Pekka Sartola: Israel ajan merkkinä - paljonko kello nyt on?

Pekka Sartola

Israel ajan merkkinä – paljonko kello nyt on?

Viime kevään aikana Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä tapahtuneet poliittiset muutokset ovat nostaneet useita arabi- ja islamilaisia maita myös profeetallisten tapahtumien valokeilaan. Egypti ja siellä valtaan todennäköisimmin nouseva Muslimiveljeskunta on lausunnoissaan ennakoinut  Israelin kanssa v.1979 tehdyn rauhansopimuksen uudelleen arvioimista ”vastaamaan paremmin Egyptin kansan ja islamilaisuuden tarpeita.”  Suomennettuna – sopimuksen rikkomista tai lopettamista, millä nimellä sitä sitten halutaankin ilmaista.

Sopimuksesta ei olla enää pidetty muutoinkaan kiinni, ainakaan kovin lujasti, sillä Egypti on ummistanut silmänsä Hamasin ja muiden järjestöjen sabotoinnille Israeliin ja Jordaniaan johtavaa maakaasuputkea kohtaan. Se on räjäytetty kuluneen vuoden aikana ainakin kuusi eri kertaa, syyksi on ilmoitettu ”islamille kuuluvien luonnonvarojen päätyminen apinoiden ja sikojen jälkeläisten käytettäväksi.”

Rauhansopimuksessa on myös määritelty Siinain olevan de-militarisoitu vyöhyke, alueelle ei siis saa tuoda sotavoimia ilman Israelin suostumusta. 12.10.2011 Egyptin maavoimien komentaja ilmoitti että ”Siinai on meidän aluettamme emmekä tarvitse kenenkään lupaa tuodaksemme sinne omia asevoimiamme.”

Jes.19:1-3, 17 ”Ennustus Egyptistä. Katso, Herra ajaa nopealla pilvellä ja tulee Egyptiin. Silloin vapisevat Egyptin epäjumalat Hänen edessään, ja sydän raukeaa Egyptin rinnassa. – Minä kiihotan Egyptin Egyptiä vastaan, niin että he keskenänsä sotivat, ystävä ystävää vastaan, kaupunki kaupunkia vastaan, valtakunta valtakuntaa vastaan. ”

17 ”Ja Juudan maa on oleva Egyptille kauhuksi, niin usein kuin se sille mainitaan, pelkää se Herran Sebaotin käden heilutusta, kun Hän heilauttaa kättänsä sitä vastaan.”

Syyria muutosten kourissa

Toinen johtavista arabivaltioista Egyptin ohella, on sekin joutunut Muslimiveljeskunnan sponsoroiman, sekä ideologisen, että fyysistä muutosta tavoittelevan kansannousun kohteeksi. Syyriaan liittyy joitakin varteenotettavia lähi-historiallisia faktoja, jotka auttavat ymmärtämään tapahtumia niiden taustoista käsin. Muiden Lähi-idän arabimaiden tavoin Syyrian itsenäinen historia on vain yhden sukupolven ikäinen, sillä vasta toinen maailmansota seurauksineen irrotti maan Ranskan mandaattihallinnasta. Aivan samoin, kuten kävi myös Israelin kohdalla. Maa on kuitenkin useiden, toisilleen jopa vihamielistenkin uskonnollisten ryhmien muodostama tilkkutäkki. Valtaosan, noin 2/3 osaa 22 miljoonaisesta väestöstä muodostavat ala- ja keskiluokan sunnimuslimit, toinen suuri ryhmä 13 %:n osuudellaan ovat shiiat ja ismaelilaiset. Ortodokseja ja maroniittikristityttyjä on yhteensä noin 10%:a väestöstä ja druuseja noin 3%:a. Maata hallitsee kuitenkin pieni alawiittien uskonnollinen eliittiryhmä, siitäkin huolimatta, että heitä on vain 12 % väestöstä, eli noin 3,5 miljoonaa.

