Paul Raja-aho: Eikö Jumalalle riitä, että olen kunnon kansalainen ja yritän elää oikein?
Tiistaina 22.1.2013 Tiekartta-illassa piti kuulijoiden sydämiin painuneen opetuspuheen pastori Paul Raja-aho. Ruohonjuuritason erinomainen puhe kuultiiin Terttu Talikaiselta. Yhteislaulut johti turvallisesti Tapani Talikainen ja illan juonsi hauskasti Kaija Telaranta. Tutustu opetusmonisteeseen, katsele kuvat illasta ja kuuntele erinomaisen tärkeä ja koskettava puhe.
Puheensa alussa Paul Raja-aho sanoi puhuvansa nyt niin henkilökohtaisella tasolla, että sellaista hän ei ole aiemmin missään tehnyt. Lähtien oman uskontiensä löytymisestä ja sen alkumetreistä hän johdatti kuulijat illan teemaan haastaen lopuksi kaiki paikalla olevat elämään uskoaan todeksi tavalla, joka saa muuttaa sekä heitä itseään että kaikkia heidän läheisiään ja jopa koko omaa kaupunkia.
Vaikka puhe liikkui syvissä vesissä tavoittaen kuulijoiden sydämissä paljon sellaista, mitä harvoin tohdimme edes itse kosketella, puheessa oli mukana myös runaasti iloa ja huumoria. Salissa kaikui tuon tuosta iloinen nauru, kun Paul Raja-aho oman elämänsä tapahtumia esimerkkinä käyttäen kertoi, miten erikoisia uskon tien käänteet ja nuoren uskovan käsitykset saattavat joskus käytännössä olla.
Puheensa lopussa hän esitti alttarikutsun. Hän sanoi haluavansa siunata kaikki niitä, jotka sitä toivovat. Paul sanoi samalla rukoilevansa, että iltaan kokoontunut joukko voisi olla yhä vahvemmin muutoksen, evankeliumin levittämisen ja yhteyden etujoukko, joka uskaltaa omalla kohdallaan elää todeksi Jeesuksen seuraajilleen antamaa tehtävää.
Käytännöllisesti katsoen kaikki salissa olleet ottivat Paul Raja-ahon kutsun vastaan. Auditorion eteen kokoontui tiivis joukko, jonka puolesta Paul Raja-aho rukoili. Hänen koskettava, profeetallinen ja muureja murtava rukouksensa on kuunneltavissa tällä sivulla olevan opetuspuheen äänitallenteen lopusta.
Äänitteellä Paul Raja-ahon puheen pituus on 35 minuuttia ja alttarihetken siunauksineen 5 minuuttia.
---- Tästä saat opetusmoniste helposti tulostettavassa muodossa ---------
-------------------------------------------------------------------------
-------------------------- OPETUSMONISTE --------------------------------------
Missio Järvenpää
Tiekartta-ilta 22.1.2013
Paul Raja-aho
Eikö Jumalalle riitä, että olen kunnon kansalainen
ja yritän elää oikein?
o Eikö riitä, että olen seurakunnan jäsen ja elän siivosti?
o Miksi en voi tulla uskovaiseksi ennen kuin tulen syntiseksi?
o Onko kristityn tuntomerkkinä ulkoinen toiminta vai sisäinen muutos?
o Mitä merkitsee parannuksen tekeminen?
Puheeni otsikko ja sen alaotsikot ovat kysymyksiä, jotka askarruttavat lukemattomia ihmisiä tämän päivän Suomessa. Käsitys siitä, mitä on olla kristitty, on hautautunut monien tulkintojen alle. Haluan käsitellä aihetta hyvin henkilökohtaisella tavalla. Toisaalta en muuta osaakaan!
