Reijo Telaranta: Veljiemme syyttäjän paljastaminen

"Saatanan eli veljiemme syyttäjän väkevin ase Jeesuksen maailmanlaajuista seurakuntaa vastaan on erimielisyyden ja lahkohenkisyyden kylväminen. Keskinäisen kilpailun ja vallanhalun sokaisema ihminen tarttuu mielellään tähän syöttiin", Reijo Telaranta totesi Tiekartta-illassa 9.4.2013.

"Tämän tuloksena kynnys taivaaseen on matalampi kuin kynnys toisen kirkkokunnan tai seurakunnan ehtoollispöytään".

"Vaikka kirkkokunnat ja seurakunnat ajattelevat varsin yleisesti myös toisten seurakuntien Jeesukseen uskovien ja häneen toivonsa panevien kristittyjen pääsevän taivaaseen, ne silti sulkevat heiltä ehtoollispöytänsä. Ne myös varoittavat omia jäseniään osallistumasta toisten tunnustuskuntien ehtoollisen viettoon. Selitykseksi ei riitä se, että ehtoollispöytä on käytännössä muillekin avoin, jos taustalla silti vaalitaan teologisia argumentteja, joilla Jeesuksen lunastamat ja häneen uskovat taivasmatkalaiset voidaan jo täällä ajassa jakaa vuohiin ja lampaisiin."

"Tällainen tilanne on epäjohdonmukainen, teologisesti kestämätön ja varmasti Jeesuksen tahdon vastainen (mm. Joh.17:21). Se on myös selkeä osoitus siitä veljiemme syyttäjää kovasti ilahduttavasta lahkohenkisyydestä, jota näyttää yhä löytyvät kaiken kokoisista kirkoista ja seurakunnista", Reijo Telaranta jatkoi.

Puheessaan Reijo Telaranta käsitteli syitä, jotka ovat tällaiseen tilanteeseen johtaneet. Hän myös totesi, että paljon rukoillun ja toistaiseksi vielä turhaan odotetun suuren herätyksen viipymisen syynä on Jeesuksen seurakunnan pirstoutuminen keskenään kilpaileviksi kirkkokunniksi ja seurakunniksi.

"Jumala ei synnytä uusia lapsiaan riitaisiin ja rikkinäisiin koteihin. Siksi on aika tehdä parannusta, keskittytä Jeesukseen ja hänen seuraajiaan yhsistäviin asioihin sekä sanoutua irti veljiemme syyttäjän juonista."

Puhe on kuunneltavissa sivun yläreunassa olevalla soittimella. Raamattuopetuksen pituus on 49 minuuttia.

Tiekartta-illassa tiistaina 9.4.2013 Seija Leveelahti piti ruohonjuuritason puheenvuoron, Kaija Telaranta juonsi ja Tapani Talikaiinen johti yhteislaulut.

----------------------------------------------

Yllä olevasta pdf-tiedostosta saat

oheisen luentomonisteen helposti

tulostettavassa muodossa.

--------- TIIVISTELMÄ PUHEESTA ---------

Missio Järvenpää

Tiekartta-ilta 9.4.2013

Paholainen oli kävelyllä ystävänsä kanssa.

He näkivät edellä kulkevan miehen kumartuvan

ja poimivan jotain maasta.

”Mitähän tuo mies mahtoi löytää?” kysyi ystävä.

”Totuuden sirpaleen”, paholainen vastasi.

”Eikö se huolestuta sinua?” ystävä kysyi.

”Ei yhtään”, sanoi paholainen. ”Minä annan

hänen tehdä siitä uskonkappaleen."                                                                

                                         Anthony de Mello

Reijo Telaranta

RISTILLÄ VOITETUN VELJIEMME SYYTTÄJÄN PALJASTAMINEN

Ketä sanotaan veljiemme syyttäjäksi? Vastaus löytyy Ilmestyskirjasta:

Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. (Ilm.12:10)

Veljiemme syyttäjän väkevin ase Jeesuksen seurakuntaa vastaan on lahkohenkisyys. Kuten Anthony de Mellon tarinassa kerrotaan, sielujemme vihollinen käyttää tehokkaasti aseinaan sinänsä hyviä mutta ihmisen omahyväisyyttä, oikeassa olemisen halua ja vallanhimoa ruokkivia asioita, jopa totuuden sirpaleita.