Syyrian nykyisen alawiittien johtaman hallituksen tekemä yya-sopimus Egyptin kanssa on myös vaakalaudalla, jos Muslimiveljeskunta saa vallan Egyptissä, toisaalta yhteisen vihollisen – Israelin voittaminen sodassa tasoittaisi erimielisyyksiä ainakin joksikin aikaa. Myös Syyrian tiivistä yhteistyötä Iranin kanssa karsastetaan muissa arabivaltioissa, Saudi-Arabia ei katso hyvällä shiialaisuuden aseman vahvistumista Persianlahden alueella, etenkään kun maan uhmakas presidentti näyttää saavan imagonsa tueksi ydinaseen. Kaiken kaikkiaan, asetelmat jotka johtavat aikanaan Ps. 83 joukkojen kokoamiseen Israelia vastaan, näyttävät kehittyvän ja asettuvan kohdilleen, millä aikavälillä se tapahtuu ei kuulu tällaisen arvioinnin piiriin. Mainitun psalmin ohella Jumala ilmoitti jo kauan sitten Syyrian ja Egyptin yhteisistä tavoitteista Israelia kohtaan myös profeetta Jesajan välityksellä, tosin samalla myös niiden tulevista kohtalosta.

Jes.10:24-25 ”Sen tähden, sanoo Herra, Herra Sebaot näin; Älä pelkää Minun kansani, joka Siionissa asut, Assuria, kun hän sinua vitsalla lyö ja kohottaa sauvansa sinua vastaan Egyptin  tavalla. – Sillä vielä lyhyt hetki niin suuttumus täyttyy, ja Minun vihani kääntyy hävittämään heidät.”

Jes.17:1-3 puhuu puolestaan Syyrian Damaskoksesta, ” se poistetaan kaupunkin luvusta ja luhistuu raunioiksi”

Jer.49:24 ”Damasko lannistuu, kääntyy pakoon, hirmu on sen vallannut – Ja Minä sytytän Damaskon muurit tuleen (27) –

Ams.1:3 ”Näin sanoo Herra: Damaskon kolmen rikoksen, neljän rikoksen tähden Minun päätökseni on peruuttamaton – Minä särjen Damaskon salvat (5)

Libanon, yhdessä muiden kanssa

Vielä muutamia vuosia sitten Israel ei noteerannut Libanonia kuin vain joksikin toisen tai kolmannen luokan uhkatekijäksi. Vuoden 2006 Hizbollahia vastaan käydyn sodan jälkeen asetelmat ovat muuttuneet hyvinkin radikaalisti. Vallanvaihdoksen jälkeen, joka tapahtui vuoden 2010 lopulla, tuota pientä valtiota hallinnoi lähes suvereenisti terroristiorganisaatio Hizbollah.   Se ei tosin kykenisi siihen yksin, mutta apua on myös lähellä, Syyria ja sen välityksellä Iran ovat pitäneet huolta Hizbollahin mahdollisuudesta olla eräänä osapuolena tulevissa konflikteissa Israelia vastaan. Alueella partioivat YK:n joukot ovat siellä pitämässä huolta siitä että osapuolet pysyvät erillä toisistaan, se ei kylläkään ole millään tavalla estänyt Hizbollahia asistautumasta, vaikka sen estäminen on ollut juuri eräs YK-joukkojen tehtävistä. Sodan alkaessa v. 2006 Hizbollahilla oli käytettävissään noin 12.000 lyhyen kantaman ohjusta ja Katjusha rakettia, sen päättyessä varasto oli huvennut yli 4.000:lla. Tätä nykyä ja huolimatta YK-joukoista, heidän ohjus-raketti kapasiteettinsa on noussut jo lähelle 50.000 kappaletta. Niiden kantomatkat ja taistelukärkien tehot ovat samalla moninkertaistuneet. Arvio, jonka mukaan Hizbollahin sotilaallinen iskuvoima olisi vähintäänkin viisinkertaistunut viiden vuoden aikana, on pikemminkin ala- kuin yläkanttiin.

Hizbollah on ääriradikaali shiia-islamilainen organisaatio, tänään järjestö hallitsee hyvinkin suvereenisti Libanonia, noin 40%:a maan 4,1 miljoonaisesta väestöstä on uskonnoltaan shiia-muslimeja, armeijan väkiluvussa prosentit ovat samaa luokkaa. Sunnimuslimeja väestömäärästä on noin miljoona, 25%:a, muita islamin vähemmistöuskontoja noin 7%.a ja loput 28%:a kristittyjä eri lahkoista. Maa on virallisesti ja perustuslailtaan demokratia, sillä presidentin tulee olla maroniittikristitty, pääministerin shiiamuslimi ja parlamentin puhemiehen sunni. Käytännössä asiat eivät ole aivan näin demokraattisesti. Nykyinen pääministeri Najib Mikati on tosin sunni, mutta erittäin Hizbollah-myönteinen, vieläpä hyvin varovastikin ilmaistuna, joten niin halutessaan ja käskyn käydessä Hizbollahin pääsihteeri Hassan Nasrallah voi aloittaa rakettiensa ampumisen Israelin puolelle. Kukaan ei tule sitä estämään, miten se sitten päättyy, onkin aivan eri asia. Sodan miekka kääntyykin itseään vastaan.            