En ole ensimmäinen enkä viimeinen ihminen, joka on jostain syystä saanut hyvin erikoisen kuvan koko kristillisyydestä ennen uskoontuloaan. Olen usein pohtinut, mistä käsitykseni olivat saaneet syntynsä. Kotini oli Helsingissä aivan Johanneksen kirkon kupeessa. Kosketukseni olivat nuoruudessani muutamat jumalanpalvelukset, mutta ei mieleenikään tullut, että ne olivat tarkoitettu jotenkin koskemaan omaa elämääni. Jouduin joskus kohtaamaan joidenkin tuomiota julistavien ”saarnaajien” kanssa, joiden toiminta ja tapa olivat pelottavia. Tietysti lehdistä saadut melko kielteiset vaikutteet pilapiirroksineen ja vitsit uskovista työnsivät koko asian taka-alalle.
Jälkeenpäin ajatellen olen tullut siihen tulokseen, etten nähnyt tai tunnistanut ketään sellaista kristittyä, jonka elämä olisi ollut kuva Jeesuksen rakkaudesta ja oikeasta rakkaudellisesta suhtautumisesta juuri minuun.
Jälkeenpäin olen tosin tunnistanut muutamia hienoja kristittyjä elämäni varrella, mutta tuo henkilökohtainen kosketus näiden ihmisten kanssa jäi etäiseksi. Voisin mainita oppikouluni rehtorin ja rippipappini. Heillä oli kuitenkin niin paljon ihmisiä ympärillään, eikä minulla itselläni ollut aloitekykyä tulla heidän lähelleen.
Yksinkertaisesti sanottuna elin kristityssä maassa kirkon kupeessa. Kuuluin evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja kodissani oli raamattu. Olin koulussa ollut uskontotunneilla, käynyt rippikoulun ja lukenut kirkkohistoriaa.
Kuitenkaan minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä on olla kristitty! Uskoin Jumalaan ja rukoilinkin, mutta elin synnissä. En varmaankaan käyttänyt sanaa synti, mutta tiesin elämässäni olevan paljon asioita, jotka olivat väärin ja painoivat mieltäni. En todellakaan käsittänyt, että olin erossa Jumalasta ja rikoin elämälläni ennen kaikkea Häntä vastaan.
Mitä merkitsee parannuksen tekeminen ja uskoon tuleminen?
Se merkitsee täyskäännöstä elämässä. Kun apostoli Pietari saarnasi voimakkaasti helluntaipäivänä, hän vastasi kuuntelijoille: ”Kääntykää ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Ap2:38
Se on sellaisen elämäntavan hylkäämistä, minkä keskipisteenä ei ole Kristus. Elämä Kristuksessa on jokaiselle ihmiselle täydellinen käännös toiseen suuntaan riippumatta ns. tekosyntien suuruudesta.
Parannuksen tekemiseen liittyy aina elämäntavan muutos.
”Ne , jotka ottivat Pietarin sanat vastaan, kastettiin, ja uskovien joukkoon tuli sinä päivänä lisää noin 3000 henkeä. He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Jokaisen valtasi pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he tulivat yksimielisesti koolle temppelialueelle, ja he mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemullisin ja vilpittömin sydämin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat.” Ap2:41-47
Monet uskoon tulleista menivät tunnustamaan ja ilmoittamaan tekonsa ja useat, jotka olivat harjoittaneet taikuutta, kantoivat kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien nähden. Ap19:19
Edellä olevat esimerkit riittävät periaatteelliseksi todisteeksi siitä, että elämä todella muuttuu.
Ihminen, joka on syntynyt uudesti ylhäältä, haluaa tehdä pesäeron entiseen elämään. Toisaalta uusi elämä syrjäyttää kaiken vanhan. Puhuuhan Raamattu ”uudesta luomuksesta”, ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus, vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle” 2Kor5:17
Uuteen elämään kuuluvat läheinen suhde Isään Jumalaan, Jeesukseen Kristukseen ja Pyhään Henkeen.
Se vie meidät palvomaan ja ylistämään häntä täydestä sydämestä. Se saa meidät anteliaiksi ja rakastamaan toisia ihmisiä jopa vihamiehiämme.
Joten kysymys ei ole vanhan paikkaamisesta, vaan kokonaan uudesta ihmisestä! Täydellinen muutos!