Raamattu kertoo, miten Jumala kääntää pahoja asioita hyviksi. Hänen käsissään huonoillakin valinnoilla - kuten esimerkiksi Daavidin ja Joosefin elämässä - saattoi olla hyviä seurauksia. Paholainen toimii päinvastoin kääntämällä hyviäkin asioita sellaisiksi, että niillä on huonot seuraukset.

Epäuskoinen kristitty sanoo:

”Emme voi olla täällä maailmassa täydellisesti yhtä. Aina jää erottavia opillisia asioita ja tapoja. Voimme olla yhtä mieltä vain päälinjoista. Ennen riittävää yksimielisyyttä me emme sovi samaan ehtoollispöytään.”

Mutta Jeesus sanoo:

”Minä heissä ja sinä minussa, että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” (Joh. 17:21)

Kristittyjen keskinäinen yhteys ja ykseys Kristuksessa ovat edellytys sille, että maailma voi ottaa Jeesuksen vastaan Jumalan Poikana ja maailman Vapahtajana. Jos Jumalan rakkautta ja Jeesuksen hankkimaa armahdusta julistavat seurakunnan kilpailevat ja kiistelevät keskenään, julistukselta putoaa uskottavuus. Kukapa sellaiseen riitaiseen ja toisiaan syytelevään porukkaan haluaisi liittyä!

Miksi yhteys ei ole toteutunut?

Jeesuksen seurakunnan on Suomessa pirstoutunut moniin keskenään kilpaileviin osiin. Uusia uskonnollisia yhdyskuntia ja yhdistyksiä syntyy koko ajan lisää. Merkittävimmät ovat tällä hetkellä seuraavat:

1. Suomen evankelis-luterilainen kirkko eli ”kansankirkko” eli ”iso kirkko” pitkine perinteineen ja kytköksineen valtiovaltaan
2. Vapaat suunnat: helluntaiherätys, vapaakirkko, metodistit, baptistit, adventistit sekä runsaasti pieniä, enimmäkseen helluntaipohjaisia irrallisia seurakuntia
3. Pelastusarmeija
4. Ortodoksit, roomalaiskatoliset, anglikaanit jne.

Kaiken taustalla on kirkkopolitiikka ja teologia

• pelko oman aseman heikkenemisestä tai menettämisestä
• sanat ”oma asema” sopivat sekä organisaatioon että sen johdossa oleviin
• teologiset syyt: erilaiset painotukset, tulkinnat, perinnäistavat ja Raamatun kohtien kännösvaihtoehdot

Monet sanovat:

”Kukin olkoon uskollinen kirkolleen, suunnalleen ja seurakunnalleen”

Harvat sanovat:

”Kukin olkoon uskollinen ensisijaisesti Kristukselle”

Kukaan ei ole vapaa ja synnitön. Inhimillinen luonto johtaa aina keskinäiseen kilpailuun ja muita oikeammassa olemisen pakkomielteeseen.

 

”…sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.” (Fil.2:21)

Jos siis on jotakin kehotusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset. (Fil.2:1-2)

Erilaiset tulkinnat, painotukset ja harhaopit ovat johtaneet lahkojen syntymiseen. Lahkojen sisällä on sitten rakennettu erikoisoppien aitauksia omaa laumaa vartioimaan ja muita ulos rajaamaan.

Toisten seurakuntien jäsenten keskuudessa on harjoitettu ja harjoitetaan ”sumppukalastusta”. Lopulta on syntynyt kuvainnollisia jopa todellisia veljessotia.

Kun lahkoutuminen luisuu tarpeeksi pitkälle, pudotaan lopulta kokonaan kristinuskon ulkopuolelle. Tällaisia kristinuskon ulkopuolelle päätyneitä harjaoppeja ovat mm. Mormonit, Jehovan todistajat, Moonilaiset, Ruusuristiläisyys, Teosofia j Antroposofia. Niiden opetuksissa voidaan puhua Jumalasta ja Jeesuksesta, mutta Raamattua myöhäisempi suoraan tullut ilmoitus on lisännyt oppiin ja rakenteisiin asioita, jotka ovat Raamatun ja kristinuskon perustotuuksien vastaisia.

Jeesuksen seurakunnan sisälle syntyneet lahkot tunnistaa yleensä seuraavista asioista, jotka voivat olla joko räikeämpiä tai hienovaraisempia:

1. Vain minä ja me olemme oikeassa,
2. Kaikki, jotka eivät ole samaa mieltä, ovat väärässä
3. Muiden tuomitseminen, sisäänpäin kääntyminen, eristäytyminen
4. Omat rituaalit, laulut, kirjat ja oma kaanaankieli
5. ”Vain meidän joukkoon kuuluvat pääsevät taivaaseen!” 