Hes.28:21-23 ”Ihmislapsi, käännä kasvosi Siidonia vastaan ja ennusta sitä vastaan, - ja sano; Näin sanoo Herra, Herra: Katso, Minä käyn sinun kimppuusi Siidon, ja näytän kunniani sinun keskuudessasi. Ja he tulevat tietämään että Minä olen Herra, kun Minä panen siinä toimeen tuomiot ja näytän siinä pyhyyteni. – Minä lähetän sinne ruton ja verta sen kaduille, ja kaatuneita on viruva sen keskellä, kaatuneita miekkaan, joka käy sen kimppuun joka taholta. Ja he tulevat tietämään että Minä olen Herra.”

Jordania, kestääkö rauhansopimus?

Toinen arabivaltioista, siis Egyptin ohella, jolla on ainakin vielä voimassa oleva rauhansopimus Israelin kanssa. Paineet kuningasta kohtaan ovat kuitenkin äärimmäisen kovat, sama taho, joka on ollut aktiivinen muidenkin arabivaltioiden kohdalla, yritti suistaa kuningashuonetta myös Jordaniassa. Maassa on ylivoimaisesti eniten sunnimuslimeja, noin 60-70%:a koko väestöstä on niiden palestiinalaisten jälkeläisiä, jotka asuttivat Iso-Britannian mandaattia 1.maailmansodan päättymisen jälkeen ja vielä toisena muuttoaaltona 1948-49 itsenäisyyssodan jälkeen. Kun Transjordania muodostettiin v. 1922, niin uuteen kuningaskuntaan muutti suurin osa tuolloin Brittien mandaatilla asustaneista siirtolaisista, kaikki eivät suinkaan olleet alkuperäisväestöä, vaan muualta tulleita, useimmiten muista arabimaista lähtöisin olevaa väkeä. Hyvin kuvaavaa on että British Encyclopedia (Tietosanakirja) v. 1905 painoksessaan totesi että Ottomaanien imperiumin Jerusalemin Vilayetissa puhuttiin vuosisadan 1900 alkaessa 50 eri kieltä, joista noin 20 oli eri arabimurteita. Myytti ikuisesta hitoriallisesta Palestiinan valtiosta lepää todella hatarilla jaloilla.

Arabikevään nimellä kulkeva liikehdintä ulottui myös Ammaniin sillä seurauksella, että kuningas vaihtoi maan hallituksen. Muutoksenhaku tyrehtyi siihen, Muslimiveljeskunta ei katsonut siinä vaiheessa vielä olevan aihetta laajempiin mielenosoituksiin, sekä Syyria että Egypti vaativat edelleenkin kaiken mahdollisen huomion osakseen. Israelin ja Jordanian suhteet ovat olleet erittäin hyvät jo pari vuosikymmentä ja ilman Veljeskunnan puuttumista asioihin ne saattaisivat pysyäkin sellaisina.

Turismi, joka tuo valtavat määrät valuuttaa Israelille on myös alkanut suuntautua Jordanian puolelle, asia joka on heille pelkästään hyväksi ja johon ei Jordania soisi tulevan mitään säröjä.

Mutta aikanaan myös Jordania tulee liittymään Ps. 83 mukaiseen koalitioon Israelia vastaan, sen tulevia kohtaloita on, kuten muidenkin samaan ryhmään liittyvien maiden, kirjoitettu Raamattuun. Maan historiallisia nimiä ovat Ammon, Mooab ja Edom.

Jes.34:5 ”Sillä Minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan; katso, se iskee Edomiin, tuomioksi kansalle jonka Minä olen vihkinyt tuhoon.” 