Näin tapahtui myös minulle! En tosin käsittänyt kaikkia kristillisiä käsitteitä heti, mutta kaikki muuttui. Oli kuin sisälläni olisi ollut toinen ihminen! Ja niinhän siellä olikin!
Miksi en voi tulla uskovaiseksi ennen kuin tulen syntiseksi?
Periaatteessa asia on tietysti näin, mutta käytännön tilanteet vaihtelevat. Tarkoitan tällä sitä, että useilla ensimmäinen kosketus Jumalaan on hänen rakkautensa ja se murtaa ihmisen tunnustamaan syntinsä.
”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” Rm5:8
”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” 1Joh4:10
Tuon rakkauden valtaamana ihminen sitten näkee oman kurjuutensa ja syntisyytensä.
Joidenkin kohdalla taas synnin kuorma ajaa ihmisen Jumalan luokse. Samasta asiasta kuitenkin on kysymys!
Jumalan valtakuntaan ei pääse muuta kuin parannuksen kautta ja silloin jokainen ymmärtää oman syntisyytensä. ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Rm3:23
Kokemukset ovat siis perin henkilökohtaisia. Joillakin voi olla kokemus helvetin kauhuista hyvin todellinen ja sitten voimakkaan armon kokeminen. Synnintunto tulee jossain vaiheessa joka tapauksessa!
Eikö riitä, että olen seurakunnan jäsen ja elän siivosti?
Valitettavan usein monet maassamme kokevat juuri näin. Kristityn elämätapa nähdään vain moraalisesti
hyvänä elämänä. Ajatuksena on se, että mitä paremmin elän, sen hyväksytympi olen Jumalan silmissä.
Ja onhan siinä perääkin! On hienoa, mitä moraalisimmin ja siivommin ihmiset eläisivät. Mutta se ei ole koko Uuden Testamentin sanoma. Seurakunnissamme on paljon tämänkaltaisia hyviä ihmisiä, nimikristittyjä.
Jo sana kristitty merkitsee ”Kristuksen kaltainen”, ”pikkuKristus”. Tästä voimme päätellä, että sanan todellinen merkitys on lähes kokonaan kadonnut.
Huomaamme, että Jeesus ei ollut ainoastaan hyvä ja moraaliltaan nuhteeton. Hän puhui Jumalan valtakunnasta, jonne pääsevät vain ne, jotka ovat uudestisyntyneet ylhäältä. Hän seurusteli ihmisten kanssa, joiden menneisyys ja nykyisyys olivat epämääräisiä. Hän ruokaili usein ”syntisten” kanssa. Erityisesti hänen sydämellään olivat särjetyt sydämet, vangitut, kahlitut, masentuneet ja murheelliset.
Hän vaati seuraajiltaan, opetuslapsiltaan koko elämän. Ei siis vain hyviä tapoja ja vähän kiltimpää elämää!
Vuorisaarnaa lukiessa käsittää jotain siitä, mitä todellisesta kristillisyydessä on kyse. Se on kokosydämistä antautumista Jumalan palvelemiseen. Hänen lakinsa eivät ole tästä maailmasta, eikä niitä voi toteuttaa inhimillisen voimin. Se on mahdotonta! Siksi tulee syntyä uudesti, niin kuin Jeesus julisti Nikodeemukselle.
Otan pari esimerkkiä lähihistoriasta, joissa huomaamme eron todellisen kääntymyksen ja ulkokohtaisen jumalanpalveluksen välillä.
Kirjailija Eric Metaxasia oli pyydetty puhumaan vuonna 2012 Kansalliselle Rukousaamiaiselle Washingtoniin, jonne osallistui noin 3500 vaikutusvaltaista ihmistä ympäri maailmaa. Yhdysvaltojen presidentti osallistuu joka vuosi kyseiseen tapahtumaan.