Esimerkkejä muut ulos rajaavasta lahkohenkisyydestä:

“Extra ecclesiam nulla salus” (Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta) Roomalaiskatolinen kirkko (200-luvulla jKr. Karthagon piispa Cyprianus)

Lestadiolaisten opetus pelastuksesta, joka on tarjolla vain heidän joukossaan

 

Kaikki kirkot ja seurakunnat, jotka kyllä myöntävät myös ”toisella tavalla uskovien” eli toisiin seurakuntiin ja kirkkokuntiin kuuluvien Jeesuksen seuraajien pääsevän taivaaseen, mutta sulkevat silti heiltä ehtoollispöytänsä. Kynnys taivaaseen on tällöin matalampi kuin tällaisen lahkohenkisen kirkon tai seurakunnan ehtoollispöytään. Lahkohenkisyyttä on myös se, että tällainen seurakunta / kirkkokunta ei hyväksi omien jäsentensä käyntiä toisten seurakuntien ehtoollispöydissä.

On tärkeää muistaa, että:

Jeesuksen maailmanlaajuisen seurakunnan, häneen uskovan joukon ulkopuolella ei ole pelastusta,

 

Jeesus on ainoa tie syntien anteeksisaamiseen ja pelastukseen Jumalan luo

Kuitenkaan mikään kirkko, paikallinen seurakunta tai herätysliike ei voi omia itselleen yksinoikeutta pelastukseen

Uskoa rakentavista hengellisistä löydöistä, jotka on tarkoitettu rikastuttamaan kaikkien hengellistä elämää, voi ihmisten käsissä muodostua keskinäisen ”oikeassa olemisen taistelun” aseita. Lahkoutumisen merkkejä alkaa löytyä, jos tällaisia löytöjä aletaan ylikorostamaan ja niistä vielä osattomia siskoja ja veljiä tuomitsemaan. Tällaisia sinänsä suurenmoisia löytöjä ovat esimerkiksi:

• luterilaisten uskonvanhurskaus
• lestadiolaisten syntien anteeksi antaminen äänellisesti ja omien johtajien kätten alla jopa kesken saarnan tai kesäjuhlapuheen
• helluntailaisten henkikaste
• adventistien sapattioppi
• evankelisten sovitusnäkemys
• kirkon virkarakenne ja pappiskeskeisyys, jännite yleisen pappeuden ja virkapappeuden välillä
• erilaiset näkemykset naispappeudesta, kasteesta, ehtoollisesta, tempauksesta ja tuhatvuotisesta valtakunnasta jne.

Lahkoutumisien eli omiin ”pyhien joukkoihin erottautumisien” takana on hyvin inhimillisiä ja helposti ymmärrettäviä mutta ei silti hyväksyttäviä syitä:

• itsekkyys, vallanhalu, kateus: oman lauman kasvattaminen sekä vartiointi pelottelemalla ja muita parjaamalla
• väärän opin pelko, joka joskus saa suorastaan koomisia piireitä (”Kun en tiedä, onko kyseessä varmasti Pyhä Henki vai paha henki, niin pysyn varmuuden vuoksi kaukana kaikenlaisista hengistä…”)
• ajatus, jonka mukaan pelastava kristinusko perustuu oikeaan oppiin eikä niinkään yhteyteen, vapauteen ja elämään Jeesuksen ja kaikkien hänen omiensa kanssa. (fariseukset: ”Oikean opin tarkka noudattaminen pelastaa”)

Kristuksen evankeliumi on vapauttava Hyvä Sanoma.

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudelleen orjuuden ikeeseen. Gal.5:1

 

Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. Joh.14:6,

Pyhä Henki kirkastaa Kristusta, Kristuksen lunastustyötä ja elämää Kristuksessa.

Teologia on kuin tuli: hyvä renki mutta huono isäntä

Saatana askartelee opillisten yksityiskohtien ja loputtomien tulkintojen parissa korostaen niiden tärkeyttä saadakseen ihmisen huomion pois siitä, mikä on uskon kohde ja ydin.  

