa Valtavaara: Huolena huolehtiminen
Paljonko sinun huolireppusi painaa?
Yhteyden ilta, jonka toinen puhuja oli Järvenpään helluntaiseurakunta Saalemin pastori
Tuottelias kirjailija ja ahkera luennoija
Anna-Liisa Valtavaara on espoolainen teologi, kouluttaja ja luennoitsija. Hänen luentojensa ja kirjojensa teemat liikkuvat ihmisen elämän kipupisteissä arkisen kodikkaasti mutta samalla laajasta kokemuksesta ja asiantuntemuksesta nousten. Kiertäessään eri puolilla maata luennoimassa ja kouluttamassa hän on saanut hyvän tuntuman meidän suomalaisten elämään kipupisteineen. Hän on myös tuottelias kirjailija. Hänen teoksensa Kiltteydestä kipeät, Ainako anteeksi?, Oikein kiltit ja Huolena huolehtiminen ovat olleet kysyttyjä ja luettuja. Monista niistä on otettu jo useita painoksia.
Huoli lapsista voi olla raskas taakka
Huolehtiminen ei sinänsä ole paha asia. Terve huolehtiminen suojelee elämää ja auttaa varustautumaan erilaisiin tilanteisiin. Mutta kuten monet muutkin asiat, huolehtiminen voi liiallisen vallan saatuaan muuttua vakavaksi taakaksi ja jopa uhata elämän arkisista asioista selviytymistä.
”Yleisin murehtimisen aihe ovat lapset. Vanhemmat ovat huolissaan heidän selviytymisestään riippumatta siitä, minkä ikäisiä lapset ovat. Pelko, että läheisille tapahtuu jotain pahaa, voi kasvaa niin ahdistavaksi, että se alkaa runnella koko elämää”, Anna-Liisa Valtavaara sanoo.
”Ken tietoa lisää, se tuskaa lisää”
Vanha hokeman siitä, että tiedon lisääntyminen tekee huolireppua raskaammaksi, pitää paikkansa. Globalisaatio eli maapallomme muotoutuminen yhdeksi ainoaksi isoksi kyläksi tuo median kautta tajuntaamme kaikki maanjäristykset, tuhotulvat, nälänhädät, sodat ja onnettomuudet. Näistä voi helposti kertyä lisää mielessä pyöriviä pelkojen ja huolien aiheita.
Mistä tiedän olevani ylihuolehtiva?
Mistä me tiedämme olevamme ylihuolehtivia? Millaiset hälytyskellot kertovat murehtimisemme menneen överiksi?
”Rajan vetäminen ei ole yksinkertainen juttu”, Anna-Liisa Valtavaara vastaa. ”Eräs tuntomerkki voisi olla se, että huolehtimisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tai että huolehtiminen vie niin paljon aikaa ja voimia, että arkiset askareet alkavat jäädä hoitamatta. Tai se, että murehdimme jatkuvasti asioita, joille me emme kuitenkaan voi mitään tehdä.”
”On paljon asioita, joille me emme voi mitään, eivätkä ne välttämättä edes ole sellaisia, jotka tapahtuvat jossain kaukana maailmalla. Työkaverit, sukulaiset, naapurit ja jopa omat aikuiset lapsemme elävät omaa elämäänsä, tekevät omat ratkaisunsa ja kohtaavat monenlaisia asioita ilman, että me voimme niihin vaikuttaa” Anna-Liisa Valtavaara pohtii
Miten ylihuolehtimisesta voi vapautua?
”Kysymys on paljolti luottamuksesta”, Anna-Liisa Valtavaara sanoo. ”Jos me emme luota itseemme, meidän on vaikea luottaa myöskään kaikkivaltiaan Jumalan läsnäoloon ja huolenpitoon. Toisaalta, jos me emme luota Jumalaan, meidän on vaikea tuntea turvallisuutta ja luottaa itseemme.”
Tervehtymisen ja turhasta murehtimisesta vapautumisen polku kulkee Anna-Liisa valtavaaran mielestä juuri tätä turvallisuuden ja luottamuksen polkua pitkin. Sitä voi kulkea kahteen suuntaan: Kun opettelemme luottamaan Jumalan Raamatussa antamiin lupauksiin, turvallisuudentunne lisääntyy ja meidän on helpompi luottaa myös itseemme. Polkua toiseen suuntaan kulkien me opettelemme myönteisten kokemusten kautta luottamaan itseemme ja näemme niiden kautta Jumalan huolenpidon ja luottamuksemme hänen läsnäoloonsa ja huolenpitoonsa vahvistuu.
Anna-Liisa Valtavaara kehottaa meitä vapautumaan ylivastuullisuudesta ja tarpeesta voida kontrolloida elämässämme kaikkia tilanteita ja asioita. Voidaksemme elää täysipainoisesti tätä hetkeä meidän olisi irrotettava otteemme menneistä ja vapauduttava tulevan murehtimisesta.
”Kaikkea ei tarvitse eikä kaikkea voi kontrolloida. Vain Jumala pystyy sellaiseen”, Anna-Liisa Valtavaara kiteyttää. ”Jos me pyrimme tuollaiseen Jumalan rooliin, niin me otamme kantaaksemme taakan, josta me emme kykene selviytymään.”
Anna-Liisa Valtavaara neuvoo kaikkia lähestymään omaa elämäänsä seikkailuna, jossa tulee aina olemaan sekä mukavia että ikäviä yllätyksiä. Kaikista niistä voi selviytyä suostumalla ihmisen kokoiseksi ja luottamalla siihen, että Jumalalla on asiat hallussaan silloinkin, kun elämä puristaa eikä meillä ole varmuutta tulevasta.
siitä lohdutukse...