Israel, yksin maailmaa vastaan

Israel ei ole suinkaan puolustuskyvytön näitä sitä ympäröiviä ja sen olemassaoloa uhkaavia valtioita ja voimia vastaan. Maan armeija sai sopivan pudotuksen maan pinnalle niin sodassa Hizbollahia vastaan v. 2006 kuin myös vuoden 2009 Gazan sodassa Hamasia vastaan ja kolmanneksi touko-kesäkuussa tapahtuneen Gazan laivaselkkauksen myötä. Kysymys ei ole milloinkaan ollut etteikö maan armeija olisi ollut kykenevä hoitamaan voittoja kotiin, vaan pikemminkin siitä, että se ei osannut hyödyntää osaamistaan riittävän ajoissa, riittävällä voimalla ja oikealla mediakäyttäytymisellä. Kaikissa näissä nykyisen sodankäynnin osa-alueilla IDF oli askeleen verran myöhässä ja antoi siten etulyöntiaseman vastustajilleen, jotka olivat osanneet varautua niihin sopivasti ja ennakoineet median hyötykäytön. Virheistä on otettu opiksi, enää ei olla niin sinisilmäisiä, että kuviteltaisiin maailman median suhtautuvan tapahtumiin objektiivisesti ja kummankin osapuolen näkökulmat huomioiden. IDF *(Israeli Defense Forces – Puolustusvoimat) ja toivottavasti myös sen toimintaa säätelevät poliitikot ymmärtänevät nyt paremmin sen tosiasian, että tekee Israel sitä taikka tätä, aloittaa sodan tai vastaa aggressioon, niin he ovat aina maailman silmissä syypäitä tapahtuneeseen.

Mikäli Israel ajetaan, tai oikeammin kun se ajetaan tilanteeseen jota Ps.83 ennakoi, sille jää vain vähän sotilaallisia vaihtoehtoja käytettäväksi. Eräs niistä ja samalla kaikkein todennäköisin on ydinase, pelote joka on toistaiseksi estänyt arabimaita hyökkäämästä.

Iran, vihollinen numero 1

Israelin, jopa hyvinkin rauhaa rakastava presidentti Simon Peres antoi hyvin selkeäsanaisesti ymmärtää, että Iran on edelleen maan vihollinen numero yksi, mutta että Israel kykenee hoitelemaan sen, tarvittaessa vaikkapa yksin. Sellainen tarve saattaa olla ajankohtainen ennemmin kuin uskotaankaan. Iran on hyvin uhmakkaasti ilmoitellut omasta ydinvalmiudestaan ja sen lisäksi tuonut ensi kertaa julkisuuteen ohjuskapasiteettiansa, lähinnä Shabab-3 ja 4 sekä Ashura Ghadr 110 sarjoja, jotka voivat tarvittaessa kantaa ydinaseen taistelukärjissään. Ohjuksien kantosäde on yli 2000 km ja Iranin mukaan ne voidaan suunnata sekä USA:n Lähi- ja Keski-Idän, että ennen muuta Israelin kohteisiin. Maa voisi jo ensi vuonna julistautua ydinasevaltioksi, mutta sitä se tuskin tekee ainakaan virallisesti, sillä heidänkin olisi tehtävä vähintään pari - kolme koeräjäytystä ollakseen asiastaan varmoja. Epävirallinen ydinpelote toiminee heidän kannaltaan ehkä parhaiten, näinhän myös Israel toimii.

Vielä muutamia vuosia sitten Iranin diplomaatit vakuuttelivat kirkkain silmin niin YK:lle, IAEA:lle kuin kaikille, jotka vain jaksoivat kuunnella että heidän ydinohjelmansa on suunnattu pelkästään rauhanomaisiin tarkoituksiin. Itse ajatolla Ali Khamenei, maan todellinen johtaja sanoi, että ydinaseen valmistaminen olisi heidän uskontonsa vastaista, eikä Iran edes harkitse sellaista milloinkaan. Kirjoittaja on perehtynyt jonkin verran myös Koraaniin, mutta ei ole löytänyt sieltä minkään laista vihjettä ydinaseen käyttämisen kieltämisestä, tuskinpa islamin profeetta Muhammad oli sentään aivan niin kaukonäköinen että olisi kyennyt ennustamaan kyseisen asetyypin kehittymistä. Yhtä lailla jo vuosia sitten olen pitänyt hyvin aktiivisesti esillä kiistatonta teknistä todistusaineistoa Iranin ydinohjelman selvästä suuntautumisesta kohti omatuotteista ydinasetta, siitäkin huolimatta, mitä heidän johtajansa ovat väittäneet.  Tänään kukaan ei edes leikilläänkään epäile, etteikö Iran voisi olla ydinasevaltio jo lähimmän vuoden aikana.