Oikeaa oppia ja opin vartiointia tarvitaan

Oikeaa oppia ei pidä väheksyä. Se on ollut aina tärkeä puolustusase maailmaa ja harhaoppeja vastaan. Oppi ei kuitenkaan saa olla hyökkäysase uudestisyntyneiden ja uskossa Jeesukseen elävien kesken. Oppi ei pelasta, kirkko ei pelasta, seurakunta ei pelasta. Vain Jeesus pelastaa.

Suurin on kuitenkin myös seurakunnassa keskinäinen rakkaus

Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." (Joh. 13:35)

Lahkohengen tuomio

Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. (1 Joh.3:14-15)

 

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. (1 Joh. 4:7-8)

 

Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä. (1 Joh. 4:20-21)

Raamatun mukaan murhaajien, rakkaudettomien ja valehtelijoiden kohtalona on helvetti.

”Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras.” (Joh.8:44)

"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.” (Matt.5:22)

Lahkohengen seuraukset

"Jokainen valtakunta, joka riitautuu itsensä kanssa, joutuu autioksi, eikä mikään kaupunki tai talo, joka riitautuu itsensä kanssa, pysy pystyssä.”  (Matt. 12:25)

 

Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.  (Gal.5:19-22)

Kristittyjen keskinäinen eripuraisuus ja lahkohenkisyys ovat veljiemme syyttäjän suuri voitto, joka estää herätyksen ja suurten ihmisjoukkojen pelastuksen. ”Lihan teot”, joihin Paavali edellä viittaa, estävät seurakuntaa ja kristittyjen yhteyttä rakentavan Hengen hedelmän syntymisen.  

Jumala puhuu jo Vanhassa testamentissa siitä, miten ihmiset ovat asettaneet omien talojensa rakentamisen Herran huoneen rakentamisen edelle. Oma suu oli lähempänä kuin kontin suu. Huomio ja energia oli kohdistettu omien paikallisten hankkeiden ajamiseen eikä Herran temppelin kunnostamiseen. Jumala sanoi, että tällaisen menettelyn seurauksena oli siunauksen ja menestyksen lakkaaminen myös paikallisilta hankkeilta. Yrittivätpä ihmiset miten kovasti tahansa, tuloksena olisi vain puutetta ja kurjuutta.

Meidän on syytä lukea Haggain kirjan sanat myös omaa aikaamme ja asenteitamme tarkkaillen. Onko Jumalan valtakunnan julistaminen, joka oli Jeesuksella keskeisenä koko toimintansa ajan, meille omia hankkeitamme, projektejamme, kirkkokuntiamme ja paikallisseurakuntiamme tärkeämmällä sojalla? Julistammeko täydellistä evankeliumia (synti, armo, parannuksenteko, vanhurskauttaminen, opetuslapseuttaminen, iankaikkinen elämä…) ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta ainoana tienä Jumalan luo, vai mukaudummeko julistuksessamme tämän maailman arvoihin?

Tässä tuo puhutteleva Haggain kirjan kohta:

- Onko teidän itsenne aika asua ylellisissä taloissa, kun minun huoneeni on raunioina? Näin sanoo nyt Herra Sebaot: - Katsokaa, miten teidän on käynyt: Te kylvätte paljon mutta leikkaatte vähän. Te syötte, mutta jäätte nälkäisiksi, te juotte, mutta janonne ei sammu. Te puette vaatteet yllenne, mutta teidän ei tule lämmin. Ja palkkalaisen ansio hupenee, kuin hänellä olisi reikä kukkarossa.

 

Näin sanoo Herra Sebaot: - Katsokaa, miten teidän on käynyt! Nouskaa nyt vuorille ja kaatakaa puita. Rakentakaa temppeli, niin minä otan sen omakseni ja täytän sen kirkkaudellani, sanoo Herra.

 

- Te odotatte paljon mutta saatte vähän. Te viette sadon kotiinne, mutta minä puhallan sen pois. Miksi? kysyy Herra Sebaot. - Siksi, että kukin teistä ajattelee vain omaa taloaan, vaikka minun temppelini on raunioina. Sen vuoksi taivas ei anna teille kastettaan eikä maa satoaan. Minä olen kutsunut kuivuuden maan päälle, vuorille ja viljapelloille, viinitarhoihin ja oliivitarhoihin, kaikille viljelyksille. Niin ihmiset kuin eläimetkin nääntyvät, eikä kätten työ enää menesty. (Haggai 1:4-11)

Kun Jeesukseen uskovien maailmanlaajuinen seurakunta on hajalla ja sitä repivät keskinäiset riidat, evankeliumi menettää maailman silmissä uskottavuutensa.