Metaxas on kirjoittanut kaksi elämänkertaa henkilöistä, joiden elämällä on ollut suuri vaikutus lukemattomien ihmisten elämään. Toinen on englantilainen William Wilberforce (1759-1833), joka parlamenttiurallaan pyrki ajamaan sosiaalisia uudistuksia. Hänen vaikutuksestaan orjakaupan kieltävä lakialoite hyväksyttiin. Toinen on saksalainen Dietrich Bonhoeffer, luterilainen pappi, joka rohkeasti julisti evankeliumia natsi-Saksassa. Hänet teloitettiin vuonna 1945 keskitysleirillä.
Metaxas julisti tuolla aamiaisella siitä, miten näiden miesten elämä kuvaa sitä suurta eroa teeskentelevän ja aidon uskon välillä. Se usko, mikä on todellista, muuttaa ihmisen ja hänen kauttaan muut ihmiset.
Miksi Wilberforce ajoi orjien ja tehdastyöläisten aseman parantamista? Tiedätkö miksi? Hän ei ollut vain kirkossa kävijä. Hänen aikanaan useimmat ihmiset kävivät kirkossa, mutta useimmilla ei ollut minkäänlaista hätää orjakaupasta! Syynä hänen peräänantamattomuuteensa oli se, että hän oli tullut uskoon 26-vuotiaana ja kohdannut Jeesuksen.
Monet englantilaiset palvelivat Jumalaa vain huulillaan. Kaikki sanoivat: ” Minä olen kristitty, minä olen englantilainen. Kylä me olemme kristittyjä! Siis, jos joku sanoo: ” Olen kristitty, se ei välttämättä merkitse yhtään mitään! Wilberforcen tapauksessa, se oli todellista. Hän palveli elävää Jumalaa! Hän otti Raamatun todesta! Ketkä häntä vastustivat? Suurimmalta osalta juuri sen ajan kirkossakävijät! Hän otti ajatuksensa Raamatusta, että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia Jumalan edessä!
Entäpä Bonhoeffer? Hän oli teologian tohtori 21-vuoden iässä. Hyvästä suvusta! 1930-luvun taitteessa hän vieraili New Yorkissa ja mustien kokouksessa, jumalanpalveluksissa Harlemissa, jossa nuo rotusorrosta kärsivät ihmiset ylistivät kokosydämisesti Jumalaa. Se muutti nuoren lahjakkaan teologin elämän! Hän kertoi, että oli vieraillut lukuisissa kirkoissa, mutta vasta tuossa mustien kokouksissa julistettiin todellista evankeliumia.
Kun hän palasi takaisin Saksaan, hänen älykkyytensä ei ollut kadonnut minnekään, mutta hänen sydämensä oli muuttunut! Hän alkoi julistaa Jumalan Sanaa. Hän saattoi haastaa kirkkokansaa seuraavasti: ” Se, joka ei nyt puolusta juutalaista kansaa, ei ole oikeutettu laulamaan virsiä.” Tämä kaikki tapahtui pahimman natsiterrorin aikana! Sinulla ja minulla pitää olla elävä yhteys Jumalaan ja totella häntä, maksoi, mitä maksoi!
Entä, kävivätkö ihmiset silloin kirkossa? Kyllä! Mutta oli vain harvoja edes pappien joukossa, jotka uskalsivat totella Jumalaa!
Entä tänä aikana? Mihin Jeesus haluaisi meidän menevän? Mitä hän haluaisi meidän tekevän? Keitä meidän pitäisi puolustaa juuri nyt nyky-Suomessa? Onko Kristus todella saanut sijaa minussa?
Itsekeskeinen, moraalisesti hyvä elämä ei muuta tätä maailmaa, vaikka kuinka kävisimme kirkoissa ja rukoushuoneissa! Jumalalle riittää vain hänelle antautunut elämä!
--------------------------
Sieltä löydät koko kevätkauden viikoittaiset illat puhujineen ja teemoineen sekä Tiekartan. Sivuilla on myös toteutuneiden iltojen opetusmateriaali, puheiden äänitteet sekä kuvia illoista.