Vuoden 2011 alusta lähtien Iran on järjestelmällisesti kieltänyt IAEA:n tarkastajilta pääsyn tiettyihin uraanin rikastamislaitoksiinsa, lähinnä Natanziin ja Fordoon. Maan Vallankumousarmeija on vedonnut sotilaallisiin salaisuuksiin ja tutkijat on käännytetty takaisin tyhjin toimin, protesteja ei ole edes viitsitty käsitellä. Maalla on Natanzin laitoksessa useita tonneja uraania rikastettuna 20%:iin, seuraava askel on rikastaa se 60%:iin, joka riittää jo tutkimusreaktorien tarpeisiin, mutta ei aseluokkaan. Tässä yhteydessä on syytä todeta että ydinvoimalaitoksissa tarvittavan uraanin rikastusaste vaihtelee välillä 3,5 – 4%. Syksyllä 2010 valmistui uusi rikastamolaitos nimeltään Fordo, se sijaitsee n.100 km pohjoiseen Qomin kaupungista ja on louhittu syvälle vuoren uumeniin ydinpommin kestävään luolastoon.  

 Siellä 60%:nen uraani rikastetaan lopulliseen 93%:in ja siis ydinaseen räjähdekärkeen sopivaksi. Fordon laitoksissa pyörii noin 3000 sentrifugia omassa täysin ulkomaailmalta eristetyssä ympäristössään. Niiden lukumäärä on tarkoitus kasvattaa noin 6000:en, joka tarkoittaa sitä että maa kykenee aikanaan valmistamaan ydinaseen räjähdettä 4-6:n pommiin vuositasolla.                                                                                 Laitoksen käyttö myöhästyi lähes vuodella, johtuen jonkun ulkopuolisen tahon parisen vuotta sitten Iranin tietokoneohjelmiin syöttämästä Stuxnet-viruksesta. Fordoon rakennettiin täysin uusi laitekokonaisuus, uudet ohjelmat ja laitteisto, johon Stuxnet-virus ei ole päässyt tunkeutumaan. Kun samaan aikaan maa on rakentanut ydinkärjen prototyypin, kehittänyt ydinasetta varten sekä ohjusjärjestelmän, että laukaissut avaruuteen ohjusten ohjailua varten satelliitteja niin ei ole kovinkaan vaikea päätellä maan todellisia tarkoitusperiä, sanovat uskonnolliset johtajat sitten mitä sanovat.

Iran ei ole osallisena Ps. 83 joukoissa mutta sen sijaan se tulee olemaan eräs mahtitekijöistä aikanaan tapahtuvassa Googin sodan (Hes.38-39) nimellä kuvatussa invaasiossa Israelin vuorille. Muinainen Persia ei kuitenkaan näyttele kovinkaan merkittävää roolia muissa lopun aikojen tapahtumissa, kuin että se tulee todennäköisesti olemaan osana Idän kuninkaitten valtavaa armeijaa. Profeetta Daniel mainitsee Persian olevan erittäin voimakkaiden pahuuden henkivaltojen ja enkeliarmeijoiden tyyssija.

Dan.10:13 ”Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua 21 päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.” 

Enkeli joka kertoi Danielille näitä asioita, oli Gabriel, Jumalan sanansaattaja. Mielenkiintoista, että hän ei kyennyt yksin voittamaan pahuuden henkivaltoja, vaan tarvitsi siihen avukseen Mikaelin, Israelin lasten suojelusenkelin. Maininta Persian kuninkaista tarkoittaa juuri näitä voimakkaita pahuuden enkeliruhtinaita. Jakeessa 21 samainen enkeli Gabriel sanoo Danielille käyvänsä jälleen taistelemaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, sen jälkeen on vuorossa Jaavanin (Kreikan) enkeliruhtinas. Mutta jakeen 21 lopulla Gabriel mainitsee jotakin joka koskee nimenomaan Danielin kansaa, juutalaisia: ”…Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua kuin teidän enkeliruhtinaanne Miikael.”