Vasta sitten, kun lakkaamme keskittymästä omien paikallisseurakuntiemme ja kirkkokuntiemme suojeluun ja rakentamiseen, ja ryhdymme yhdessä julistamaan Jumalan valtakunnan tuloa keskuuteemme, me voimme odottaa suurta satoa ja laajaa herätystä.

Ei Jumala anna siunaustaan eikä synnytä lapsiaan riitaisiin ja rikkinäisiin koteihin. Parannuksenteko alkaa nöyrtymisestä, yhdessä rukoilemisesta ja yhdistäviin asioihin eli Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä keskittymisestä.

Tanskalainen lakimies Poul Madsen neuvoo kristittyjä kieltäytymään veljiemme syyttäjän agenteiksi ryhtymisestä. Avuksi hän on listannut 12 asiaa, joita meidän on syytä tarkkailla:

1. Älä käsittele toisten kristittyjen elämään liittyviä ongelmia lasten tai nuorten kuullen.
2. Älä puhu toisten kristittyjen ongelmista tai synneistä ennen kuin olet puhunut asioista heidän itsensä kanssa.
3. Puhu lähimmäisistäsi aina sellaisella tavalla, etteivät sivusta kuuntelevat maailman ihmiset huomaa pohtivansa kristityiksi tunnustautuvien pahansuopaisuutta ja välinpitämättömyyttä heikommista.
4. Älä ole nopea puolustamaan itseäsi ja omia näkökohtiasi.
5. Ole kiitollinen kun näkemyksiäsi ja kuvitelmiasi toisista oikaistaan paremmalla asiantuntemuksella kuin mitä itse omistat.
6. Oletko vielä uskossasi nuori ja koetuksia kokematon? Varo asettamasta omia näkemyksiäsi ja itsevarmuuttasi mitaksi tilanteissa, joissa kysytään jopa vuosikymmenten sielunhoidollista sekä myös muuta hengellistä kokemusta.
7.  Älä imaise sieluusi huhupuheita.
8. Käännytä sielusi porteilta pahansuopaiset panettelevat syytöspuheet. Jos sallit niille asumuksen sisimmässäsi, ne saastuttavat elämäsi.
9. Raamattu kehottaa kääntämään kaikki parhain päin.
10. Ole kaikkein vaativin oman elämänvaelluksesi suhteen. Muista: osoittaessasi yhdellä sormella lähimmäistäsi, kolme sormea osoittaa itseäsi. Vaadi siis kolminkertaista esimerkillisyyttä itseltäsi asioissa, joissa koet voivasi arvostella ja syyttää toista.
11. Älä koskaan suurentele tapahtumia tai niitten seurauksia.
12. Muista olla kaikessa totuudellinen.

Olen tiivistänyt Poul Madsenin listan kahdeksi helposti muistettavaksi kohdaksi:

1. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa Jeesuksen kalliisti lunastamista ja Häntä seuraavista kristityistä veljistäsi ja sisaristasi, niin olisiko silloin paras ratkaisu olla hiljaa?
2. Kieltäydy liittymästä ”vikapartioihin”, jotka käyvät haistelemassa henkeä ja etsimässä vikoja muihin seurakuntiin kuuluvista ja heidän opetuksistaan.

 

Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu - vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä. (Room.14:4)

Psalmissa 133 on vain kolme jaetta. Ne ovat sitäkin puhuttelevammat ja sopivat vetämään yhteen kaiken edellä kerrotun:

Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä! Se on kuin kallista tuoksuöljyä, joka valuu hiuksista parralle, Aaronin parralle, ja siitä hänen viittansa reunuksiin. Se on kuin aamun kaste, joka Hermonilta laskeutuu Siionin huipuille. Siionille Herra on antanut siunauksensa: siellä on elämä, ikuinen elämä. (Psalmi 133:1-3)

Lähteet:     Poul Madsen, Veljiemme syyttäjä, Kuva ja Sana, 2010

Anthony de Mello, Kuuletko linnun laulun?, Kirjapaja, 2008

Tapio Nousiainen, Kristus kuoli yhdistääkseen hajalla olevan Jumalan kansan, Kuva ja Sana, 2010

Tapio Nousiainen, Taistelu henkivaltoja vastaan, Kuva ja Sana, 2008

Derek Prince, He karkottavat demoneja, Genesis-Kirjat, 2000