Irak, kansa joka on jakautunut

Eräs niistä kansoista joka mainitaan Raamatussa Israelin, Syyrian ja Egyptin ohella kaikkein useimmin. Baabel, Babylon, Mesopotamia, niitäkin aikaisemmin alueella asuivat sumerilaiset ja akkadilaiset ja kaldealaiset. Nykyinen Irakin nimellä kulkeva valtio on eräs ristiriitaisimmista maista koko Lähi- ja Keski-idässä. Pohjoista osaa asuttavat kurdit, jotka ovat enemmän kuin kiinnostuneita kansallistuntonsa realisoitumisesta omaksi itsenäiseksi valtioksi. Maan keski- ja läntistä osaa asuttavat pääasiassa sunnalaista islamia tunnustavat heimot, ja itäistä ja kaakkoista osaa shiiamuslimit joiden suuntaan myös Iran jatkuvasti tähyilee.

Saddam Husseinin jälkeen maa on ollut jatkuvien sisäisten riitojen ja uskonnollisten erimielisyyksien runtelema. Pommi-iskut, sabotaasit ja salamurhat ovat lähes jokapäiväisiä ja maan heikkoa hallitusta tukevat ja pitävät pystyssä vain USA:n armeijan apu, tuki ja läsnäolo. Mitä tapahtuu, kun USA luopuu kokonaan Irakista ja jättää maan selviämään yksin omien riitaisuuksiensa kanssa?

Irak on osallistunut kaikkiin Israelia vastaan käytyihin sotiin, eikä ole mitään syytä epäillä etteikö se olisi mukana vielä viimeisessäkin, tulevassa kovassa koitoksessa, siis osana Ps. 83 joukkoja. Vaikka mikään taho ei ole sellaisesta puhunut ääneen, ei ole mahdollisuuksien ulkopuolella, että maa jakaantuisi kolmeksi itsehallintoiseksi, jopa itsenäiseksi yksiköksi. Kaiken sanelee lopulta se, kuka saa hallita ja missä määrin, maan valtavia öljy-, luonnonkaasu ja mineraalivarantoja. Ne ovat olleet myös syynä siihen miksi USA on sinne aikanaan hyökännyt (siis v. 2003) ja miksi he ovat pyrkineet pitämään huolta siitä että mainitut luonnonvarat jakaantuvat mahdollisimman tasaisesti USA:n omaan käyttöön, muista ei niin väliä ole. Raamattuun on kirjattu useita nykyistä Irakia koskevia vielä toteutumattomia profetioita.

Jes.13:9 ja 19-20 ”Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulen kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset. – Ja Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston, käy niin kuin Sodoman ja Gomorran jotka Jumala hävitti. – Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi se jää polvesta polveen; ei arabialainen sinne telttaansa tee, eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.”

14:22 Minä nousen heitä vastaan, sanoo Herra Sebaot, ja hävitän Baabelilta nimen ja jäännöksen, suvun ja jälkeläiset, sanoo Herra.”

Palestiina, valtio tai jotain muuta?

Syksy 2011 on tietyllä tavalla eräs vedenjakajista Lähi-idän nykyiselle poliittiselle ja myös sotilaalliselle kiehunnalle. Julistetaanko itsenäinen Palestiinan valtio vuoden 1967 rajoille, Itä-Jerusalem sen pääkaupunkina vai sitten ei? Israelin kannalta tilanne on vaikea, Siitäkin huolimatta, että maan hallitus on ilmoittanut harkitsevansa kahden valtion mallia. Mutta ei kuitenkaan minään itsestään selvyytenä, vaan tietyin edellytyksin. Niistä ensimmäinen ja ehdottomasti myös kansainvälisesti merkittävin on se, että Israel edellyttää että muodostettava Palestiina tunnustaa Israelin valtion laillisen oikeuden olla olemassa juutalaisvaltiona juuri sillä paikalla, jossa se nytkin on. Se on puolestaan asia joka on palestiinalaisille mahdoton hyväksyä. He ovat ilmoittaneet hyvin julkisesti ja hyvin useasti että he eivät voi milloinkaan tunnustaa juutalaisvaltiota Lähi-itään, sillä se on heidän uskontonsa vastaista. Asian teki monin verroin vaikeammaksi Fatahin ja Hamasin välinen sopimus keväällä 2011, se yhdisti molemmat ryhmittymät yhteisen julkilausuman alle, siinä Hamasin ja siis samalla Muslimiveljeskunnan kanta tuli selvästi esille. Ei milloinkaan Israelin tunnustamista, ei myöskään minkään vanhan sopimuksen tunnustamista.

Mikäli Palestiina julistautuu itsenäiseksi valtioksi ja saa YK:n hyväksynnän, lakkaa olemasta voimassa myös v. 1994 tehty Oslon sopimus, joka takasi PLO:lle itsehallinnon ja jossa sopimuksessa Jasser Arafat tunnusti jo Israelin oikeuden olla olemassa. Sittemmin Arafat on ilmoittanut omilleen että kyseinen sopimus, joka toi hänelle jaetun Nobelin rauhan palkinnonkin, on sisällöltään mitätön eikä siitä tarvitse välittää sen enempää. Sillä se on tehty ei-islamilaisen osapuolen kanssa ja ei siten vastaa Allahin ja islamin tahtoa. Israelilla on kuitenkin kansainvälisoikeudellinen asema vaatia palestiinalaisten sitoutumista Oslon sopimukseen, olihan sen takuumiehenä USA:n silloinen presidentti Bill Clinton. Mikäli sopimus rikotaan, Israel voisi ottaa takaisin ja siis haltuunsa Hebronin, Jerikon, Beetlehemin ja muita heille tärkeitä historiallisia paikkoja ja kaupunkeja. Myöskään Jerusalemin statuksesta ei tarvitsisi neuvotella, se on ja pysyy Israelin jakamattomana pääkaupunkina.

En ollenkaan epäile etteikö Israelin nykyinen valtio tulisi vielä joskus jaettavaksi, perustelut eivät nojaudu niinkään maailman päättäjiin ja johtajiin, vaan Raamattuun. Useat profetiat vaativat nekin vielä toteutumistaan ja tuon maan jakamiseen liittyy suoraan eräs Jooelin kautta annettu ilmoitus, sekin on siis vielä toteutumatta. Huoli tässä kohden ei suuntaudu niinkään Israeliin ja sen kansaan, vaan pikemminkin niihin jotka ovat osallisina maan jakamiseen liittyvissä toimenpiteissä. Jakotoimenpide seurauksineen on tuskin kovin pitkä, ehkä vain muutamien vuosien mittainen, mutta voi niitä jotka ovat siinä osallisina.                                                                                                                    Jooel 3:1-2 ja 4 ”Sillä katso, niinä päivinä ja siihen aikaan kun Minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon, - Minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä oikeutta niitten kanssa, kansani ja perintöosani Israelin tähden. Sillä he ovat hajottaneet sen pakanakansain sekaan, ovat jakaneet Minun maani. – Mitä teillä on sanomista Minulle, Tyyro ja Siidon ja kaikki filistealaisten alueet? Tahdotteko te kostaa Minulle mitä Minä olen tehnyt, vai itse tehdä Minulle jotakin? Nopeasti, kiiruusti Minä annan koston kohdata teidän päätänne siitä mitä olette tehneet.”   

Jumala näyttää olevan hyvin tarkka siitä, kenen tuo pieni maa-alue oikeastaan on. Sana osoittaa, että se ei oikeastaan edes kuulu Israelille, vaikka he saavat asuttaa sitä. Maan omistusoikeus onkin Hänellä, joka on sen tehnyt ja luonut, ja omalla luovuttamattomalla tekijänoikeudellaan antanut  yhdelle kansakunnalle ikuisen asumisoikeuden tuohon maahan. Se että islamilaiset ja muut ei-raamattuun nojautuvat kansat tuntuvat vähät välittävän juutalaisten perintöoikeudesta ja samalla Jumalan tahdosta tuon maan suhteen, ei ole sellaisenaan mitään uutta. Mutta, kun samalla kristityn nimellä ja sellaisiksi itseään väittävät, kansanjohtajat syyllistyvät samaan, on jo huomattavasti huolestuttavampaa.

Myös Jerusalem on jälleen kerran noussut toteutumattomien profetioiden kynnykselle, aivan kuin odottamaan vuoroaan osoittamaan vuosituhansia vanhojen ilmoitusten paikkansa pitävyyttä. Kaupunki on Israelin Knessetin päätöksellä ikuinen, jakamaton Israelin valtion pääkaupunki. Samainen kvartetti haluaa senkin kohdalla osoittaa sekä täydellisen piittaamattomuutensa Jumalan säätämistä asioista, että itsenäisen Israelin valtion laillisista oikeuksista. Sama kohtalo joka tulee maan jakajien osaksi, tulee kohtaamaan myös Jerusalemin jakamiseen pyrkiviä tahoja, maa tullaan jakamaan mutta uskoisin että Jerusalem ei tule kokemaan vastaavaa kohtaloa. Kristittyjen kansanjohtajien tulisi kunnioittaa myös seuraavaa Jumalan ilmoitusta joka annettiin profeetta Sakarjan välityksellä; 12:2-3, 9    

 ”Katso, Minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. – Ja sinä päivänä Minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille; kaikki jotka sitä nostavat repivät pahoin itsensä, ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan. – Mutta sinä päivänä Minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan. 14:12 "Ja tämä on oleva vitsaus jolla Herra rankaisee niitä kansoja jotka sotivat Jerusalemia vastaan; Hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, ja sen silmät mätänevät kuopissansa ja sen kieli mätänee sen suussa.”

Vaikka kuvaus sopii hämmästyttävän hyvin myös neutroniydinpommin seurauksiin, emme voi tietenkään sulkea pois Jumalan yliluonnollista puuttumista oman Pyhän kaupunkinsa suojelemiseen ja niiden rankaisemiseen jotka sotivat sitä vastaan. Vaikka kohtalo tuntuu kovin julmalta ja musertavalta, niin aina on muistettava että siitä on varoitettu ennakolta, Jumalaa on turha syyttää tapahtumista ja seuraamuksista jotka ihminen voisi välttää vain tutkimalla Raamattua ja ottamalla sen sanomasta opikseen.

Israelin uudet energialöydöt, kaasu ja öljy

Viimeisten viiden vuoden aikana Israel on vaurastunut merkittävästi monellakin sille aikaisemmin hieman tuntemattomalla osa-alueella. Maata ei ole perinteisesti totuttu pitämään luonnonvarojen suhteen minään merkittävänä tekijänä, mutta jotenkin täytyy yrittää ymmärtää myös erästä merkittävää seikkaa profetioissa, motiivia joka saa aikanaan Googin joukot hyökkäämään Israeliin. Hes.38:12  kertoo Googista jotain hyvin merkittävää; ”Sinä aiot saalista saada, ryöstettävää ryöstää, ojentaa kätesi kansaa kohti…joka on hankkinut karjaa ja omaisuutta. Seuraavassa jakeessa (13) alueen muut toimijat esittävät huolestuneen tai uteliaan kysymyksen samaiselle Googille; ”Oletko sinä menossa saalista saamaan, ryöstettävää  ryöstämään? Oletko koonnut joukkosi kantamaan hopeata ja kultaa, ottamaan karjaa ja omaisuutta, suurta saalista saamaan?

Tämä erikoinen ennustus on saanut uutta näköalaa viime vuosien, Israelin maaperällä ja etenkin sen mannerjalustalla tehtyjen, huomattavien energialöytöjen vuoksi. Profetia viittaa kauas tulevaisuuteen, samoihin ajanjaksoihin, jolloin ihmiskunnan viimeinen seitsenvuotisjakso on edennyt jo puoliväliin. Tuona ajankohtana maailma on sekä suurten taloudellisten mullistusten kourissa, että samalla saanut huolekseen valtaisan tarpeen energian suhteen. Jos geologiset tutkimukset ja nykyiset löydökset ovat edes jossain määrin niin merkittäviä kuin jo tiedetään, uskotaan ja toivotaan, niin Israel voi tulevaisuudessa olla eräs koko maailman merkittävimmistä luonnonkaasun toimittajista sekä vähintäänkin omavarainen raakaöljyn suhteen. Löydökset ovat merkittäviä myös ajoituksensa suhteen, sillä Muslimiveljeskunta  annettua Hamasille luvan sabotoida Siinailta Israeliin ja Jordaniaan johtavaa kaasuputkea, se on vaikeuttanut Israelin energiavarastoja. Samalla myös Jordania jää ilman kaasua, se on pienempi paha kuin että samalla vihatut sionistit eivät saa islamin pyhältä maaperältä mitään. Uskonnollinen elementti jää pääsääntöisesti huomioimatta kun näitä asioita puidaan kansainvälisillä foorumeilla.